Me suomalaiset syömme lääkkeitä enemmän kuin koskaan, mutta onko lääkkeistä aina hyötyä? Syömme lääkkeitä siinä uskossa, että ne parantavat ja niiden vaikutukset tunnetaan. Luotamme siihen, että lääketehtaat kertovat avoimesti lääkkeiden tehosta. Valitettavasti olemme usein väärässä.
Lääkevalintoja muuttamalla voisimme säästää selvää rahaa. Kymmenessä vuodessa suomalaisten lääkekorvausmenot ovat reilusti kaksinkertaistuneet. Lääkelasku paisuu edelleen, kun väestö ikääntyy, lääkkeiden tarve kasvaa ja markkinoille tulee yhä kalliimpia lääkkeitä. Sunnuntaina 23.9.2007 esitetty Ykkösdokumentti: Kallis lääke selvitti lääkelaskun taustoja ja esitti, miten veronmaksajat ja yhteiskunta voisivat säästää lääkelaskussaan jopa miljoonia euroja.
Kuopion yliopiston sosiaalifarmasian professori Riitta Ahonen tiivisti: ”Kai se on niin, että kun nykyihmisillä on tämä terveyden ihanne elikä kuolemaa ei sais olla, meidän pitäisi elää loputtomiin, kaikkien pitäisi olla nuoria, hoikkia, kauniita, seksuaalisesti halukkaita, seksuaalisesti kyvykkäitä, iloisia, onnellisia, aikaansaavia. Niin pyritään etsimään pilleristä apua näihin asioihin. Niin ja onhan tää sairauden rajakin hämärtynyt. Nyt asetetaan erilaisia raja-arvoja, jonka jälkeen lähdetään ennaltaehkäisevästi hoitamaan mahdollisesti sitä, että tulikohan sinulle 65- tai 70-vuotiaana aivoveritukos tai mitä tahansa muuta, sitä pyritään ennaltaehkäisemään lääkehoidolla.”
Jotain täytyisi tehdä
Omalta osaltaan voi säästää rahaa, kun tekee apteekissa lääkevaihdon. Ennaltaehkäisevästi voi pienentää omaa lääkelaskuaan syömällä terveellisesti, liikkumalla ja huolehtimalla omasta terveydestään.
Lääkevaihto = apteekki vaihtaa asiakkaan suostumuksella lääkärin määräämän lääkkeen edullisempaan vaihtokelpoiseen lääkkeeseen ellei lääkäri ole kieltänyt vaihtoa hoidollisin tai lääketieteellisin perustein. Lääkevaihdosta on käytetty myös nimitystä pakkovaihto, josta ei ole kysymys. Asiakas voi aina kieltäytyä vaihdosta.
1.4.2003 lähtien apteekit ovat voineet tarjota lääkärin määräämän lääkkeen tilalle hinnaltaan halvemman rinnakkais- tai rinnakkaistuontilääkkeen, jos sellainen on olemassa ja lääketukkukaupasta saatavilla. Käytäntö perustuu eduskunnan säätämään lakiin, jonka tavoitteena on säästää sekä asiakkaan että Kelan lääkemenoja. Kaikille lääkkeille ei ole saatavilla vaihtokelpoisia rinnakkais- tai rinnakkaistuontilääkkeitä. Lääkevaihdon ulkopuolelle jää myös sellaisia rinnakkaislääkkeitä, joiden vaihto saattaisi vaikuttaa haitallisesti hoitotulokseen. Tällaisia ovat esimerkiksi insuliinit, sisään hengitettävät astmalääkkeet, veritautien lääkkeet, eräät sydän- ja verenpainelääkkeet, rytmihäiriölääkkeet, rokotteet ja epilepsialääkkeet. Näihin ryhmiin kuuluvia rinnakkaistuontilääkkeitä on kuitenkin vaihdon piirissä.
Suomi oli yksi viimeisimpiä läntisiä maita, joissa lääkevaihto otettiin käyttöön. Joidenkin lääkkeiden hinnat putosivat jopa 90% lääkevaihdon myötä, esim. erään kolesterolilääkkeen (Simvastatin Ratiopharm 20mg) hinta putosi 114,47 eurosta 9 euroon.
Lääkevaihdon ja sen synnyttämän hintakilpailun ansiosta yhteiskunta ja potilaat ovat säästäneet miljoonia euroja ilman, että hoitotuloksissa on havaittu suuria muutoksia. Tukkuhinnan alennus vielä vauhditti lääkkeiden hinnanlaskua. Koska lääkevaihto ja sen synnyttämä hintakilpailu nakersivat lääkeyritysten tulosta, ryhtyi lääketeollisuus vastaiskuun. Se halusi rajata lääkevaihdon ulkopuolelle kaikki sellaiset lääkkeet, joiden vaikuttavan aineen valmistusmenetelmää suojaa ennen vuotta 1995 myönnetty patentti. Asiasta päättävälle sosiaali- ja terveysministerille perusteluksi esitettiin, että tutkiva lääketeollisuuden tilanne ei ole oikeudenmukainen, jos tätä korjausta ei tehdä. Kyseessä oli usean suurimyyntisen lääkkeen joutuminen lääkevaihdon piiriin, joka olisi romahtuttanut niiden myyntiä. Joulukuussa 2005 eduskunta hyväksyi patenttien suoja-aikojen muutoksen lääketeollisuuden toivomalla tavalla. Lainmuutos tuli voimaan keväällä 2006. Mikään kansainvälinen lainsäädäntö ei edellyttänyt muutoksen tekemistä.
Päätös merkitsi miljoonien eurojen tulonsiirtoa suomalaisilta potilailta kansainväliselle lääketeollisuudelle. Asia saatiin suurlähettiläiden ja lääketeollisuuden edustajien lobbauksella menemään läpi. Lain valmistelun yhteydessä lääketeollisuus varoitti päättäjiä koko suomalaisen lääkehuollon vaarantumisesta, mikäli patenttien suoja-aikoja ei muuteta. Samalla uhattiin vetää uusia lääkkeitä pois Suomen markkinoilta. Lainmuutoksen vaikutukset jatkuvat aina vuoteen 2019 asti. Siihen mennessä näiden lääkeaineiden patenttien suoja-ajat viimeistään lakkaavat ja siirtyvät lääkevaihdon tukeman hintakilpailun piiriin. Kyseessä piti olla vain parin kolmen miljoonan euron lisäkustannus, vaikka oikeasti muutoksen merkitys yhteiskunnalle onkin noin 100 miljoonaa.
Jotain täytyisi tehdä, nykyisen hallituksen tulisi ottaa tämä asia uudestaan käsittelyyn.
Edit 28.9.2007 klo 21.00: Ohjelma uusitaan huomenna lauantaina 29.9.2007 klo 13.10 YLE TV1 -kanavalla.
Appelsiinin tuoksua 
Onpa hurjaa! 😦
Tänään viimeksi iloitsin lääkkeistäni (kolmeen eri vaivaan), joilla elämänlaatuni on kohentunut huomattavasti.
Moi
Medikalisoituminen tekee meistä kaikista sairaita tai vähintään kohta sairaita. Minusta tämä on sairasta. Jokainen pikkuvaiva ja mielenailahtelu luokitellaan viralliseksi sairaudeksi, diagnosoidaan ja lääkitään. Minusta elämään kuuluu luonnollisena osana pikkuvaivoja ja vastoinkäymisiä. Tästä ruljanssista hyötyy lähinnä lääketeollisuus ja yksityissairaanhoito. Julkinen puoli puolestaan tukehtuu yhä ”sairaampaan” kansaan.
Toisaalta elämäntapamme on sairautta edistävää. Ensin syödään itsemme diabetekseen ja sitten sitä lääkitään, kun olisi voinut alunperin syödä eri tavalla. Myönnän, terveesti eläminen on vaikeaa yltäkylläisessä hyvinvoinnissamme, joka on kumminkin jatkuvan sairastamisen täyttämää, jollei muuten niin pienoisen ylipainon vuoksi, joka sekin on luonnollinen osa ihmisen eloa varastoidessamme vararavintoa, tosin turhaan, koska emme näe koskaan nälkää.
Tosin pienikin ylipaino on sairaus, josta hyötyvät humpuukilaihdutusyritykset, herkkuteollisuus ja viihdeteollisuus sekä vaatefirmat, koska johonkinhan se lievästä ylipainosta seuraava itsesyytös ja huonommuudentunne täytyy hukuttaa. Voittoja tuottava kierre. Toiset mussuttaa toiset ostaa citymaastureita.
Kuulostaa julmalta, mutta me elämme aivan liian vanhoiksi. Se nyt vain on niin, että biologisina olentoina meidän kuuluisi kuolla aiemmin. Kun ruumis ja mieli raihnastuu osana luonnollista vanhenemisprosessia, niin tottakai siinä tarvitaan jatkuvaa hoitoa ja lääkitystä. Mutta ei voi sanoa ääneen nuoruutta, terveyttä ja pitkää ikää ylipalvovassa kulttuurissamme, että tässä ei oikeastaan ole mieltä lainkaan, vaan onpi ylen mieletöntä.
Ajatelkaapa pidemmälle tulevaisuuteen. Jos ihmiskunta viisastuu edes ympäristöasioissa ja selviää tulevista vuosikymmenistä ilman yhteiskuntien romahdusta, niin tulevaisuudessa isoin osa ihmisistä on hoivaa tarvitsevia vanhuksia, joita se vähemmistö elättää lasten ohella. Kärjistän tarkoituksella. Tähän olemme ikävä kyllä menossa erityisesti köyhemmissä maissa, joissa ikäpyramidi on pahasti epätasapainossa eli lapsia ja nuoria (tulevia vanhuksia) on moninverroin aikuisiin verrattuna, eikä maapallo kestä vastaavaa väestönlisäystä (tulevia elättäjiä) nykyisille nuorille sukupolville. Suomessakin eli rikkaassa valtiossa tulee ongelmia suurten ikäluokkien kanssa. Ilmeisesti suuret lääkefirmat hurraavat kabineteissaan, koska lääkkeillä korvataan jo nyt oikeaa läsnäolevaa hoivaa. Itse asiassa mä en liioittele. Aiemmin tästä ongelmasta piti huolen lapsikuolleisuus, joka tippuu koko ajan tuottaen väestöräjähdyksen, koska kulttuuri reagoi hitaammin kuin kehittyvä lääketiede ja -teollisuus eli naiset silti synnyttävät (miesten vaatimuksesta) entiseen tahtiin, eikä lapsista enää kuolekaan 50% ennen teini-ikää.
Nyt mua saa leimata, mutta terveysministerinä mä en olisi antanut rikastumisoikeutta lääkefirmoille. Jos lääkkeiden kehitys kärsisi sen vuoksi, niin hyvä vain. Ja humanisteille (jollainen uskon itsekin olevani) sanoisin, että huono säkä, jos sairastuu parantumattomaan tautiin, mutta sellaista tämä elo sukupolvien kiertoon perustuvassa ekosysteemissä sattuu olemaan. Toisten on välttämätöntä kuolla, jotta uudelle elämälle olisi sijaa rajallisessa maailmassa.
Oho! Lääketeollisuudessa on mun mielestä jotain syvästi epämoraalista… kalliita lääkkeitä joita ei köyhät voi hankkia. Käsitin että jotkut kolmannen maailman maat yrittää murtaa patenttioikeuksia yksinkertasesti jättämällä ne huomiotta, että sais hankituksi lääkkeitä. Siitä vaan!
Hei Ninnu, Johannes ja Alia ja kiitos kommentoinnista!
Välillä sitä uskoo, että elämme täällä Suomessa kuin pienessä suloisessa lintukodossa, jossa kaikki on hyvin. Sitten sitä kokee rajun ravistuksen joltain suunnalta ja tajuaa, ettei kaikki olekaan loistavasti. Lääketeollisuus on vain yksi teollisuuden ala, jolla haetaan muiden alojen tavoin tuottoa. Se vain tehdään meidän kansalaisten kustannuksella, koska emme voi olla ottamatta tarvittavia lääkkeitä. Lääkkeillä tehdään myös sellaista, mitä ei saisi tehdä. Vanhuksia ja lapsiakin lääkitään hiljaisiksi.
Kallis lääke -dokumentti tulee uusinta noin tunnin päästä, mikäli ei ole nähnyt sitä aiemmin.
Mutmut…
Joskus se edullisempi lääke ei olekaan tasoltaan samalla tavalla vaikuttava, kuin se alkuperäinen lääke olisi ollut.
On niissä eroja…
Nimimerkki: Kahdeksan vuotta nukahtamislääkettä tarvinut…
Hei
Hallatar on oikeassa. Näinhän ei pitäisi kuulemma olla, mutta munkin mielialalääkkeen vaihto puoli-ilmaisesta ilmaiseen johti sivuoireiden täydelliseen vaihtumiseen. Tällä kertaa helpompiin, mutta olisi voinut käydä toisinkin päin. Periaatteessa sama vaikuttava ainesosa, mutta kaipa ne sisältävät aina(?) hieman erilaisia yhdistelmiä tai jotain.
Mä en siten olisi itse välttämättä vaihtamassa lääkettäni edullisempaan, joka puolestaan vaikuttaisi tohon kustannuspuoleen yhteiskunnallisellakin tasolla.
Hesarissa oli juttua Ruotsin sairaanhoitajien paremmista palkoista ja suuremmista henkilömääristä per potilas. Miksi heillä varaa inhimillisempään terveydenhuoltoon ja meillä ei? Arvovalinta luulen.
Kirjoitin siitä kuinka elämme biologisesti liian vanhoiksi. Kun teemme tällaisen valinnan, niin haluan ehdottomasti täsmentää, että sitten myös pitäisi huolehtia vanhusten humaanista hoidosta aivan sinne loppuun saakka eikä pidentää elämää lääkkeillä yms. ja unohtaa vanhukset hoitolaitoksiin kärsimään heikkotasoisesta huolenpidosta. Vastuunkanto jää tässä surullisessa asiassa puoleenväliin.
Kirjoitin kenties hieman raa’an kuuloisesti kuolemasta. Meidän tulisi mielestäni oppia jälleen suhtautumaan henkilökohtaisen elämän loppumiseen luonnollisemmin, eikä pitää sitä mörkonä, jota välttää hinnasta välittämättä. Armokuolema ja hoidon lopettaminen ovat vaikeita kysymyksiä, joihin minulla ei ole antaa ohjeita, mutta asiasta tulisi kyetä keskustelemaan asiallisesti eikä torjua aihetta tabuna.
Hei Hallatar ja Johannes ja kiitos kommentoinnista!
Tästä aiheesta oli tänään (9.10.2007) juttua Kauppalehdessä.
Lääkkeiden heikko patenttisuoja vaarantaa Suomen maineen
Patenttisuojattujen alkuperäislääkkeiden heikko asema
korvausjärjestelmässä vaarantaa Suomen maineen tekijänoikeuksien kunnioittajana. Se voi myös vähentää ulkomaisten lääkeyhtiöiden Suomessa tekemää kliinistä lääketutkimusta, millä olisi arvaamattomia vaikutuksia terveydenhuollossa.
Siimes: Lääkekulut kasvaneet maltilla
Sosiaali- ja terveysministeriön alainen hintalautakunta perustelee geneeristen lääkkeiden suosimista sillä, että kansakunnan lääkelasku kasvaa kovaa vauhtia. Suvi-Anne Siimes on eri mieltä.
Keskustelut aiheesta siis jatkuvat.