Appelsiinin tuoksua · Bloggaus · Taustaa · Vastuullinen vanhemmuus

Muiden paluu kieltäymyksen tielle

29.8.2007 kirjoitin jutun Tilastointia ja pohdiskelua, jonka myötä poistin näkyvistä 6 juttua:

Elokuussa otin oman lapsuudenperheeni kanssa askeleita eteenpäin, kun en ollut enää ainoa, joka halusi puhua menneistä sekä äidin sairaudentunnottomuudesta. Tätä vaihetta kesti sitten vain hetken. Jäin odottavalle kannalle, että kuinka tässä käy. Se olikin sitten vain yksi loppukesän viikonloppuyö, jolloin uni jäi vähemmälle, kun asioita pohdiskeltiin puhelimitse siskon ja serkkutytön kanssa. Sen jälkeen parin päivän sisään lapsuudenperheeni kokoontui yhteen ja juttelimme menneistä. Ytimeen ei kuitenkaan päästy, eikä taidetakaan koskaan päästä. Äiti ei ymmärrä olevansa mielisairas tai rikkinäinen mieleltään, eikä sitä voi myöntää. Siskoni on nyt avoimempi asioita myöntämään ja niistä puhumaan, mutta ei koska tahansa. Sitä varten pitää järjestää erikseen aika ja paikka, jotta avautuminen voi tapahtua. En jaksa sitä järjestää, koska mielestäni nyt on siskoni aika tehdä se. Olen kantanut tilannetta ihan tarpeeksi pitkään yksin omilla harteillani. Puhetta on myös ollut serkkujen tapaamisesta, jolloin voisimme pohtia avoimesti meidän 3 äidin/sisaruksen tilannetta.

Loppukesästä siskoni haki netistä tietoja mielen sairauksista, joten poistin 4 kuukauden ajaksi 6 juttua, sillä niistä olisi saattanut löytyä liian tutulta kuulostavaa tekstiä. Palautan nyt nämä jutut takaisin näkyville huhtikuun 2007 arkistoon. En ole kertonut kellekään, että kirjoitan tätä blogia. Aina kun tapaan hyviä ystäviäni, mielessäni kutittelee se mahdollisuus, että avautuisin asiasta. Mutta ei kuitenkaan vielä…

Olen omalta osaltani käsitellyt näitä asioita niin paljon, että minua ei saa enää koskaan mukaan kieltäymyksen tielle. Puhun aina avoimesti, jos joku haluaa keskustella. Tein jopa niin rohkean teon, että kerroin totuuden isoäidistä isommille lapsilleni. He ottivat tiedon vastaan yllättävällä ymmärryksellä. Nyt he tajuavat, että miksi mummu ja vaari aina varoittelevat kaikesta ja ovat sellaisia kuin he ovat. Siskoni, vanhempani sekä äidin puoleinen suku saavat nyt rauhassa olla kieltäymyksen tiellä, kunnes haluavat taas puhua.

Tämä on jo 200. kirjoitukseni. Yli 96000 lukijaklikkausta on tehty 9 kuukauden aikana blogiini.

Lämpöiset halaukset kiitosten kera kaikille lukijoilleni!

5 vastausta artikkeliin “Muiden paluu kieltäymyksen tielle

  1. Kiitos tästä päivityksestä ja avoimuudestasi, auringonkukkametsa! Mielenkiinnolla seuraan vaiheitasi. Niin monia tuttuja tunnelmia. Äitini vaiettu alkoholismi. Siskopuoleni äidin vaiettu mielenterveys. Se miten ainoana omasta lapsuudenperheestään tiedostaa ja kantaa asioita… (Samoin siskoni – esikoistytär hänkin – omassa lapsuudenperheessään, hänellä nuorempia sisaruksia vielä enemmän kuin minulla, alkoholisoitunut isäpuoli etc.)

    Minä olen kertonut omasta blogistani kahdelle. En ole uskaltanut laittaa sitä listoille enkä hakukoneisiin edelleenkään. Monta kertaa olen ollut lipsauttamassa tiedon siitä milloin missäkin. Olen niin avoin ja sosiaalinen ja minulla on valtavan paljon ihmisiä, joille voisin asiasta kertoa. Samalla täytyy tässä tunnustaa, että kahdelle muulle asiasta mainittuani en saanut mitään vastareaktiota (ihan totta, kirjoitatko blogia, mikä sen osoite on) enkä ole sitten itse vienyt asiaa osoite-tasolle (sitähän olisi vallan heittänyt helmiä sioille, ha ha :D)… Blogistania on valtava, mutta niin monelle tuntematon vielä.

  2. Hei Meri-Tuuli ja kiitos avoimesta kommentoinnista!

    Olen todellakin odottanut koko pitkän syksyn ja talven, että tuleeko meidän lapsuudenperheessä ja suvussa jokin muutos, mutta sitä ei ole tullut. Kaikki asiat menevät omalla painollaan ihan niin kuin ennenkin.

    Olen huomannut, että pienen lapsen sairastelut, työkiireet ja vähäinen uni tekevät minulle usein hallaa. Olen väsynyt, enkä jaksa kantaa kaikkia maailman murheita harteillani. Tekisi mieli jäädä pitkälle lomalle ja pelkästään nukkua. Joulunpyhätkin menivät kuin sumussa. Pienen lapsen ja vähän isompienkin riemua ja iloa oli ihana seurata, mutta syvältä itsestä ei jaksa kummuta oikeata iloa. Olen edelleen lievästi masentunut, vaikka en haluaisi sitä itse edes myöntää. Kun lääkäri laittoi minut poskiontelontulehduksen ja ylähengitystieinfektion vuoksi sairaslomalle 4 päiväksi juuri ennen joulua, koin sen pelastuksena. Sain nukkua. Sain itseni yliväsymyksestä takaisin normaalin väsymyksen tasolle.

    Nyt olen sitten ärtyisä, itkuinen, enkä oikein jaksaisi tehdä mitään. Ainoa, mikä minua innostaa, on tämän blogin kirjoittaminen. Tv-ohjelmienkin katselu tuntuu jotenkin suorittamiselta. Huomenna on raahauduttava töihin, eikä se tunnu hyvältä. Noh, ehkä tämä tästä taas ajan myötä. Lapset kasvavat ja niin pois päin.

    Blogistaniassa on hyvä olla. Täältä löytyy kohtalotovereita ja tarvittaessa omaa rauhaa : )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s