Avioliitto alkoholistin kanssa vei voimia. Se nakersi itsetuntoa pala palalta. Olin alistettu, vähätelty, eristetty ja kontrolloitu. Kestin nöyryytykset, kun uskoin niiden olevan vain elämää. Olinhan päässyt pois lapsuudenkodin ahdistavasta ilmapiiristä. Jouduin kuitenkin ojasta allikkoon.
Harhapoluilla
Kilttinä, naivina tyttösenä rakastuin ja lähdin mukaan kotileikkiin. Yhdessä halusimme olla, puhuimme yhteistä kieltä ja läheisyys tuntui luonnolliselta ja hyvältä. Tahdoimme toisillemme hyvää. Mutta toiselle ei pidä asettaa vaatimuksia. Toisen kannettavaksi ei sälytetä omia kipeyksiä, vaan niistä otetaan vastuu itse. Ei yritetä muuttaa toista, vaan oivalletaan, ettei ketään voi muuttaa paitsi omaa itseään. Tässä kohtaa menimme nopeasti harhapoluille. Mielenterveysongelmallisesta kodista tuleva tyttö ja alkoholistiperheestä tuleva poika roikkuivat toisissaan läheisriippuvaisina 9 vuotta. Molemmat omasivat heikon käsityksen omasta itsestään ja huonon itsetunnon. Kumpikin oli kokenut hylätyksi tulemista, liiallisia vaatimuksia vanhempien taholta, tuen ja rohkaisun puutetta sekä tiukkaa ja sitovaa kuria. Itselleni kehittyi pakonomainen riippuvuus ja huolehtivuus. Koin ahdistusta ja syyllisyyttä muiden ongelmista. Halusin auttaa muita, ennakoin muiden tarpeita ja miellytin muita. En osannut kieltäytyä mistään, koska pelkäsin hylätyksi tulemista. Minua kohdeltiin huonosti ja silti siedin sitä, olin marttyyri.
Kuula kalloon
Lasten, tukiverkoston ja huumorin avulla jaksoin päivästä toiseen, kunnes tuli se päivä, etten enää jaksanut ja halusin pois. Minua oli uhkailtu avioerolla monet vuodet, mutta koskaan kyseistä erouhkausta ei oltu toteutettu. Mitättömän riidan päätteeksi heitetty uhkaus “ansaitset vain kuulan kalloosi” tukahdutti viimeiset välittämisen tunnerippeet ja sai hakemaan avioeroa. Kaikista pahimmalta tuntuu edelleen se, etten koskaan ole saanut kunnon tilaisuutta antaa ex-miehen kuulla, miten kamalaa, tuskaista ja satuttavaa eläminen silloin todella oli. Annan Irinan kertoa tuntemuksistani.
Pokka
Edit 1.6.2007: Lisätty linkki videoon.
Edit 28.6.2007: Lisätty aiheisiin lähisuhdeväkivalta.
Edit 30.12.2007: Poistettu laulun sanat.
Minusta on hyvä kun käydessäsi eroasi lävitse näin jälkikäteen (siitä hyvin selviytyneenä?tuot sille myös omat puutteesi ja heikkoutesi. Joskus tuntuu, että etenkin akuutissa vaiheessa sortuu siihen että näkee asiat mustavalkoisena ja että kaikki vika on toisessa. Näinhän asia harvoin on.
Tuo Irinan biisi on hyvä, olen itsekin tykännyt siitä ja sen viestistä. Olisi kyllä ihanaa kun avioliiton pääyytmistä voisi käsitellä rakentavastikin yhdessä, liian usein asiat jäävät selvittämättä. Minullakin on ensimmäisen eroni asiat puhumatta kunnolla ex-mieheni kanssa, välit ovat asialliset mutta etäiset.Se että molemmilla olisi yhteinen käsitys syistä mitkä eroon johtivat, auttaisi varmaan rakentamaan elämää jatkossa. Taisin nyt taas kirjoittaa enemmän itselleni kuin sinulle! Mutta blogisi toimi tämän ajatuskulun herättäjänä.
Mukavaa päivän jatkoa sinulle!
Kiitos Maaretta ajatuksista!
Minulle monet blogit toimivat ajatuskulun herättäjinä, joten koitan aina kommentoida heti tuoreltaan tai pistää ajatuksen itselleni talteen ja viedä sitä vielä hieman eteenpäin.
Avioeron kokenut työstää itseään irti vanhasta ja kohti uutta. Pintaan nousee syyllisyyttä, vihaa, katkeruutta, surua ja masennusta. Niihin ei pysty mitenkään ennalta valmistautumaan, vaan ne joutuu käymään läpi. Jos on eronnut päästäkseen pois ristiriidoista, niin tuntuu varmasti oudolta, kun vahvat tunteet jylläävät edelleen.
Toiset pystyvät antamaan anteeksi, useimmat eivät unohda milloinkaan. Vaikka olen itse tuntenut alusta lähtien vapautta ja helpottuneisuutta, enkä hetkeäkään ole katunut avioeroa, on minun kuitenkin vaikeata tajuta, kuinka ex-mies edelleen jatkaa tuhontiellä. Hän on antanut alkoholin tuhota ihmissuhteet, eikä ole tavannut lapsiaan kohta vuoteen.
Avioerolta (kuten avioliitoltakin aluksi) odotetaan paljon. Eron jälkeen toivotaan, että vaikeudet poistuvat ja elämänlaatu paranee. Avioero ei välttämättä johda onnistuneempaan ja onnellisempaan elämään. Kaikilla ei ole voimia, rohkeutta, kykyjä tai taloudellista/koulutuksellisia edellytyksiä, että he selviytyvät avioerosta. Muuttuminen ei ole helppoa.
Itse pääsin plussan puolelle eli sain onnellisemman elämän. Ex-mies taisi jäädä sinne miinuksen puolelle, koska on nyt eronnut kolmasti, eikä ole koskaan todella pysähtynyt miettimään, että mitä oikein haluaa elämältä tai kuka hän on.
Mukavaa päivää myös sinulle, Maaretta ja kiitos jälleen kerran, kun kävit lukemassa blogiani!
Lueskelin jo eilen blogiasi ja meinasin kommentoida, mutta en sitten keksinyt oikeita sanoja. Se että lasten kautta ex jää jotenkin roikkumaan elämään, tuntuu musta samalla tavalla kipeältä. Sulle se on sitä, että ex ei vastaa lasten tarpeisiin, mulle lähinnä sitä, että ex pelaa mua vastaan.
Meillä ei kuvioissa ole niinkään alkoholi, vaan ehkä lähinnä mielenterveyden ongelmat. Kirjoittelen joskus lisää. Teki vain mieli kommentoida jotain kirjoitukseesi.
Hei Iiris
ja kaunis kiitos, että kommentoit, kun löysit oikeat sanat : )
Meillä exä tapasi lapsiaan säännöllisesti joka toinen viikonloppu kuuden vuoden ajan, kunnes viime kesänä sammui kesken lasten vierailun. Siihen loppuivat tapaamiset, eikä exä ole tehnyt mitään niiden uudelleen käynnistämiseksi. Juo vaan ja tuhoaa elämäänsä. En muuten tietäisi hänen tilanteestaan mitään, mutta hänen 3. ex-vaimo pitää ajoittain yhteyttä minuun. Samanikäiset sisaruspuolet tapaavat toisiaan, vaikka isä ei olekaan kuvioissa mukana. Siitä olen iloinen.
Kirjoittele ihmeessä joskus lisääkin, Iiris!
Mukavaa päivää!
Irinan kotisivut:
http://www.irinansivut.com/