Rakkauden anatomia -sarjan (Private Practice) tiistaina 16.9.2008 esitetyssä ensimmäisen kauden 3. jaksossa nimeltään Taikaa (esitetty USA:ssa 10.10.2007 nimellä In Which Addison Finds the Magic) klinikalla hoidettiin tuoreen avioparin seksiongelmia. Syyksi löytyi vulvodynia.
Vulvodynia eli naisten sukupuolielinten kosketuskipu on hämmästyttävän yleinen sairaus. Tutkimuksista riippuen jopa joka kymmenes nainen sairastaa sitä, useimmat tietämättään. ”Vulvodynia on alidiagnostisoitu eli lääkärit määrittävät taudin harvemmin kuin sitä esiintyy, koska tauti tunnetaan huonosti”, vulvodyniaa Suomessa ensimmäisenä tutkinut Helsingin yliopiston synnytys- ja naistentautiopin professori Jorma Paavonen sanoo. Kipua aiheuttavan sairauden syy on tuntematon. ”Vulvodynia saattaa olla niin sanottu autoimmuunitauti, jolloin siihen voi sairastua kuka tahansa, jolla on siihen alttius.” Paavosen mielestä tautia pitäisi tutkia lisää. Vulvodynian tutkimukseen ei vain saada tarpeeksi rahaa.
Ensitietoa vulvodyniasta -opas on syntynyt Ninni Leppäsen opinnäytetyönä, jonka hän teki osana Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadiassa suorittamaansa kätilö AMK -tutkintoa. Opas on julkaistu 4.12.2007. Leppänen on kirjoittanut oppaan perustekstin hyödyntäen sekä tutkimustietoa että vulvodyniasta kärsivien omakohtaisia kokemuksia, joita kerättiin haastatteluin. Haastatellut naiset kuuluvat Yahoossa vulvodynia-vertaistukiryhmään, joka toimii valtakunnallisesti. Ryhmässä naiset jakavat kokemuksiaan sekä antavat vinkkejä ja tukea selviytymiseen lähinnä sähköpostin/keskustelupalstan välityksellä. Oppaassa olevat suorat lainat on poimittu haastateltujen naisten vastauksista. Oppaan tarkoituksena on toimia monipuolisena tietopakettina vulvodyniaan sairastuneelle tai sen kanssa työnsä tai perhesuhteittensa puolesta kosketuksissa oleville. Koska vulvodyniasta parantuminen on hyvin epävarmaa, on oppaaseen haluttu kerätä mahdollisimman paljon kokemuksellista tietoa siitä, miten vulvodynia vaikuttaa elämän eri osa-alueisiin ja miten sen kanssa voi oppia elämään. Usein vain saman asian omakohtaisesti kokenut voi ymmärtää, miltä sairastuminen tuntuu ja minkälaista tietoa kaipaa selviytyäkseen. Vulvodynia on sairaus, joka aiheuttaa paljon epävarmuutta ja pelkoa. Vulvodynia voi myös aiheuttaa suuria elämäntavan muutoksia. Se voi vaikeuttaa kykyäsi kävellä, harrastaa urheilua, istua pitkiä aikoja esimerkiksi luennoilla/istumatyössä tai harrastaa seksiä. Kaikki tämäntapaiset arjen aktiviteetit voivat pahentaa kipuja. Sinulle on saattanut käydä niin kuin monille muille vulvodyniasta kärsiville, et ole saanut monien lääkärissäkäyntienkään jälkeen selitystä oireillesi. Olet saattanut pelätä, että oireet johtuvat jostain vakavasta taudista. Olet ehkä kokenut olevasi huono, vaillinainen tai epänormaali.
Vulvodynia, tässä käsitellään lähinnä vulvan vestibuliittia, jonka uusin nimi on vestibulodynia (usein synonyymeina käytetään: vestibuliitti, vulvan vestibuliittisyndrooma, engl. vulval vestibulitis)
Hoidon ja haastattelun tavoitteena on hyvä ja antoisa seksielämä, ei vain mekaniikan korjaus, koska mitään syyhynpureutuvaa hoitoa ei toistaiseksi tunneta. Hoito on oireenmukaista.
Vulvan kosketusarkuus eli vulvodynia on oireyhtymä, jossa esiintyy ulkosynnyttimien kipua ja kirvelyä. Osa tapauksista voidaan jakaa vulvan vestibuliittisyndroomaan, sykliseen vulvovaginiittiin ja dysesteettiseen vulvodyniaan, ja muita vulvodyniaa aiheuttavia tautitiloja ovat sytolyyttinen vaginoosi, laktobasilloosi ja deskvamoiva tulehduksellinen vaginiitti. Vulvodynia on monimutkainen kliininen ongelma, joka voi aiheuttaa huomattavaa fyysistä ja psyykkistä invaliditeettia ja jonka selvittely vie aikaa ja vaatii asiantuntemusta. Hyvän hoitovasteen aikaansaaminen edellyttää tilan monimuotoisuuden tuntemista ja empaattista suhtautumista. Vulvodyniasta kaivataan lisää epidemiologisia, etiologisia ja hoitotutkimuksia.
Vulvodynia tarkoittaa ulkosynnyttimien alueen kiputilaa”, selittää Jorma Paavonen, Helsingin yliopiston synnytys- ja naistentautiopin professori. Hän vastaa Hyksin naistenklinikalla toimivasta vulvapoliklinikasta. Poliklinikalla vulvodyniatapaukset jaetaan karkeasti kahteen tyyppiin. Ensimmäisen tyypin potilaalla on jatkuva hermokipu. Sitä hoidetaan hermokipulääkkeillä, jotka tehoavat yleensä aika hyvin. Toisen ryhmän muodostavat nuoret naiset, jotka kärsivät yhdyntäkivusta. Silloin on tavallisesti kyse vestibuliitista, ja yhdynnät ovat usein mahdottomia. Kummankaan sairaustyypin syitä ei tiedetä. Valtaosaa vestibuliittipotilaista voidaan auttaa. Aluksi suositellaan taukoa e-pillereiden käytössä. Se lievittää oireita suurella osalla. Fysioterapia poistaa lantionpohjan lihasten kramppia, joka pahentaa yhdyntäkipua. Jos nämä hoidot eivät auta, voidaan kokeilla kipupistehoitoja. Äärimmäisenä hoitomuotona on leikkaushoito. Siinä emättimen eteisestä poistetaan alue, jossa on liikaa kipuhermoja. Neljä viidestä leikkaushoitoa saaneesta tulee paremmaksi. Paavonen on seurannut vestibuliittinaisten elämää pitkään. ”Tähän liittyy paljon ahdistusta, tuskaa ja masennusta. Kivusta seuraa psyykkisiä ongelmia. Oireet ovat saattaneet jatkua viisikin vuotta, kun potilas tulee meille. Silloin ymmärtää, kuinka totaalisesti se vaikuttaa näiden naisten parisuhteisiin ja elämänlaatuun. ”Mitä kauemmin ongelma on jatkunut, sitä vaikeampi se on parantaa. Käsitykseni on, että näemme tästä ongelmasta vain jäävuoren huipun.”
Vulvodyniapotilas tuntee kosketuksen kipuna. Jos tamponin laittaminen, polkupyörällä ajaminen ja yhdyntä tuntuvat mahdottomilta edes ajatella, kysymyksessä saattaa olla vulvodynia. Se on julma sairaus: ajatus seksittömästä loppuelämästä alle kolmekymppisenä tyrmää.
Arviolta noin viisi tai jopa kymmenen naista sadasta kärsii ulkosynnytinten kiputilasta eli vulvodyniasta. Hyksissä on juuri aloitettu tutkimusprojekti, jossa pyritään selvittämään arvoituksellisen vaivan syitä. Vulvodynian tieteellinen tutkimus on toistaiseksi ollut vähäistä tai olematonta, vaikka potilaita on paljon ja potilaat ovat usein nuoria naisia, joiden elämänlaatu kärsii. Hyksin vulvapoliklinikka on Suomen ainoa vulvodyniaan erikoistunut klinikka. Klinikalla hoidetaan onnistuneesti vuosittain satoja potilaita, myös muista sairaanhoitopiireistä. Klinikan noin kymmenen toimintavuoden jälkeen hoitomuodot ovat kehittyneet ja vakiintuneet. Diagnoosi tehdään yksinkertaisella gynekologisella tutkimuksella eikä vaikeita tai kalliita laboratorio- tai kuvantamistutkimuksia juurikaan tarvita. E-pillereitä käyttäville potilaille suositellaan e-pillereiden käytön keskeyttämistä tai toista ehkäisymuotoa. Hoitoon kuuluu myös käynti fysioterapeutilla, joka neuvoo miten lantiopohjan lihaksia voi rentouttaa. Joissakin tapauksissa kipua yritetään lievittää kortisonipistoksella tai neuromodulaatiolla. Viimeinen hoitokeino on leikkaus, jossa poistetaan emättimen eteisestä limakalvoalue, jossa on liikaa kipuhermoja. Näitä leikkauksia on Hyksissä tehty onnistuneesti jo noin sata. Leikattuja potilaita on seurattu systemaattisesti ja leikkaustulokset ovat olleet erittäin hyviä.
Muualla
Edit 25.5.2020: Korjattu linkkejä.