auringonkukkametsa kertoo blogikokemuksistaan

Ilahduin suuresti, kun huomasin Tuija Aallon tekemän Sun äitis videohaastattelun:
Tuhat Sanaa/Neljättä vuotta blogielämää: Sun äitis kertoo blogikokemuksistaan.

Innostuin aiheesta, joten tässä tarinointia minun blogikokemuksistani.

Olin ehtinyt pyöriä nettimaailmassa erilaisilla sekä suomalaisilla että ulkomaisilla keskustelupalstoilla parin vuoden ajan. Sitten löysin blogimaailman. Ensin luin keskustelupalstalaisten omia blogeja sekä puutarhablogeja. Puutarhablogeista on mieleen jäänyt quu’s garden * quun puutarha. Löysin blogilistan, joka silloin sisälsi alle 10 000 blogia ja sen myötä lukemattomia blogeja luettavaksi, joista mainitsen vain muutaman: Eka Bini (joka on nyt tässä osoitteessa uudella nimellä), BlogiPersoonaBlogi* (joka on joutunut spämmäyksen kohteeksi), Helvetianmoista elämää (muuttanut tähän uuteen osoitteeseen), Kotiäidin 3K, Pinseri, Sun äitis ja Mieto Marinadi. Käytin silloin selaimena Operaa, joten selaimen kirjanmerkkeihin on jäänyt talteen nämä tiedot. Nyt käytän Caminoa.

Vuosi sitten 16.4.2008 aloitin Appelsiinin tuoksua – Perhesalaisuuksien varjossa -blogin pitämisen. Valitsin alustaksi WordPressin. Valinta on osoittautunut todella hyväksi, en ole kertaakaan edes miettinyt vaihtoa toiseen alustaan. Voin suositella lämpimästi WordPressiä blogialustaksi. Ekana päivänä tuotin ihan huumassa viisi juttua, toisena päivänä samoin viisi juttua, kolmantena päivänä kaksi juttua. Halusin kaiken ulos sisältäni. Sitten tajusin, että minun on hidastettava tahtia tai jutut loppuvat kesken. Sen jälkeen kirjoitin yhden jutun päivässä, joskus jopa kaksikin juttua seuraavat kolme kuukautta.

Alkuvaiheessa halusin ihan ehdottomasti, että saan kirjoitettua itsestäni ulos kaiken taustaani ja menneisyyteni liittyvän. Halusin jollain tavalla puhdistautua, päästä eroon vanhoista asioista. Olenkin varmasti monellakin tasolla päässyt eteenpäin, kun olen kohdannut pelkojani liittyen sairaudentunnottomaan äitiini ja alkoholisti-narsisti-exääni. Lapsuudenkodista tulleet perhesalaisuudet ja ensimmäisen avioliiton salaisuudet eivät estä minua elämästä täysipainoista elämää. Minun ei tarvitse enää kantaa koko maailman murheita omilla harteillani. Minulla on omat rajani ja omat murheeni. Saan olla oma itseni, iloinen ja uusista asioista innostuva. Olen välillä pieni tyttönen, joka kaipaa hyväksyntää ja huolenpitoa, mutta minun ei tarvitse taantua marttyyriksi, eikä maailmanparantajaksi. Blogin kirjoittaminen on ollut erittäin terapeuttista.

Halusin omasta blogistani sellaisen, jota itsekin lukisin. Sen tuli olla mahdollisimman selkeä ja juttujen juuri sitä, mitä otsikossa sanotaan. Etsin usein monia asioita googlettamalla ja halusin omasta blogistani löytyvän myös vastauksia, mikäli joku toinen hakisi jotain tietoa.

Yllätyin, kun heti ensimmäisenä päivänä Omenapuun alla -blogin Katriina kommentoi. Toisena päivänä Palagan puikkoilut -blogin Palaga liittyi kommentoijien joukkoon. Sitten Suorittaja -blogista Solveig S, Saumoja, soppaa ja sydämen asioita -blogin Anne ja Aloittelevan Absolutistin Ajatuksia -blogin holiton kommentoivat. Ensimmäisten viikkojen kommentoijiin liittyivät myös Vauhtia ja alamäkeä -blogin Niina ja Kaamosvaloa -blogin Maaretta. Samoin Yötä, päivää… -blogin Merry, Kiirunan kirjat -blogin Kiiruna, Hallatar -blogin Hallatar, Mieto Marinadi -blogin Mari, iiris’ corner -blogin Iiris sekä Mairen masennus -blogin Maire. Mukana oli myös muita, kuten Johanna, Tess, Alia, Korppu, Sindawing, Aimo ja Nirvavirna, mutta he ovat lopettaneet bloggaamisen ja/tai suojanneet bloginsa salasanalla. Pääsin mukaan Blogistaniaan, kommentoin muiden blogeissa ja minun blogissani kommentoitiin. Se tuntui ja tuntuu edelleen uskomattoman hyvältä. Olen osa yhteisöä, olen löytänyt kohtalotovereita. En olekaan ainoa maailmassa, jolla on perhesalaisuuksia.

Suuri muutos tapahtui lokakuussa 2007, kun palasin äitiyslomilta työelämään, joka osaltaan antoi lisää kirjoittamisen aihetta, mutta myöskin vei lisää minun aikaani. Samassa kuussa bloggaaminen jäikin sitten vähemmälle, kun kuukauden aikana kirjoitetut jutut jäivät vain kymmeneen.

Tammikuussa 2008 löysin tieni Facebookiin. Jälleen tapahtui sama juttu eli naamakirja vei minun aikaani, vaikka löysin lisää aiheita kirjoittaa. Tammikuussa 14 juttua ja helmikuussa kahdeksan juttua näki päivänvalon. Facebookista löysin paljon ihmisiä, joiden kanssa verkostoitua. Hankalaksi asia tekee se, että Facebookissa olen oma itseni omalla nimelläni, mutta blogissa olen auringonkukkametsa. En voi omalla nimelläni verkostoitua Blogistanian kansalaisten kanssa. Se harmittaa. Tai ehkä voin… Pitää jatkaa mietiskelyä tästä aiheesta.

Työelämässä olevana äitinä minun pitää jakaa aikani monen asian kesken. Usein oma blogiaika on vasta myöhään illalla, kun lapset ovat jo nukkumassa. Yöunet jäävät vähiin. Helpotusta tilanteeseen tuo se, että WordPressillä voi ajastaa jutun julkaisuajankohdan. Saatan kirjoittaa monen päivän jutut valmiiksi ja ajastaa niiden julkaisun peräkkäisille päiville. Pyrin samalla pitämään Blogilistan tietoni ajan tasalla eli julkaisen päivän jutun otsikon oman bloginimeni perässä hakasulkeissa. Tästä voi siis vetää sen johtopäätöksen, että jos blogiini ilmestyy uusia juttuja, mutta en ole kommentoimassa tai päivittämässä Blogilistaan jutun otsikkoa, niin silloin jutut on ajastettu valmiiksi, enkä itse pääse Blogistaniaan mellastamaan ; )