Korvikekoodi

Rintaruokinta vastatuulessa Yhdysvalloissa -juttuni kommentointilaatikkoon tuli kommentteja liittyen äidinmaidonkorvikkeen mainontaan, joten päätin tutkia lisää aihetta ja kirjoittaa jutun asiasta.

Suomi on sitoutunut WHO:n korvikemarkkinointia koskevaan säännöstöön, josta käytetään termiä korvikekoodi.

Korvikekoodi on nimitys vauvojen ravitsemukseen liittyvälle säännöstölle, joka hyväksyttiin 1981 Maailman terveysjärjestön (WHO) yleiskokouksessa. Korvikekoodi ja muut sen jälkeiset World Health Assemblyn päätökset asettavat rajoituksia äidinmaidonkorvikkeiden markkinoinnille. Korvikekoodin tarkoitus on suojella ja edistää imetystä ja myötävaikuttaa siihen, että korvikkeita käytetään turvallisesti, jos ne ovat tarpeen.

Läheskään kaikki maat eivät ole allekirjoittaneet WHO:n korvikekoodia tai ovat allekirjoittaneet sen vain osittain, haluaminsa poikkeuksin. Suomi kuuluu jälkimmäiseen kastiin, koska meillä saa mainostaa korvikekoodissa kielletyllä listalla olevia tuttipulloja ja tutteja. Vuosia jopa valtio sponsoroi tuttipullomarkkinoita äitiyspakkaukseen kuuluneella vesipullolla. Aktiivisen lobbauksen jälkeen tuo pullo on saatu äitiyspakkauksesta pois, kun sitä veden juottamistakaan ei enää täysimetetyille suositella, eikä kiinteitä syövän tarvitse juoda vettä tuttipullosta.

Suomessa terveydenhoitohenkilöstö saa ja sen pitää antaa tietoa korvikkeista tarvittaessa. Korviketta saa käyttää, ja siitä saa puhua, paitsi että korvikekauppiaat ja -valmistajat eivät saa siitä puhua, eivätkä mainostaa. Suomessa muun muassa äidinmaidonkorvikkeen mainostaminen muille kuin terveydenhoidon ammattilaisille ja äidinmaidonkorvikkeen myyminen alennetulla hinnalla on kiellettyä.

Monissa muissa maissa koodia ei myöskään kovinkaan paljon valvota, vaikka korvikoodi tai osia siitä olisi allekirjoitettukin. Suomessakin näitä rikkomuksia tapahtuu vuosittain kaupoissa. Räikein julkisuudessa esiintynyt tapaus on muutaman vuoden takainen Nesteen mainos, jossa isä polki yöllä huoltsikalle hakemaan korviketta, kun vauva itki kotona äidin yrittäessä epätoivoisesti (ja ilman mitään tukea mistään) imettää. Se mainos kiellettiin ja poistettiin televisiosta.

Äidinmaidonkorvikkeen koostumus jäljittelee äidinmaitoa, mutta täydellinen kopioiminen on mahdotonta. Esimerkiksi äidinmaidon sisältämiä vasta-aineita ei voi jäljitellä. Lehmänmaidosta valmistetun korvikkeen sisältämät entsyymit, hormonit ja kasvutekijät ovat vasikan, eivät ihmislapsen tarvitsemia. Korvikkeesta lapsi kuitenkin saa riittävästi energiaa, kivennäisaineita ja vitamiineja ensimmäisien elinkuukausien tarpeeksi.

Taustalla Nestlé-boikotti

1950-luvulla Nestlé ja muut monikansalliset yhtiöt alkoivat myydä äidinmaidonkorviketta kehitysmaihin. Niitä markkinoitiin vauvoille parempana kuin äidinmaito. Yhä useammat äidit alkoivat juottaa lapsilleen imettämisen sijasta korvikkeita. Tuotteissa ei ollut varoituksia pulloruokinnan haitoista. Vauvat sairastuivat ravinnon puutteellisuuden ja huonosti desinfioitujen tuttipullojen ja saastuneen veden takia ripuliin. Usein vanhemmilta myös loppuivat varat korvikkeen ostoon, joten korvikemaito jouduttiin korvaamaan pelkällä (mahdollisesti likaisella) vedellä, joka vauhditti aliravitsemusta ja lisäsi riskiä sairastua ripuliin ja muihin vaarallisiin tauteihin. Tästä syntyi käsite ”kaupallinen aliravitsemus”. 1970-luvulla arvioitiin, että pulloruokintaan kuoli jopa kolme miljoonaa vauvaa vuodessa.

Kritisoijien mielestä Nestlé oli täysin tietoinen toimintansa aiheuttamista haitoista, mutta jatkoi silti liiketoimintaansa. Väitteiden mukaan Nestlén palveluksessa oli jopa sairaanhoitajiksi pukeutuneita naisia, jotka kävivät sairaaloissa markkinoimassa tuotteita tuoreille äideille. Yhtiö jakoi ilmaisia korvike-eriä ja lahjoja sairaaloille ja terveyskeskuksille. Näistä tapahtumista alkoi vuonna 1977 Nestlén tuotteita vastaan suunnattu boikotti, jota ajoivat kansalaisjärjestöjen lisäksi muun muassa kehitysapujärjestöt ja monet kristilliset yhteisöt.

Nestlé-boikotti on parhaimpia esimerkkejä onnistuneesta kansalaistoiminnasta. Yhdysvalloista alkanut boikotti levisi nopeasti moniin muihin länsimaihin ja se sai pontta WHO:n 1980-luvun alussa antamista uusista suosituksista, jotka tuomitsivat äidinmaidonkorvikkeen aggressiivisen mainonnan ja jaon kehitysmaiden synnytyssairaaloissa. Boikotin taloudelliset vaikutukset olivat niin huomattavat, että vuonna 1984 Nestlé taipui ja lupasi siirtyä noudattamaan WHO:n suosituksia markkinoinnissaan.

Vain neljä vuotta myöhemmin boikotti käynnistettiin uudelleen, kun huomattiin, ettei Nestlé ole pitänyt lupauksiaan, vaan käytti edelleen aggressiivista markkinointia, vaikka räikeimmät muodot (esimerkiksi ”sairaanhoitajattaret” ja lääkäreille jaetut reseptivihkot, joissa paperien kääntöpuolella on äidinmaidonkorvikkeen mainos) olivat kadonneet. Unicefin arvion mukaan nykyään korvikkeen aiheuttamiin sairauksiin ja aliravitsemukseen kuolee vuosittain noin puolitoista miljoonaa lasta.

Omat kokemukset

Itselläni on takana omat kokemukseni sekä äidinmaidonkorvikkeella syötetyistä lapsista että imetetystä lapsesta. Molemmilla tavoilla kasvaa terveitä lapsia. En siedä kumpaankaan lapsen ruokintatapaan painostamista tai syyllistämistä, vaan äidin pitää saada tehdä itse omat valintansa. Hänelle tulee vain antaa riittävästi tietoa ja tukea. Olen sen myös itse kokenut, että kannattaa olla itse aktiivinen ja etsiä oikeata tietoa jo ensimmäisen lapsen odotusaikana.

Lähteet:
Wikipedia – Korvikekoodi
Wikipedia – Äidinmaidonkorvike
Wikipedia – Maalman terveysjärjestö, WHO
Kookoksen ark(t)iset kertomukset -blogi
Sekä että -blogi
Wikipedia – Nestle-boikotti
Kitka-lehti 22.12.2005 – Pienillä valinnoilla parempaan huomiseen
Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan Kumppani-lehti 10.1.1996 – Tappavaa maitojauhetta

Advertisement