Kevät on vaihtumassa kesäksi, lasten kesäloma alkaa pian ja on luvassa valmistujaisjuhlia sekä häitä. Näiden iloisten juhlien järjestämisen lomassa mielessä pyörivät ikävätkin asiat. En ole vieläkään saanut yksinhuoltajuutta, koska lastenvalvoja ei ole saanut toimitettua papereita exälle vankilaan.
Ensin paperit jäivät lasten asuinkunnan lastenvalvojan pöydälle pariksi kuukaudeksi, koska lastenvalvoja ei pitänyt meidän tapausta kiireellisenä. Ehdin tiedustella niitä molempien kuntien lastenvalvojilta turhaan. Väliin tulivat sosiaalitoimiston työtekijöiden sairas- ja talvilomat. Kun tiedustelin uudestaan asian edistymistä, sain kuulla, että kyseisiä papereita ei ollut edes lähetetty. Kun sitten paperit lähtivät virka-apupyyntönä isän asuinkuntaan, ne eivät koskaan päätyneet hänelle, koska hän oli ehtinyt mennä vankilaan istumaan tuomiota rattijuoppoudesta. Olisin halunnut, että paperit olisi lähetetty heti alkuvuodesta exälle ennen kuin hän menee vankilaan. Tästä syystä kyseessä oli kiireellinen tapaus.
Olin viime viikolla työmatkalla ja sain puhelinsoiton/vastaajaviestin lasten asuinkunnan lastenvalvojalta. Paperit olivat palautuneet takaisin hänelle, koska isää ei oltu tavoitettu. Noh, eipä tietenkään. Minulla ei ole exän osoitetta vankilaan, joten minun oli pakko ottaa yhteyttä ex-anoppiin. Laitoin tekstiviestin, johon hän vastasi soittamalla. Minun oli pakko puhua hänen kanssaan, että sain osoitteen. Silloin hän pääsi kysymään, että voisivatko lapset tulla isäänsä tapaamaan vankilaan. Minun oli vastattava diplomaattisesti, että tiedustelen lapsilta asiaa. Toimitin osoitteen lasten asuinkunnan lastenvalvojalle keskuksen kautta, koska hän ei itse vastannut puhelimeen. Kyseisen päivän soittoaika oli jo mennyt ohi. Tänään piti soittaa uudestaan lastenvalvojalle, että saiko hän osoitteen ja lähettikö hän yksinhuoltajuuspaperit exälle, mutta missasin soittoajan 5 minuutilla. Arg!
Kun saavuin työmatkalta kotiin, minun piti kertoa lapsille heidän isoäidin toivomus. Lapset eivät ole tavanneet isäänsä kohta 2 vuoteen ja sitten heidän pitäisi mennä tapaamaan häntä vankilaan. He eivät olleet lainkaan iloisia asiasta, myös kyyneleitä vuodatettiin. En todellakaan päästä lapsia vankilaan vierailemaan isänsä luona. Kirjeitä isälle ei ole myöskään kirjoitettu lasten aloitteesta. Mikäli isä olisi oikeasti halunnut korjata välinsä lapsiin, niin se olisi pitänyt tehdä ennen vankilaan menoa. Hänellä oli kuitenkin vain yksi tarve tyydytettävänä eli alkoholin juominen.
Kaiken tohinan keskellä pidän itseni kasassa ja olen äiti kolmelle lapselleni ja vaimo miehelleni. Pikkuinen on tällä hetkellä kipeänä, silmätulehduksessa, mutta silti hänellä virtaa riittää. Työelämän puolella on omat haasteensa monien työroolien muodossa, mutta ehkä ne asiat asettuvat ajan myötä oikeille paikoille. Käyn ystävien luona, hierojalla ja ehkä kasvohoidossa. Otan siis päivän kerrallaan.
