Kun ei pääse
hautaamaan muistojaan
Muistan sen kuin eilisen päivän, kun sukulaisemme oli kadonnut vuotta aiemmin ja päätimme, että nyt on aika irrottautua arjesta ja lähteä pienelle lomalle. Samana päivänä uuden tv-sarjan innoittamana iltapäivälehdissä oli isot jutut kaikista Suomen kadonneista henkilöistä. Se oli kuin märkä tiskirätti olisi läiskäisty päin naamaan. Järkytyimme suuresti.
Säpsähdän edelleenkin, kun näen otsikoissa uutisia kadonneista henkilöistä. Se tapahtui taas tänään. Maija-Liisa Neuvonen kaipaa kadonnutta Jussi-poikaansa kotiin. Voin tuntea äidin tuskan ja epätoivon.
Tänä vuonna
kadonneita 957
Keskusrikospoliisin keräämien tilastojen mukaan vuosittain kirjataan noin 2 000 katoamisilmoitusta. Määrä on vaihdellut parilla sadalla viimeisten kymmenen vuoden aikana. Lukuun eivät sisälly kaikki hätäkeskuksiin tulleet ilmoitukset, kuten tapaukset, joissa lapset eivät ole tulleet ajoissa kotiin. Ei ole olemassa mitään tiukkaa aikarajaa, jonka jälkeen ilmoitukset kirjataan poliisin katoamistietojärjestelmään ja kadonneen etsintä aloitetaan. Päätökset tehdään tapauskohtauksesti.
Tänä vuonna oli kadonnut heinäkuun alkupuolelle mennessä 957 henkilöä. Kadonneiksi ilmoitetuista vain noin prosentti jää lopullisesti kadoksiin. Kadoksiin jääneitä henkilöitä on vuosilta 1995-2005 yhteensä noin 500.
Mitä pidempi aika katoamisesta kuluu, sitä suurempi todennäköisyys on, että kadonnutta ei löydetä hengissä. Henkilö saattaa olla hengissä ulkomailla, mutta häntä ei onnistuta paikallistamaan. Jos henkilöt ovat hengissä ja Suomessa, heidät yleensä löydetään melko pian. Ongelmallisia ovat sellaiset tilanteet, joissa henkilö on sekä kadonneeksi ilmoitettu että rikoksen takia etsintäkuulutettu, ja pakoilee jälkimmäisen takia viranomaisia. Tällaisissa tapauksissa löytyminen voi kestää.
Miesten osuus kadonneiksi jääneistä on yli 80 prosenttia. Suurin osa tapauksista koskee työikäisiä miehiä. Alle 18-vuotiaiden osuus on alle kuusi prosenttia, josta poikia on hieman yli ja tyttöjä hieman alle puolet.
Kamalaa…
Varsin vakavaan aiheeseen otit kantaa.
Missä he kaikki ovatkaan… =(
Mielenkiintoisia lukuja. Olin luullut, että lopullisesta kadonneiden lukumäärä olisi suurempi. Mutta Suomi on nykyisin niin hyvin kansalaisensa rekisteröivä, että esimerkiksi puolisoltaan tai velkojiltaan pakoon yrittävän on pakko mennä ulkomaille. Kotimaassa ei voi aloittaa uutta elämää pelkästään häviämällä.
Kiitos Hallatar ja Jussi kommentoinnista!
Tässä mainitsemassani sukulaisen katoamistapauksessa tilanne muuttui usean vuoden jälkeen oikeusjutuksi, kun kävi ilmi, että sukulainen oli tapettu. Tekijä jäi kiinni ja istui tuomionsa. Epätietoisuus muuttui suruksi.
Vaan,siis,anyway,epätietoisuus päättyi?Tämä v*tun epätietoisuus on pahinta,kun ei voi elää,eikä olla elämättä,kun ei tiedä..