Between the right and wrong -blogin Hansu pohdiskelee, kuinka moni bloggaaja haluaa pysyä anonyyminä käyttäen pelkkää nimimerkkiä. Olen itsekin valinnut auringonkukkametsa -nimimerkin takana kirjoittamisen. Blogini nimi ja nimimerkki tulevat minuun syvästi vaikuttaneista kolmesta kirjasta: Appelsiinin tuoksu: Joanne Harris, Auringonkukkametsä: Torey Hayden ja Kun luulit unohtaneesi: Leena Lehtolainen.
Blogistaniasta on tullut toinen kotini, jossa surffaan omana itsenäni perheellisenä 30+ ikäisenä naisena vaimona äitinä tyttärenä ystävänä, mutta kuitenkin nimimerkin turvin. Kirjoitan itselleni tärkeistä asioista, mutta en voi niitä omalla nimelläni julkaista, koska haluan turvata perheeni ja ystävieni elämää. Vaikka itse tuon salaisuuksia esiin, niin en halua, että toiset joutuvat niistä kohtuuttomasti kärsimään. Riittää, että joku sanoo tai siis kirjoittaa ne kerrankin julki, ettei aina kaikkea piilotella. Muistelen ja tilitän tuntojani perhesalaisuuksien varjossa; sekä lapsuudenkotini että ensimmäisen avioliittoni kodin asioista. Ainoa ihminen, joka tietää, että kirjoitan tätä blogia, on nykyinen aviomieheni. Hänelle oli aivan pakko kertoa, koska hän opasti minut alkuun blogin kirjoittamisen saloihin. Samoin siitäkin syystä, että hän kummastelisi varsin paljon, että miksi käytän niin paljon aikaa tietokoneella. Se, että olen pystynyt pitämään blogini täysin salaisena huhtikuusta asti, on varmasti ennätys elämäni aikana. Olen erittäin puhelias ja avoin ihminen. Haluan jakaa ihmisten kanssa itselleni tärkeitä asioita. Nyt tätä asiaa jakamassa olette kaikki te lukijani, joista en voi tietää, että tunnenko jonkun : ) Mikäli haluaisin tutustua paremmin Blogistanian asukkaisiin, voisin osallistua johonkin netin ulkopuoliseen bloggaajien kokoontumiseen. Keräilen rohkeutta ja jätän asian hautumaan.
Olen kirjoittanut blogiini toistasataa juttua ja vastaanottanut neljättäsataa kommenttia. Otan aina ilolla vastaan kommentteja, koska ne saavat minut näkemään asioita eri näkökulmista sekä tekemään oivalluksia itsestäni ja ympäristöstäni. Kommenttien joukosta löytyy myös uusia blogituttavuuksia sekä uusia kirjoitusaiheita. Blogispotti on muuten avannut blogihakemiston, jonne kävin tänään lisäämässä oman blogini tuomaan omaa näkemystäni tällä hetkellä varsin teknisen ja miehisen tarjonnan joukkoon (KännykkäLiittymä, Eka Bini, Helsinki-Texas, all night long, Mobile Cowboy ja Spottiblogi).
Katsoin eilen ajatuksia herättävän Boston Legal-sarjan Too Much Information -jakson, jossa käsiteltiin Internetissä yksityisyyden suojaa. Tytär haastoi vakuutusyhtiön oikeuteen, koska hänen väkivaltainen isänsä sai selville vakuutusyhtiön huonosti turvatuilta nettisivuilta häntä turvakodissa pakoilevan äidin tiedot. Isä etsi näiden tietojen avulla äidin käsiinsä ja murhasi hänet raa’asti. Asianajaja Alan Shore (James Spader) vertasi loppuyhteenvedossa kahta tilannetta, jossa toisessa hän itse nuorena tutki isosiskonsa huonetta, löysi tämän päiväkirjan, avasi lukon ja luki päiväkirjan ilman lupaa. Isosisko laittoi huoneensa oveen lukon ja Alan Shore kärsi hetkellisesti isosiskonsa luottamuksen menetyksestä. Toinen tilanne oli kantajana olleen tyttären ja hänen äitinsä luottamus omaan vakuutusyhtiöön ja sen kykyyn turvata heidän tietonsa. Lopputuloksena oli kuollut äiti. Valamiehistö ratkaisi asian tyttären hyväksi ja määräsi isot vahingonkorvaukset vakuutusyhtiölle.
Nykypäivänä meistä löytyy valtavat määrät tietoa Internetistä, eikä niiden yhdistämiseen mene paljon aikaa, jos osaa asiansa. Googletin täten itseni ja löysin tiedon, että olen käynyt ensimmäisen kerran Internetissä ystäväni tietokoneelta keväällä 1996. Muita tietoja minusta ei sitten löytynytkään, mikä on ihan hyvä asia. Olen monen vuoden ajan kirjoittanut erilaisilla foorumeilla toisella nimimerkillä, josta saa heti selville, että se olen minä. Siksi en ole voinut käyttää tätä avoimempaa nimimerkkiä tässä blogissa. Olen myös tehnyt paljon töitä sen eteen, etten paljasta itsestäni liikaa asioita. Se on minulle varsin vaikeata usein. Kirjoittaessa pitää osata sensuroida liian paljastavia yksityiskohtia pois. Entä sinä lukijani, kirjoitatko omaa blogiasi nimimerkin turvin ja miten anonyyminä oleminen onnistuu?
Appelsiinin tuoksua 