Pikkuinen täällä kirjoittaa sinulle. Istun kotona olohuoneen lattialla. Keittiöstä kuuluu veden ääniä. Äiti pesee perunoita. Hän laittaa ruokaa. Isä tulee neljästä kotiin tehtaasta töistä. Aurinko valaisee seinää ja ruskeata olohuoneen tapettia. Ilmassa tuoksuu äidin aiemmin suihkuttama Pled-pölynpoistoaine olohuoneen lakatulla puupöydällä ja sohvan puuosissa.
Minua harmittaa. Äidillä on välillä omituisia ilmeitä ja outoja puheita. Äiti puhuu paljon ja nukkuu välillä päiväunia sohvalla. Äiti on aina kotona minun kanssani ja paikalla, mutta ei kuitenkaan läsnä luonani. Joskus leikin kuollutta maaten hiljaa sohvalla. Äiti ei koskaan huomaa minua, eikä tule pelastamaan minua mahdolliselta kuolemalta. Tuntuu tyhjältä. Kuin olisin ja kuitenkaan en olisi.
Silitän lempihamettani päälläni. Siinä on pitkiä pystyraitoja kuin jäätelämakuja; mansikan punainen, suklaan ruskea ja vaniljan valkoinen. Rakastan tätä hametta.
Osaatko auttaa minua, Iso?
t. Pikkuinen 6v.
Appelsiinin tuoksua 