Leikkiä kuollutta ja nukkuvaa

Mieleen putkahti muisto lapsuudesta. Minun oli tapana leikkiä kuollutta olohuoneen sohvalla. Maata ihan hiljaa, liikkumatta ja hengittämättä. Odotin, että äiti tulee luokseni ja huomaa minut. Pelästyy ja todella huomaa minut. Näin ei koskaan tapahtunut. Äiti teki kotirouvan töitä eli siivosi, laittoi ruokaa ja hössötti.

Toinen muisto nousee esiin teini-iästä. Olimme mökillä juhannusta viettämässä. Serkkupoika oli tuonut mukanaan ystävänsä. Ihastuin heti tähän vaaleaan itseäni pari vuotta vanhempaan poikaan. Myöhemmin illalla olin saunakamarissa menossa nukkumaan ja olin siellä poikien kanssa. Päätin leikkiä nukkuvaa ja kuunnella, että puhuvatko he minusta ja ovatko he kiinnostuneita. No, eiväthän he minusta puhuneet. Jotain omia juttuja vaan, eivätkä kiinnostuneet minusta. Petyin pahasti.

Kuukletin vastaavia kokemuksia ”leikkiä kuollutta ja nukkuvaa”:
1) ”Hyväksikäytetyt lapset saattavat leikkiä kuollutta tai nukkuvaa, jopa kesken leikin.”
Lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen käsikirja ja malli (ladattava tiedosto)
2) ”Ja niistelin ja aivastelin ja kuulostelin etä jos heppu kävelee keittiöön päin niin mää pujahdan oikkee sairaanolosena tonne sänkyyni ja leikin kuollutta.”
Hallataren kokemus vuokraisännän kanssa 1.9.2005
3) ”Siinä kuolleessa bonsaissa on vihree oksa! Se vaan siis leikki kuollutta ja olikin oikeesti elossa. On puillakin hullut huvit.”
Blondi bloggaa aina kahdesti
4) ”Tulija tönäisee ohimoani varovaisesti. Hän hengittää vieläkin raskaasti mutta tasaisella rytmillä. Yritän maata aivan hiljaa. Kun ylähuulelleni putoaa lämmin pisara, en voi olla koskettamatta pisaraa kielelläni.
Se on suolaista. Ei sadetta.
Avaan silmäni ja näen nuoren miehen pyyhkivän hihalla otsaansa ja nenänpieliään.
– Mitä sä teet?
– Leikin kuollutta.
Mies nyökkää. Minä nyökkään.
Mies nousee seisomaan. Suljen silmät.”
Eeva Valtonen – Markkina-arvo
Kuukletin ”leikkiä kuollutta”:
1) ”Älä ota kantaa jääkiekkoasioihin. Jos tulee tilanne eteen, leiki tyhmää, leiki kuollutta, mutta älä juokse karkuun. Se voi laukaista tamperelaisessa odottamattoman reaktion.”
Markku Paretskoin selviytymisopas
2) ”Kato kun mä leikin kuollutta”
Oravatappelu

En siis löytänyt ihan vastaavaa kokemusta kenenkään muun kirjoittamana. Olen sitä mieltä, että oma äitini omassa harhaisuudessaan uskoi vahvasti, että minua on hyväksikäytetty pahojen miesten toimesta. Tämä varmasti heijastui kaikkeen, mitä äiti teki. Hänen jatkuva suojelunhalunsa, passauksensa, puheensa ja toimensa huokuivat tätä asiaa. Siitä ei puhuttu, mutta se leijui näkymättömänä pahana kaiken yllä. Leikkiä kuollutta oli vain yksi keino, jolla pieni tyttö pyrki saamaan rakastavan ehjän äidin takaisin itselleen. Ehkä sitä äitiä ei ole koskaan ollut tai sitten se äiti on ollut esillä vain harvoin.