Olen hurahtanut täysillä YLE1-kanavalla torstai-iltaisin klo 21.50 pyörivään Jennifer Foxin kunnianhimoiseen dokumenttisarjaan Vapaan naisen tunnustuksia (Flying: The Confessions of a Free Woman).
Amerikkalainen Jennifer kuvasi dokumenttisarjan 17 maassa neljän vuoden ajan ja sitä on mainostettu tosielämän versiona Sinkkuelämää -TV-sarjasta. Viisaat naiset puhuvat viisaita sanoja; mitä nainen haluaa, millaista on nykynaisen elämä nykymaailmassa, tehdäkö lapsi vaiko ei, ja kenen kanssa, miten yhdistää työ ja perhe, mitä on vapaus? Jennifer kuvaa ”kamera kiertää” -tekniikalla paitsi itseään, myös ystävättäriensä kanssa eri puolilla maailmaa käymiään intiimejä ja häpeilemättömiä keskusteluja naisen seksuaalisuudesta.
Parasta tässä dokumenttisarjassa on se, että jokainen voi löytää siitä oman tarinansa, tai ainakin itseään kiinnostavan naiskohtalon. Sarjassa esitellään koko elämän kirjo. Mukana kulkevat sekä hyvässä että pahassa naisten välinen ystävyys, sukupolvelta toiselle välittyvä tieto ja suhteet miehiin. Jenniferillä oli mielessään jo kauan ennen tämän dokumenttisarjan tekoa tapa, jolla hän ja hänen tyttökaverinsa puhuivat. Nämä upeat keskustelut tulivat tärkeiksi ja pitivät Jenniferin elämää kasassa. Tässä vaiheessa hän halusi tehdä näistä keskusteluista elokuvan, mutta tarina puuttui.
Jennifer työskenteli eteläafrikkalaisessa projektissa, jonka myötä hän tutustui kahteen sikäläiseen nuoreen naiseen. Intiimeistä keskusteluista alkoi muotoutua elokuva. Nämä kaksi eteläafrikkalaista nuorta naista olivat samanlaisia kuin Jenniferin tyttöystävät kotona, vaikka olivat eri kulttuureista, yhteiskuntaluokista ja taustoista kuin Jennifer. Jennifer ei alunperin aikonut kuvata itseään elokuvaan. Omaan identiteettikriisiin havahtuminen toi mukaan viimeisen puuttuvan palan, kun Jennifer päätti alkuperäisestä suunnitelmasta huolimatta kuvata myös itseään. Kiertäessään maailmalla Jennifer huomasi, miten naisten kanssa voi yleensä tuntea ensi hetkestä asti syvän yhteyden. Naisilla on yhteinen kieli.
Katsellessani dokumenttisarjaa mietin aina, että miltä oma elämäni näyttäisi Jenniferin tai jopa oman kamerakuvaukseni kautta. Näenhän joka yö omat uneni kuin suoraan elokuvaohjauksena : ) Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua, kuten voi blogikirjoituksistani lukea. Viime aikoina omat pohdiskelut eivät ole vain jalostuneet kirjoituksiksi, koska työn ja perheen yhdistäminen vie oman aikansa. Aviomies matkustaa ulkomailla paljon työnsä puolesta ja pikkuinen sairastaa edelleen korvatulehdusta.
Päivässä ei tahdo tunnit riittää, eikä tule nukuttua tarpeeksi. Kuuden viikon työskentelyn jälkeen olen ihan valmis jo lomalle, jolloin voisin vain nukkua. Samoin katsellessani Inhimillistä tekijää ja Punaista lankaa mietin, että miltä minun tarinani kuulostaisi tuolta tuolilta kerrottuna. Voisiko sen kertoa kokonaisuudessaan vai nousisikohan yksi aihe muiden ylitse, kuten lapsuudenkodissa eläminen sairaudentunnottoman mielisairaan äidin kanssa, avioliitto narsistialkoholistin kanssa, henkisestä väkivallasta selviäminen, avioero, uusperheenä eläminen, 3 lapsen äidin työn ja perheen yhdistäminen tai ehkäpä burnoutista toipuminen? Tiedä sitten.
Tuntuu, että jokainen tarina noista on jo joskus kerrottu jonkun toimesta. Silti minun kiltin, mutta voimakastahtoisen naisen tarinaani ei ole vielä kerrottu, muuten kuin tämän blogin sivuilla. Jatkan pohdiskelujani itsekseni sekä Jenniferin dokumenttisarjan katsomista.
Tähän mennessä Vapaan naisen tunnustuksia -dokumenttisarjan tiedossa olevien jaksojen nimet ja esitysajat:
1.11. Osa 1/6: Vapaata elämää. Amerikkalainen dokumenttiohjaaja Jennifer Fox kartoittaa nykynaisen maailmaa 17 maassa oman elämänsä dramaattisten käänteiden keskellä.
8.11. Osa 2/6: Biologinen kello ja sinkkunainen. Yllättävä raskaus ja keskenmeno saavat Jenniferin miettimään pitäisikö luopua itsenäisyydestään ja hankkia lapsi.
15.11. Osa 3/6: Vapauden hinta. Jenniferin rakastajan vaimo on saanut tietää suhteesta. Intiassa hän kohtaa naisia jotka suhtautuvat seksuaalisuuteen toisin kuin hän itse.
22.11. Osa 4/6: Naisten kesken. Jennifer matkaa Moskovasta Sveitsiin, New Yorkista Kambodzhaan. Kaikkialla on sama jako hyviin ja huonoihin tyttöihin.
29.11. Osa 5/6: Miesvoiman salaisuus. Jennifer kohtaa Pakistanissa miesten ylivaltaa vastustavia musliminaisia. Hänen rakastajansa käy mustasukkaisuudessaan uhkaavaksi.
13.12. Osa 6/6: Uuden naisen uusi teknologia. Jennifer ja Patrick yrittävät keinohedelmöitystä. Jennifer löytää juurensa maailmasta jota vastaan hän on aina kapinoinut.
Nettilähteet:
Jennifer Fox/Flying Confessions -blogi
http://www.flyingconfessions.com/blog/
1.10.2007
Pixoff – Uutiset ja artikkelit/Iltapäivä Jennifer foxin seurassa
http://www.pixoff.net/fi/uutiset/article.asp?newsID=33644
9.10.2007
Dokumenttikilta/Vapaan naisen tunnustuksia – Iltapäivä Jennifer Foxin seurassa 23.10. Ateneum-salissa
http://www.dokumenttikilta.fi/node/154
23.10.2007
DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali/Vapaan naisen tunnustuksia – iltapäivän Jennifer Foxin seurassa
http://www.docpoint.info/jennifer_fox.html
1.11.2007
Keskisuomalainen/Asiaa naisille ja fiksuille miehille
http://www.ksml.fi/viihde/tv-arviot/asiaa-naisille-ja-fiksuille-miehille(21653).ece
2.11.2007
Miia with two eyes -blogi/Katsoin sen amerikkalaisen dokumentin
http://miiatoivio.blogspot.com/2007/11/katsoin-sen-amerikkalaisen-dokumentin.html
4.11.2007
Olgan lipasto -blogi/Vapaan naisen tunnustuksia
http://olganlipas.vuodatus.net/blog/916849
Selibaattipäiväkirja -blogi/Osa 255: Mediasta, kirjoista ja blogeistakin
http://www.uta.fi/~tlmihap/celibacy/255.html
8.11.2007
Sateenkaaren tässä päässä -blogi/Vapaita naisia karvaisissa kengissään
http://virvatuli.vuodatus.net/blog/925626
Appelsiinin tuoksua 
Dokumentti on hyvä. Jennifer Fox tietää, että yksityinen on poliittista, ja osaa välittää sen myös katsojille kauniisti ja eleettömästi.
Hei Celia ja kiitos kommentoinnista!
Tekisi mieli joskus tavata Jennifer Fox, hän osaa taitavasti tehdä dokumentteja : )
Mulla on mennyt koko dokumentti ohi silmien ja korvien. Harmi. Pitää muistaa torstaina olla telkkarin ääressä iltasella. Punaista lankaa ja Inhimillistä tekijää katsoessa tulee kyllä useasti mietittyä, että miltähän oma tarinani kuulostaisi noissa ohjelmissa kerrottuna.
Olen muuten palannut tauon jälkeen takaisin blogin kirjoittamisen pariin. Uusi blogi löytyy osoitteesta: http://haave.wordpress.com/ mikäli kiinnostaa vielä seurata kuulumisiani.
Samoin katsellessani Inhimillistä tekijää ja Punaista lankaa mietin, että miltä minun tarinani kuulostaisi tuolta tuolilta kerrottuna.
Minä mietin Hesarin Kuukausiliitteen sitä perhesuhteita-sarjaa lukiessani usein, miltä näyttäisi juttu minusta ja jostakin perheenjäsenestäni (isä, äiti, jompikumpi veljistä). Pelkkä juttu minusta olisi tylsä, mutta syvennettynä suhteella johonkin perheenjäseneen aihe tuntuu jo paljon mielenkiintoisemmalta.
Pitäisi varmaan taas opetetta katsomaan televisiotakin. Kun on kaksi vuotta ollut ilman töllöä, ei vaan noin vain enää osaa ottaa sitä osaksi omaa arkea, vaikka se nyt huonekaluna taas on (muutin asuntoon, johon kuuluu televisiokin).
Hei Tess ja Mari(nadi) Koo ja kiitän kommentoinnista, pahoitteluni, että vastaan näin piii-iitkällä viiveellä!
Tämän jutun kirjoittaminen ajoittuu töihinpaluuni aikoihin, jolloin oli varsinainen hässäkkä päällä 😉 Tänään selasin kirjoittamiani juttuja läpi ja lisäilin osan jutuista viimeksi lisättyyn Lääketiede-aiheeseen. Tätä juttua en sinne lisää, mutta muistan, kuinka tohkeissani olin Jennifer Foxin elämäntyöstä. Ehkä olen ottanut askeleen kohti Jenniferia, kun olen liittynyt Kelvottomien Kirjailijoiden Seuraan 🙂 Koskaan ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu.
Olen taas seikkailemassa täällä ja huomasin että olet juuri eilen vastannut tämän artikkelin kommentteihin, hassua. Minäkin seuraan kaikkia noita kolmea ohjelmaa, naisia Ruotsin TV 2:n ja noita muita Suomen TV:n lähetysten kautta. Ihmiskohtalot ja vaikeistakin asioista selviämiset ovat aina kiinnostavia kuten myös kirjoituksesi.
Hei!
Tulin sivustolle vahingoissa, kun etsin Jennifer Fox:sta tietoja – lähinnä hänen juuri (uusintana) lähetetystä dokumenttisarjastaan. Mahtaakohan sitä löytyä jostain DVD:nä?
Harvoin näkee naiseutta käsiteltävän niin rehellisesti ja samalla lempeästi, kuin hän tekee. Jäin sarjaa koukkuun, ensimmäinen esityskerta jäi väliin, onneksi nyt sen näin.
Itseäni kosketti lapettomana hänen yrityksensä tulla raskaaksi, ja myös ihmissuhdevaikeudet. Siltä osin dokkari olisi voinut kertoa itsestäni!
Olen itsekin joskus haaveillut tekeväni ohjelman naisen elämästä, selviytymistarinoista, kuten tämän Auringonkukkametsän kohtalosta ja miksei myös omastani. Meillä naisilla on uskomatonta kestävyyttä, joka aina jää näkymättömäksi, dokumentoimattomaksi.
Se on harmi. Nykyisin varsinkin, kun suvut elävät hajallaan, eikä enää ole vanhoja, viisaita suvun naisia opastamassa nuorempia. Koen, että sen kaltaista yksinäisyyttä on ympärilläni todella paljon. Naiskuva jää liiaksi median varaan, naistenlehtien, elokuvien yms, joista harvoin saa rehellistä ja realistista näkökulmaa omaan elämäänsä.