”On vaan uskottava, että hyvyyttä on olemassa…”
Törmäsin netissä tietoon, että henkirikoksen uhrien läheisille on oma yhdistys. HUOMA – Henkirikoksen uhrien läheiset ry on perustettu vuonna 2000. Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on tukea henkirikosten uhrien läheisiä traumaattisen menetyksen jälkeen. Tavoitteena on edistää selviytymistä ja eheytymistä sekä ehkäistä syrjäytymistä.
Yhdistyksen sivuilta löytyi tietoa, kuinka toipuminen ja selviytyminen näin järkyttävän asian jälkeen lähtee liikkeelle ja etenee. Koko maailma on yhtäkkiä muuttunut sekasortoiseksi ja epävarmaksi. Sitä tuntee itsensä ehkä haavoittuvaiseksi, mutta tästä kauheasta ajasta on mahdollista päästä yli vertaistuen avulla.
Kun kamppailet näiden asioiden keskellä, saatat löytää jotain hyödyllistä myös seuraavista kohdista:
- Sinä voit selviytyä. Et ehkä usko sitä nyt, mutta sinä pystyt siihen!
- Anna itsellesi aikaa toipumiseen.
- Tosiasioiden tietäminen auttaa selviytymisen alkuun. Käsittele tapahtunutta, kunnes osittaisetkin vastaukset ”mitä ja miksi” -kysymyksiin tuntuvat riittäviltä.
- Voimakkaat tunteet saattavat ajoittain ottaa sinusta vallan, mutta ne ovat luonnollisia reaktioita tapahtuneeseen.
- Fyysiset reaktiot kuten päänsärky, ruokahaluttomuus, unettomuus, ärtyisyys ja levottomuus, ovat tavallisia reaktioita surevilla.
- Viha, syyllisyys, hämmennys ja huonomuistisuus kuuluvat suruun. Et ole tulossa ”hulluksi”, surevana sinä olet Surun puhuteltavana.
- Saatat vihata surmaajaa, kuollutta, koko maailmaa, Jumalaa tai itseäsi. Sinulla on oikeus tunteisiisi ja lupa ilmaista kaikkia näitä tuntemuksiasi.
- Saatat myös tuntea syyllisyyttä siitä mitä ajattelet tehneesi tai jättäneesi tekemättä estääksesi tapahtuneen. Ole armollinen itsellesi, syyllisyys voi muuttua suruksi sen kautta.
- Saatat kokea elämäsi merkityksettömäksi ja tarkoituksettomaksi. Siksi itsemurhan ajatteleminen on tavallista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toteuttaisit ajatuksesi.
- Anna itsellesi lupa ottaa vastaan ammattiapua.
- Etsi hyvä kuuntelija, jonka kanssa voit jakaa ajatuksiasi ja tunteitasi. Soita jollekin kun tunnet, että sinun täytyy saada puhua. Muista vertaistukipuhelin 050 576 3311.
- Vertaisryhmästä voi olla apua sinulle; http://www.huoma.fi.
- Älä pelkää itkemistä – kyyneleet ovat parantavia.
- Surun tunteet rauhoittuvat aina välillä ja palaavat taas uudestaan. Näin jatkuu niin kauan kuin asiassa on käsittelemistä. Suremista kuvataankin ajeluksi vuoristoradalla.
- Yritä siirtää suuria päätöksiä, kuten muuttoja tai eroja.
- Tiedosta perheesi ja ystäviesi kipu ja tuska – jokainen suree omalla tavallaan.
- Osoita kärsivällisyyttä itsellesi ja muille, jotka eivät ehkä ymmärrä.
- Aseta itse omat rajasi ja opi sanomaan ”EI”, kun joku pyytää sinulta jotain mitä et halua tehdä juuri nyt – tunnista voimavarasi.
- Pidä puolesi, kun ihmiset sanovat sinulle, mitä tai miten sinun pitäisi tuntea!
- Luota itseesi. Oma uskosi auttaa sinua selviytymisessä.
- Sinulla on lupa iloita ja nauraa silloin, kun se tuntuu mahdolliselta.
- Käy läpi kysymyksiäsi, vihaasi, syyllisyyttäsi ja muita tunteitasi, kunnes voit päästää niistä irti. Niistä irti päästäminen ei tarkoita unohtamista.
Sinusta ei koskaan tule samaa ihmistä kuin ennen, mutta sinä voit selviytyä ja päästä pidemmällekin kuin vain selviytymiseen.”
Appelsiinin tuoksua 
Miten tärkeitä ja viisaita ajatuksia…
Hei Hallatar ja kiitos kommentoinnista!
Kun mieleen kumpuaa kaikenlaisia ajatuksia, on niistä hyvä päästä joskus eroonkin, joten koen blogiin ”pääni tyhjentämisen” hyväksi keinoksi. Täällä ne ajatukset ovat tallessa ja niitä voi käydä myöhemmin lukemassa, jos haluaa. Aika on tärkein parantaja : ) Antaa ajan rauhassa kulua, niin pääsee etäämmälle tapahtuneista asioista, on ne sitten kuinka pieniä tai isoja tahansa.
Kiitos tästä postauksesta, joka sattumoisin juuri tulee tarpeeseen eräälle tutulle. Sinulla on runsaasti muitakin erinomaisia tekstejä täällä. Hienoa 🙂
Hei Kops ja kiitos kommentoinnista sekä tiedosta, että jollekin näistä kerätyistä tiedoista on apua! Voimahalit sinulle ja tutullesi!
Tilanne kun läheinen (omalla kohdallani puoliso) on yhden tiedon mukaan tehnyt itsemurhan,toisen mukaan tullut murhatuksi,kolmannen menehtynyt onnettomuudessa,ja mitään varmuutta ei saa mihinkään.
Kukaan ei osaa auttaa,kauhistelijoita riittää,mutta ihan käytännön neuvoja tai tukea ei saa oikein mistään.
Kun kaikki on tapahtunut ulkomailla,siis matkusti vastentahtoisesti tapaamaan perhettään painostuksen alla,niin ollaan tilanteessa jossa kukaan ei oikein tiedä kuinka toimia.
Perhesieppauksenkin mahdollisuus on myös yhtenä vaihtoehtona olemassa.
Tätä tuskaa ja tilannetta on mahdoton kuvailla sanoilla tai selkeästi,mutta jos joku tämän lukee ja osaa neuvoa minkä tahansa instanssin/henkilön niin otan kaiken kiitollisuudella vastaan.