Appelsiinin tuoksua · Bloggaus · Blogispotti

Suru-uutisia Blogistaniassa

Karhu sahaa kahteen suuntaan ja Saumoja, soppaa ja sydämen asioita -blogeissaan Anne kertoi surullisen uutisen blogisiskonsa poismenosta. Samoin SusuPetal. Tämä blogin kirjoittajan kuolema pysäytti minut ja laittoi ajattelemaan. Kävin sytyttämässä kynttilän hänelle täällä.

Kuolema on aina pysäyttävä asia ja tämä oli nyt toinen kerta tällä viikolla. Aiemmin löysin tieni lesken kirjoittamaan blogiin nimeltä Tähdenlennon tiellä. Kahden lapsen äiti purkaa itseänsä ja taistelee eteenpäin selviytyäkseen surunsa kanssa. Hän menetti miehensä auto-onnettomuudessa.

Olen reilun vuoden aikana kasvanut osaksi Blogistaniaa. Olen kertonut pienelle joukolle ystäviä blogistani, muuten olen täysin anonyymi. Mitähän tapahtuisi, jos minä kuolisin? Jos esimerkiksi tapahtuisi joku onnettomuus? Jouduin tällä viikolla olemaan hetken pois kotoa ja lapset jäivät keskenään kotiin. Olin pyöritellyt päässäni tätä onnettomuusajatusta, joten kirjoitin mukaan käsilaukkuuni viestin, jossa luki kotiin jääneiden lasten nimet ja iät. Tällainen ennakointi on ihan pöhköä. Mutta onhan se mahdollistakin. Silti tällaisten murheellisten tunteiden keskelle ei pidä jäädä vellomaan. Jos alkaa murehtimaan kaikesta, ei pääse aamulla enää petistä ylös.

Silti tämä ajatus vaivaa minua… Yleensä osaan jäsentää asioita, mutta tämä aihe on ylivoimaisen vaikea. Muistelin juuri, miten leikin pienenä kuollutta ja nukkuvaa. Jos miettii vain sitä osuutta, että poistuu kuoleman kautta blogikirjoittamisen maailmasta eli Blogistaniasta (eikä mieti mitään muuta todelliseen elämään liittyvää), se tuntuu todella pahalta. Niin monta asiaa on vielä tekemättä. Salainen haaveni on ollut pienestä tytöstä asti, että joskus kirjoitan kirjan. Olen kirjoittanut virtuaalipaperille eli blogini sivuille paljon asioita, jotka ovat olleet piilossa, perhesalaisuuksien varjossa. Jos ja kun tulen joskus lopettamaan tämän blogin kirjoittamisen, niin tulen tekemään sen selvästi lopettamalla, kuten Anna ihmemaassa -blogin Anna toukokuun lopulla Not with a bang but a whimper -kirjoituksellaan. En aio poistua Blogistaniasta hiljaisuudessa. Mutta jos blogiini tulee yllättäen hiljaisuus pitkäksi pitkäksi aikaa, silloin on voinut jotain tapahtua.

Johanneksen saatto -blogin Johannes miettii omalla tahollaan, että ei huvita kirjoittaa.

Mä tiedän, että mun kannattaisi kirjoittaa blogiini joka ilta. Käsitellä aina jotain tärkeämpää asiaa tai liittää jokin oivallus jokapäiväiseen olemiseen ja tapahtumiseen. En silti jaksa edes ajatella mitään ja tänne kirjoittaminen on tuntunut jo pidemmän aikaa tarkoituksettomalta. Minun täytyy nykyään pakottaa itseni kirjoittamaan. Pohdin mielessäni, ettei kukaan lue näitä, eikä sillä ole loppujen lopuksi perustavaa merkitystä abstraktin vertaistuen tai läsnäolon ohella, koska kirjoitan ensisijaisesti itselleni. Pakotan itseni kirjoittamalla kertaamaan ja pohtimaan tapahtunutta ja mennyttä. Avaan itseäni puhumalla ja kirjoittamalla ja koska läheisin ystäväni Moira muutti entistä kauemmaksi jäänee puhumalla avaaminen entistä vähemmälle. Terapiassakin on menneillään loma koko heinäkuun. En tiedä.

Minä ainakin seuraan Johanneksen kirjoituksia ja pohdin samoin usein sitä, että kukahan näitä minun kirjoituksiani oikein lukee. WordPressin tarjoamat tilastoinnit kertovat, että suurin osa kävijöistä on hakenut jotain ja löytänyt tiensä blogiini. Mutta jäävätkö he seuraamaan kulkuani Blogistaniassa vai onko se vain pieni kohtaamishetki, jolloin henkilö etsiikin vain runoa tai värssyä?

Rakastuin runoon -blogin HeidiR puolestaan nostaa tänään esiin aiheen: Mikä saa ihmisen kirjoittamaan?

* Kirjoittaminen on ennen muuta pakko, aivan samoin kuin jotkut pesevät kätensä kolmekymmentä kertaa päivässä pelätessään hurjia seurauksia, elleivät he tätä tekisi. Kirjoittamisesta maksetaan koko lailla enemmän kuin tuon tyyppisestä pakosta, mutta ei se ole yhtään sen sankarillisempaa. Julie Burchill

* Hyvä kirjoittaminen on kaikkina aikoina syntynyt jonkun neuroosista, ja kirjallisuutemme olisi valtavan tylsää, jos kirjailijat olisivat joukko onnellisia pölkkypäitä. William Styron

* Kirjoitan pakosta. Tarvitsen sitä samoin kuin tarvitsen nukkumista ja kuntoilua ja ruokaa ja seksiä. John Irving

Blogini on tullut sitä hiljaisemmaksi mitä onnellisemmaksi ja rentoutuneemmaksi tulen. Loppuvatko lopulta sanat kokonaan? On vain jotain mikä on? Runous alkaa olla lähellä sitä tilaa, missä sanat loppuvat. Etenkin japanilainen runous.

Minulla on vielä sanottavaa, minulla on vielä analysoitavaa, minun on pakko kirjoittaa. Vai onko tuo kirjoittamisen pakko vasta kehittymässä? Ainakin vietän paljon aikaa tietokoneella lukien, etsien, kirjoittaen, kommentoiden ja linkittäen. Aivan kuten Obeesian sydän -blogin Obeesia hoitaa kirjeenvaihtoaan oman pöytänsä ääressä tietokoneella.

12 vastausta artikkeliin “Suru-uutisia Blogistaniassa

  1. Hei auringonkukka ja kiitos kommentoinnista!

    Nappasin sinun blogistasi tuohon sivupalkkiin flagcounter.comista oman kävijäseurantamittarin. Hyvää kesää myös sinulle!

  2. Terveys, Valon Kukka!

    Minun Readerissani on ensimmäinen seuraamani kirjoituksesi 28.5.2007 ”Lasten valvotut ja tuetut tapaamiset”.

    285 kirjoitusta vielä kaiken lisäksi. Päivämäärälle 10.7.2008

    Miellyttävää seurattavaa. 🙂

  3. Menin ihan hiljaiseksi tuosta suru-uutisesta. :`(

    En tuntenut häntä, joka meni pois, mutta hän olisi voinut olla moni masentunut bloggaaja. Kuka tahansa.

    Toivottavasti tämä ei päädy lööppeihin. Antaisivat rauhan perheelle. Mutta näen jo otsikkoja silmissäni…

    Rauha hänen sielulleen ja perheelle voimia.

    *************

    Auringonkukka, oletko antanut kenellekään blogisi tunnuksia ja salasanaa, että jos sinulle käy jotain ystäväsi voi käydä poistamassa tämän? Vai jääkö blogit ikuisesti olemaan hiljentyneiksi? Itse olen miettinyt joskus sitä, etenkin kun ajelen autolla, ei koskaan voi tietää hetkekään.

  4. Hei Neurokeitto ja HeidiR ja kiitos kommentoinnista!

    On aina kiva kuulla, että blogimatkani aikana on seuraani liittynyt lukijoita 🙂

    En ole antanut tunnuksia ja salasanaa kellekään, mutta ehkä pitäisi antaa, vaikka miehelle. Hän on ollut ainoa, joka on tiennyt blogistani alusta asti.

    Lämpöistä kesää molemmille!

  5. Hei, liitin sinut KKS:n jäsenluetteloon. Tervetuloa seuraan.

    En ole antanut tunnuksia tai salasanaa kenellekään, joten jos minulle tapahtuu jotain, susupetal katoaa samaa matkaa.
    Ylipäänsä todella harva tietää, että minä kirjoitan susupetalia, en ole katsonut tarpeelliseksi sitä kertoa kovin monelle.

  6. Hei susupetal ja kiitos kommentoinnista!

    Kiitän ja niiaan kunniasta päästä KKS:n jäseneksi.

    Olen kertonut yhteensä 12 henkilölle (11 ystävälle tänä vuonna ja miehelleni heti aloittaessa), että kirjoitan tätä blogia. Annoin eilen Skype-puhelimitse työmatkalla olevalle miehelleni tunnukset tähän blogiin, joten se puoli on nyt hoidettu.

    Sukulaiset eivät tiedä tästä blogista, eivätkä varsinkaan omat vanhempani, siskoni ja äidin puolen serkut. Käsittelen niin arkaluonteisia asioita, että on parempi, etteivät he tiedäkään tästä.

  7. Kiitos haleista ja ajatuksista !
    Niin, äsken Katili oli täällä ja nyt jo poissa. Kaikki tapahtui niin äkkiä ja yllätyksellisesti.
    Monella on suuri suru, omaisten surua en voi edes kuvitella.

    HEIDIR
    Tarkentaisin vähän tuota sivuiltani löytyvää muistokirjoitusta. Sen kirjoittamiseen kysyin luvan lähimmiltä omaisilta, Katilin tyttäreltä ja Katilin siskolta, ja he olivat asiasta keskustelleet ja olivat sen kirjoittamisesta enemmän kuin mielissään.

    Katili kosketti todella isoa joukkoa blogeillaan ja taiteellisuudellaan. Katili sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä josta hän kertoo blogissaan Vuoristoradalla.

  8. Hei Anne ja kiitos käynnistä ja kommentoinnista!

    Olen seurannut blogilukijani kautta blogiasi ja haluan lähettää sinulle voimahalit!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s