Haluan äidin takaisin

Elin elämäni ensimmäiset 30 vuotta uskoen, että en voi koskaan olla oma itseni tai äidin kanssa ei voi puhua hänen ”kohtauksistaan”. Sitten sain tietää mummon sairaudesta ja tapahtumat lähtivät vyörymään eteenpäin. Menin äidin luo käymään ja saimme olla kaksistaan 6 tuntia (tämä oli harvinainen tilanne, koska isä oli jossain ja lapset olivat hoidossa).

Kysyin ensimmäisen kerran, että mitä hän muistaa menneistä tapahtumista. En ollut koskaan kuvitellut, että suoraan kysymällä äidille voi tulla ”kohtaus”. Näin kuitenkin tapahtui. Kun äidiltä kysyy menneistä suoraan tai joku mainitsee väärän sanan, kuten sairaala, poliisi, kuolema tai sairaus, niin se laukaisee äidin ”kohtauksen”. Hän alkaa puhua vanhoista tapahtumista ja sekoittaa keskenään tosiasiat ja kuvitelmat. Hän kertoo kummallisia juttuja pahoista miehistä, jotka vainoavat häntä edelleen, seuraavat häntä autolla, salakuuntelevat häntä, polttavat salakuuntelunauhoja lämpökeskuksessa, aiheuttavat kipuja hänen kehoonsa, aiheuttavat onnettomuuksia hänelle ja lapsille.

Äiti väittää, että nämä pahat miehet ovat vieneet minut 11-vuotiaana jonkun kerrostalon kellariin ja tehneet pahaa minulle. Äiti väittää, että paha mies on vienyt siskoni kerrostalon katolle ja uhannut pudottaa hänet alas nauraen, että ”tee lisää lapsia, kyllä me ne tapetaan”. Äiti väittää, että minua on taluttanut koulutiellä naisten vaatteisiin pukeutunut mies. En ole koskaan voinut tietää, että mitkä asiat ovat totta ja mitkä hänen kuvitelmiaan.

Muistan lapsuudesta, kun leikin kahden tytön kanssa ja olin aina muka paremmassa asemassa, kun minulla oli ehjä koti. Toisen tytön isä oli kuollut hänen ollessa 2-vuotias ja toisen tytön isä oli väkivaltainen alkoholisti. He sanoivat, että minulla on asiat hyvin, kun äiti on aina kotona vastassa, kun tulen koulusta. Yritin kertoa heille, että ”ei se pidä paikkansa, että äidillä on kohtauksia ja hän saattaa sanoa todella pahasti ja hän saattaa karata jonnekin”. En kuitenkaan osannut kertoa ja sain kärsiä siitä koko koulunkäynti-ikäni.

Äidillä on ollut elämänsä aikana kaksi keskenmenoa ja yksi abortti. En tiennyt näistä ennen kuin kyselin häneltä asioita 6 tunnin keskustelun aikana. Olen itsekin käynyt läpi kaksi rankkaa keskenmenoa, joten tiedän, kuinka tuskallisia asioita ne ovat. Eikä äiti ole koskaan saanut puhua niistä, ne on vain vaiettu. Vieläkin kun on pakko puhua jostain äidille vaikeista asioista, esimerkiksi kuukautisista tai seksistä, äiti puhuu kuiskaamalla ja kiertoilmauksilla. Etteivät vain naapurit kuule. ”Ei tehdä tästä nyt numeroa” -tyyliin.

Olen koko ikäni halunnut saada äidin ”takaisin”, mikä tarkoittaa sitä, että kohtauksia ei olisi ja hänelle voisi oikealla tavalla kertoa elämäni asioista. Äiti on aina äänessä, puhuu koko ajan kaikesta mahdollisesta sekavalla tavalla, esim. samassa lauseessa kerrotaan pyykinpesusta, lihanpaistamisesta ja Kauniista ja rohkeista. Hän saa minut välillä näkemään punaista, kun ei ymmärrä mistään mitään. Jos haluan keskustellla järkevästi, niin käännyn isän puoleen. Olen etsinyt äitiä, rakkautta ja hyväksyntää koko ikäni ja se tuntuu pahalta. On hyvä, että osasin luovuttaa ja lopetin äidin ”parantamisen”. Minun ei tarvitse toimittaa häntä sairaalaan tai mielisairaalaan, eikä viedä väkipakolla lääkäriin. Häntä ei voi parantaa. Hän on elänyt 60 vuotta tämän asian kanssa. ”Kohtaukset” ovat osa hänen luonnettaan. Jos äiti vietäisiin hoitoon nyt, niin hän ei ehtisi parantua ennen kuolemaansa. Tämä asia kuuluu äidille ja isälle, enkä voi mennä tekemään päätöksiä heidän puolestaan. He ovat toisensa valinneet, samoin elämäntyylinsä, joten minun on parempi pysyä siitä erossa. Yritän vain ymmärtää ja olla tarvittaessa apuna.