Nolottaa puolin ja toisin

Sain kuulla kolmeen kertaan samana päivänä työkavereilta; kahdelta naiselta ja yhdeltä mieheltä, että “onneksi olkoon” ja “koska sulla on laskettu aika?” sekä taputteluja vatsaan. Voin kertoa, että jokaisessa tilanteessa nolotti puolin ja toisin sekä onnittelijaa että minua.

Minulla on lapsiluku täynnä, enkä aio hankkia enää lisää lapsia. Olen normaalipainoinen, painoindeksini on 23, olen hoikka pitkältä varreltani, ainoastaan vatsan seutu pömpöttää. Minulla on laktoosi-intoleranssi, eivätkä hiilihappoiset juomat sovi minulle. Turvotusta kertyy helposti PMS:n takia kuukautiskierron loppuvaiheessa ennen varsinaista kuukautisvuotoa. Minulla sattui olemaan sinä päivänä kaikki näiden seikkojen aiheuttamat huonot puolet, eikä vartalonmyötäinen kesämekko peittänyt asiaa, vaan päinvastoin suorastaan korosti sitä.

Uskoisin, että onnittelijoita nolotti enemmän kuin minua, mutta jälkikäteen olen ehkä liiankin paljon pyöritellyt asiaa mielessäni. Ehdin jopa sisuuntua asiasta ja miettiä, että en enää mene koskaan ihmisten ilmoille. Mikä nyt ei todellakaan pidä paikkansa. Suunnittelin ankaraa liikunta- ja laihdutuskuuria. Noh, aina voi jättää epäterveelliset syötävät pois ja lisätä liikuntaa. Sorrun usein hankalien tilanteiden edessä mustavalkoiseen ajatteluun eli joko-tai – ajatteluun. Kultainen keskitie tuntuu olevan haasteellinen asia minulle.

Olen ehtinyt tänä vuonna pohtia useampaan kertaan sitä, miten olen vanhenemassa. Keski-ikä lähestyy. Ylimääräiset kilot eivät karise itsestään, tulee ryppyjä ja selluliittiä, kunto heikkenee ja väsyttää, eikä jaksa enää samalla tavalla kuin nuorempana. Ensimmäinen selluliittivoidekin on ostettu ja jopa muutaman kerran olen muistanut sitä hieroa itseeni.

Olen erittäin suopea ja salliva muita kohtaan, mutta itseäni kohtaan olen ankara. Uskoisin, että minun kuolemansyntini on ylpeys/turhamaisuus. Olen tottunut meikkaamaan töihin lähtiessä ja katsomaan peiliin ennen ulosmenoa. Vapaa-aikana en meikkaa, joten asia liittyy omaan työrooliini. Osaan olla myös tyhmänylpeä eli minähän en lue käyttöohjeita. Ennen olin myös marttyyri, varsinkin ensimmäisessä avioliitossa. YLE – Pyhät ja Pahat syntitestin myötä esiin nousi myös hengen velttous, jonka ilmiöistä “innostuksen lerpahtaminen heti, kun ei olekaan enää kivaa” ja “myös ylenmääräinen häärääminen tai toimeliaisuus, joka estää järkevän ajattelun ja oman äänen kuulemisen” sopii minuun.

Tämän nolon tilanteen kirjoittaminen auttaa minua pääsemään asian yli, mutta todennäköisesti se tulee vaivaamaan minua jonkun aikaa, kunnes unohdan sen. Toivon itsestäni löytyvän sen verran itsekuria, että liikun enemmän ja syön terveellisesti sekä nukun riittävästi.