Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Alkoholismi’ Category

Hei exä!

Kuinka voit? Tiedän, että olet vapautunut vankilasta heinäkuun lopulla. Olemme jutelleet viimeksi puhelimessa huhtikuun alussa, kun soitit yhden puhelun vankilasta minulle. Olit silloin aloittanut kärsimään useiden kuukausien vankeusrangaistusta. Emme tulleet vierailemaan vankilaan, koska se oli ihan mahdoton ajatus. Vierailua eivät halunneet lapset, enkä minäkään.

Äitisi soitti lapsenlapsilleen koulujen alkamisen aikoihin ja pyysi toiselta lapseltasi, että haluaisiko hän jutella sinun kanssasi. Lapsesi joutui yllättäen valinnan eteen. Olit vanhempiesi luona ja kuuntelit äitisi vieressä puhelua. Lapsesi kuitenkin kieltäytyi, eikä toiselta lapseltasi edes kysytty, että haluaisiko hän jutella sinun kanssasi. Molemmat vaihtoivat pikaiset kesäkuulumiset äitisi kanssa ja puhelu päättyi siihen. Sen jälkeen on ollut hiljaista.

Kuulin, että olet ollut vankilan jälkeen katkaisuhoidossa ja olet tavannut siellä uuden naisystävän. Toivon, että maltat odottaa ja seurustella vähän pidempää ennen kuin ryntäät taas naimisiin. Sinulla on kuitenkin jo kolme avioliittoa takana. Olette päässeet molemmat pois katkaisuhoidosta ja muuttaneet yhteen. Yllättävintä muutossa oli se, että olette muuttaneet tänne samalle paikkakunnalle, eikä meidän välimatka ole kuin reilut viisi kilometriä. Lapset ovat olleet huolestuneita, että miten he toimivat, jos osutte samaan linja-autoon. He eivät halua nähdä sinua. Ulkomuotosi on muuttanut radikaalisti, etkä kuulemma ole enää ”kaunista” katseltavaa. Juominen on tehnyt tehtävänsä. Olet ollut poissa heidän elämästään yli kaksi vuotta. Lapset tietävät kaiken, mitä sinulle on tapahtunut. Puhumme avoimesti kaikesta.

Sain myös kuulla, että päihteiden käyttö ei ole jäänyt pois, sillä menitte naisystäväsi kanssa juomaan erään ystävän kotiin, eikä se ilta päättynyt mitenkään parhain päin. Päinvastoin, yksi juomaseurueestanne kuoli nauttimiinne alkoholijuomiin ja sinä jouduit jatkuvan veren oksentamisen vuoksi ambulanssilla sairaalahoitoon. Lääkäri ei antanut kovin ruusuista ennustetta tulevasta, mikäli jatkat juomista. Olen monta kertaa miettinyt, että koska sinulle tulee eteen viimeinen sairaalareissu, jolta et enää palaa kotiin. Pitääkö minun suunnitella jo sinun hautajaisiasi, vaikka lapsesi eivät ole vielä edes täysi-ikäisiä? Olet aiheuttanut paljon surua ja murhetta lähiomaisillesi, enkä osaa edes kuvailla, miltä lapsistasi tuntuu.

Joulu lähenee ja se tietää sitä, että äitisi tulee olemaan yhteyksissä meihin. Hän tiedustelee lasten joululahjatoiveita ja myöhemmin tulee varmaankin piipahtamaan matkalla siskosi luokse, kuten aiempinakin vuosina. Näemme nykyisin noin kerran vuodessa näin joulun alla. Hän jaksaa vielä uskoa, että sinulla asiat muuttuvat paremmiksi, raitistut, saat töitä ja löydät uuden elämänsuunnan. Mitäpä siihen voi todeta kuin että ainahan äidit toivovat parasta lapsilleen. Niin minäkin.

Voi hyvin ja hakeudu uudestaan katkaisuhoitoon, se on parasta sinulle tällä hetkellä.

Talvenodotusterveisin,

Ensimmäinen ex-vaimosi

***

Aiemmin tapahtunutta:
5.6.2008: Lapsen huollosta tehdyn sopimuksen vahvistaminen
26.5.2008: Toukokuun tohinoita
4.4.2008: Kirje exälle vankilaan
7.2.2008: Matkaleskenä yksinhuoltajuutta hakemassa
25.1.2008: Portti vapauteen
5.1.2008: Exäni ja lasteni isä on alkoholisti
21.9.2007: Kirje exälle

Mainokset

Read Full Post »

Sisältäni on ollut pyrkimässä ulos jotain, mitä en ole voinut hahmottaa kunnolla. En ole osannut puristettua sitä sanoiksi virtuaalipaperille. Kunnes kävin Kotkansydämen sivuilla. Sain kiinni jostain, joka lähtee nyt purkautumaan. Jatkan matkaani kohti eheytymistä.

Meitä ei määrittele se, kuinka hyviä olemme 99 prosenttia ajasta.
Meidät määrittelee se, kuinka pahoja olemme 1 prosentin ajasta.

© Kotkansydän

Tajusin, että ympärilläni on ollut ja on edelleen yhden prosentin ihmisiä. Olen elänyt pumpulissa ja toisten hallittavana 3/4 elämästäni, ensin lapsuudenkodissa ja sitten ensimmäisessä avioliitossa. Suurimman osan ajasta vanhempani ja exäni olivat mukavia, lempeitä ja ystävällisiä sekä minua että muita kohtaan. Pelottavat hetket olivat ajoittaisia, eikä niitä voinut ennustaa. Äiti sai omia sekoamiskohtauksia. Isä oli raivoissaan ja kävi käsiksi tukistamalla tai luunappia antamalla sekä kieltämällä kaiken. Exä kontrolloi minua ja menetti malttinsa arvaamatta. Kiillotetun ja hyvän julkisivun takana ei ollut turvapaikkaa, ei ollut luottamusta. Pieni tyttö ja nuori nainen oli eksyksissä.

Uskoin pitkään, että olin elänyt onnellisen lapsuuden, kunnes tajusin tuskallisen asian, että asia ei ollutkaan näin. Ei muissa perheissä eletäkään samalla tavalla kuin meillä on eletty. Vanhempani eivät olekaan OK. Koin vanhempieni ja exäni taholta niin monta erilaista tekoa, jotka johtivat luottamuksen ja turvallisuuden menetykseen. Sitä ei vain tajunnut silloin, kun eli sen kaiken keskellä.

Äitini oli menettänyt oman perusturvallisuutensa jo pienenä lapsena, eikä ole osannut käsitellä sitä, koska siitähän ei saanut edes puhua. Äidille tapahtuneet pahat asiat muuttuivat hiljalleen perhe- ja sukusalaisuudeksi, josta on vaiettu. Kaiken turvattomuuden keskellä opin vaivihkaa olemaan jatkuvasti varpaillani, en ollut ollut missään turvassa.

Sain silmäni auki vasta erottuani exästä. Silloin tajusin, että hyvätkin ihmiset voivat olla pahoja. Julkisivun taakse voi piiloutua. Joudun vieläkin selittämään joillekin ystävilleni/sukulaisille, että ”Kyllä, ensimmäinen aviomieheni joi jo silloin, kun aloitimme seurustelemaan. Kyllä, hän joi jo silloin, kun menimme naimisiin. Kyllä, exä joi jo silloin, kun olin raskaana. Kyllä, se pitää paikkansa, että minuun kohdistettiin jatkuvasti henkistä väkivaltaa, taloudellista väkivaltaa ja mustasukkaisuutta, kunnes minut uhattiin jopa tappaa.” En ollut heille kertonut asioiden todellista laitaa kuin vasta myöhemmin eron jälkeen. Osa ystävistä ja sukulaisista tiesivät jo avioliiton aikana, että kuinka asiat oikeasti olivat. Silti mm. äitini oli ensin sitä mieltä, että minulla oli hyvä aviomies, koska hän osallistui aktiivisesti lasten- ja kodinhoitoon. Eivät hyvät teot korjaa pahoja tekoja. Kuinka olisinkaan voinut iloita exän ruoanlaitosta, siivouksesta ja osallistumisesta lastenhoitoon, kun uhkasi tappaa minut?

Ongelma ei ole siinä, kuinka hyviä ihmiset osaavat olla 99 prosenttia ajasta. Ongelma on siinä, kuinka pahoja he osaavat olla yhden prosentin ajasta. Se jättää meihin jälkensä. Hyvyys ei korjaa pahuuden jälkiä. Hyvyys on pahuuden poissaoloa.

© Kotkansydän

Näiden kokemusten myötä minuun on juurtunut kaipuu rakkauteen, kaipuu turvaan. Olen löytänyt oman turvapaikkani. Minulla on ympärilläni vahvat kädet, jotka kannattelevat minua ja nostavat minut ylös. Saan itkeä ja olla oma itseni. Olen kotona, vihdoinkin.

Aiempia pohdintoja eheytymismatkallani:
01.07.2007: Eläminen väärinkäyttäjän kanssa
02.06.2007: Pelon vallassa
23.05.2007: Narsisti
03.05.2007: Naimisissa viinan kanssa
27.04.2007: Sairaudentunnottomuus
19.4.2007: Masentuneen vanhemman ajattelumalli
18.4.2007: Leikkipsykologina
17.4.2007: Paranemisprosessi
16.4.2007: Meidän perhe
16.4.2007: 1950-luvulla

Read Full Post »

8.8.2008 Tuhat sanaa: Verkkoyhteisöt tarvitsevat kuolemastrategian: ”Mitä profiileille eri verkkopalveluissa tapahtuu niiden haltijan kuoleman jälkeen?”

11.8.2008 Urbaanielämää Pariisissa: R.I.P.: ”Nämä ovat tämän blogin ainakin väliaikaiset hautajaiset.”

Tuija ja Tuuli saivat minut ajattelemaan uudestaan aiemmin kirjoittamani Suru-uutisia Blogistaniassa -juttuni aiheita. Mikäli tähän blogiin laskeutuu hiljaisuus monen viikon/kuukauden ajaksi, eikä siitä tule mitään ilmoitusta, on varmasti tapahtunut jotain ikävää. Mieheni tietää tästä blogista, joten hän voi käydä kertomassa, miksi blogiin on tullut kirjoitustauko. Olemme ohimennen puhuneet tästä. Ehkäpä pitää puhua uudestaan hieman tarkemmin.

Jos kuolen yllättäen, en ole siihen varautunut. Miksi olisinkaan? Minulla on vielä useita vuosikymmeniä aikaa jäljellä tätä elämää naisena vaimona äitinä tyttärenä ystävänä työtoverina. Joskus kuolema korjaa satoa nopeasti yllättäen, toisinaan vasta pitkän elämän jälkeen.

Olen anonyymisti kirjoittava auringonkukkametsa, joka haluaa olla osa Blogistaniaa. Olen kasvanut osaksi tätä yhteisöä. Olen kirjoittanut 375 blogijuttua ja vastaanottanut 1065 kommenttia 17 kuukauden aikana. Alusta lähtien laskettuna blogissani on käyty yli 229,600 kertaa ja 10.7.2008 lähtien vierailijoita on tullut 45 eri maasta ja Suomesta yli 10260 kävijää. Tekisi jopa mieli osallistua 5.9. järjestettävään blogimiitiin. Tulla ulos blogikaapista. Tutustua kunnolla muihin Blogistanian kansalaisiin. Ehkäpä tulen ulos anonyymistä blogikaapistani joskus.

Jos lapseni joskus eksyvät tätä blogiani lukemaan, joko tietoisina blogin kirjoittajan olevan heidän oma äitinsä tai ihan vain sattumalta, he löytävät paljon tuttuja juttuja mm. vastuullinen vanhemmuus -aiheen alta. Uskoisin, että he tunnistavat äitinsä hellän äänen ja opettavat ajatukset sekä keskustelut. Narsismi, alkoholismi ja avioero -aiheet voivat tuoda vihan ja pettymyksen tunteita pintaan sekä kyyneleitä heidän silmiinsä, kun lukevat ajatuksia omasta isästään.

Yksinhuoltajuuden myötä olen saanut hengittää vapaasti ja hoitaa vanhempien lasten asioita rauhassa. Sain tiedon, että exä on vapautunut vankilasta heinäkuun lopulla. Tässä kuussa tulee 2 vuotta täyteen siitä, kun vanhemmat lapset ovat nähneet isänsä viimeksi. Exä yritti tällä viikolla äitinsä kautta saada yhteyden lapsiinsa, mutta lapset sanoivat puhelimessa mummulle, etteivät halua puhua isän kanssa. Täysin ymmärrettävää.

Jos exäni lukee joskus blogijuttujani, toivon hänen vihdoinkin ymmärtävän, että alkoholi tappaa hänet. Halusin pelastaa hänet avioliittomme aikana, mutta pelastuksen voi tehdä vain hän itse.

Jos blogistani täysin tietämättömät lähisukulaiseni surffaavat tänne lukemaan juttujani, he voivat tunnistaa minut taustaa ja muistoja -aiheiden jutuista. He voivat olla hämmästyneen yllättyneitä, vihaisia, pettyneitä ja jopa katkaista suhteensa perheeseeni. Syyttävät reaktiot pelottavat tietysti minua. Jos kuolen yllättäen ennen blogikaapista ulostuloa, haluan, että blogistani kerrotaan heille. Haluan saada kirjoittamani asiat julkaistuiksi elämänkertana. Haluan toteuttaa unelmani tulla kirjailijaksi. Olenhan jo oikean seurankin jäsen.

Jos vanhempani lukevat blogiani, he toivottavasti ymmärtävät, että heidän vanhin tyttärensä toivoi vain kaikkien parasta ja hän teki parhaansa. Ehkä aiemmat keskusteluyritykset saavat uuden merkityksen.

Jos siskoni tulee tänne ja näkee juttuni, hänen reaktionsa seilaavat laidasta laitaan. Uskon hänen olevan ensin vihainen, kun olen kertonut elämästämme näin julkisesti. Sisarellani on vielä pitkä matka edessä löytääkseen lopullisesti oman itsensä ja tasapainon äitiin liittyvissä asioissa. Itse olen omaa polkuani kontannut, rämpinyt ja juossut jo pitkään. Alan nähdä jo loppusuoraa. Jos haluaa käsitellä elämäänsä liittyviä vaikeita asioita, saa lopulta tasapainon ja rauhan. Sen jälkeen ei ole enää kiire minnekään, kun voi vain viihtyä omien nahkojensa sisällä.

Jos ystäväni ja työtoverini kuuklettavat tänne ja tajuavat minun olleen tämän blogin kirjoittaja, he saavat syvällisemmän näkemyksen minusta. Osalle heistä olenkin jo kertonut blogistani.

Olen varsin avoin iloinen ja positiivinen ihminen oikeassa maailmassa, jos minuun haluaa tutustua. Blogistani löytää lisää tietoa taustoistani ja ajatuksistani. Minulla on vielä paljon kykyjä ja taitoja piilossa, paljon annettavaa. Blogia kirjoittamalla pidän itseni eheänä, eikä kaikkia ajatuksia tarvitse pitää jemmassa omassa päässä, kun ne voi tallettaa tänne.

Kun tämän blogin kirjoittaja poistuu tästä maailmasta joskus, toivon, että tämä blogi jää silti vielä olemaan osa Blogistanian historiaa.

***

Lopuksi vielä ihan vallan toisaalle:

Tänään on Madonnan 50v. syntymäpäivä. Onnittelut! Toivoisin tapaavani hänet vielä joskus. 🙂
Tässä linkki Madonnan virallisille sivuille.

Read Full Post »

Lapsen huollosta tehdyn sopimuksen vahvistaminen

Viranhaltijan päätös

Lapsen huollosta annetun lain (361/83) 8§:n nojalla sopimus on vahvistettu.

Me allekirjoittaneet vanhemmat olemme sopineet seuraavaa:

Lapsen huolto uskotaan äidille.

Päiväys 3.6.2008 ja vanhempien allekirjoitukset

 

Äiti    Isä

***
Sain eilen kahden vanhimman lapsen huollosta tehtyjen sopimusten vahvistukset, joten nyt se on totta! Lapset jatkavat asumista minun luonani (näinhän tilanne on ollut avioerosta lähtien) ja tapaamisoikeudesta on sovittu erikseen. Alkuperäisessä tapaamissopimuksessa lukee, että isällä on oikeus tavata lapsiaan joka toinen viikonloppu, mutta se ei nyt pidä paikkansa, koska hän ei ole käyttänyt oikeuttaan kohta 2 vuoteen. Mikäli hän haluaisi tavata lapsiaan, niin se pitää hoitaa valvottuna tapaamisena. Exä istuu vielä tämän kesän linnassa tuomiota rattijuopuksesta ja ihmisten yliajosta. Saa nähdä, miten hänen elämänsä muuttuu linnatuomion jälkeen.
Itse olen tyytyväinen, että sain vihdoinkin yksinhuoltajuuden.

Read Full Post »

Kevät on vaihtumassa kesäksi, lasten kesäloma alkaa pian ja on luvassa valmistujaisjuhlia sekä häitä. Näiden iloisten juhlien järjestämisen lomassa mielessä pyörivät ikävätkin asiat. En ole vieläkään saanut yksinhuoltajuutta, koska lastenvalvoja ei ole saanut toimitettua papereita exälle vankilaan.

Ensin paperit jäivät lasten asuinkunnan lastenvalvojan pöydälle pariksi kuukaudeksi, koska lastenvalvoja ei pitänyt meidän tapausta kiireellisenä. Ehdin tiedustella niitä molempien kuntien lastenvalvojilta turhaan. Väliin tulivat sosiaalitoimiston työtekijöiden sairas- ja talvilomat. Kun tiedustelin uudestaan asian edistymistä, sain kuulla, että kyseisiä papereita ei ollut edes lähetetty. Kun sitten paperit lähtivät virka-apupyyntönä isän asuinkuntaan, ne eivät koskaan päätyneet hänelle, koska hän oli ehtinyt mennä vankilaan istumaan tuomiota rattijuoppoudesta. Olisin halunnut, että paperit olisi lähetetty heti alkuvuodesta exälle ennen kuin hän menee vankilaan. Tästä syystä kyseessä oli kiireellinen tapaus.

Olin viime viikolla työmatkalla ja sain puhelinsoiton/vastaajaviestin lasten asuinkunnan lastenvalvojalta. Paperit olivat palautuneet takaisin hänelle, koska isää ei oltu tavoitettu. Noh, eipä tietenkään. Minulla ei ole exän osoitetta vankilaan, joten minun oli pakko ottaa yhteyttä ex-anoppiin. Laitoin tekstiviestin, johon hän vastasi soittamalla. Minun oli pakko puhua hänen kanssaan, että sain osoitteen. Silloin hän pääsi kysymään, että voisivatko lapset tulla isäänsä tapaamaan vankilaan. Minun oli vastattava diplomaattisesti, että tiedustelen lapsilta asiaa. Toimitin osoitteen lasten asuinkunnan lastenvalvojalle keskuksen kautta, koska hän ei itse vastannut puhelimeen. Kyseisen päivän soittoaika oli jo mennyt ohi. Tänään piti soittaa uudestaan lastenvalvojalle, että saiko hän osoitteen ja lähettikö hän yksinhuoltajuuspaperit exälle, mutta missasin soittoajan 5 minuutilla. Arg!

Kun saavuin työmatkalta kotiin, minun piti kertoa lapsille heidän isoäidin toivomus. Lapset eivät ole tavanneet isäänsä kohta 2 vuoteen ja sitten heidän pitäisi mennä tapaamaan häntä vankilaan. He eivät olleet lainkaan iloisia asiasta, myös kyyneleitä vuodatettiin. En todellakaan päästä lapsia vankilaan vierailemaan isänsä luona. Kirjeitä isälle ei ole myöskään kirjoitettu lasten aloitteesta. Mikäli isä olisi oikeasti halunnut korjata välinsä lapsiin, niin se olisi pitänyt tehdä ennen vankilaan menoa. Hänellä oli kuitenkin vain yksi tarve tyydytettävänä eli alkoholin juominen.

Kaiken tohinan keskellä pidän itseni kasassa ja olen äiti kolmelle lapselleni ja vaimo miehelleni. Pikkuinen on tällä hetkellä kipeänä, silmätulehduksessa, mutta silti hänellä virtaa riittää. Työelämän puolella on omat haasteensa monien työroolien muodossa, mutta ehkä ne asiat asettuvat ajan myötä oikeille paikoille. Käyn ystävien luona, hierojalla ja ehkä kasvohoidossa. Otan siis päivän kerrallaan.

Read Full Post »

Kotirauhaa.fi sivuilta löydät naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan vastaisen kampanjan Suomessa. Sen taustalla on Euroopan Neuvoston suositus, jossa pyydettiin jokaista jäsenmaata kampanjoimaan asian puolesta. Suomi tarttui pyyntöön, samoin kuin suurin osa 46 muusta jäsenmaasta.

Kampanjan toteuttaa Suomessa Väestöliitto yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen sekä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.

Kampanjan rahoittaa RAY eli Raha-automaattiyhdistys. Toteuttamisessa mukana ovat Amnestyn Suomen osasto, Ensi- ja turvakotien liitto, Monika-Naiset Liitto, Naisten Linja, Raiskauskriisikeskus Tukinainen sekä Sosiaali- ja terveysministeriö.

Kampanjaa edistävät myös Naisten apu Espoossa, Suomen Kuntaliitto ja Oikeusministeriö. Eduskunta tukee kampanjaa omilla toimillaan.

Olen kirjoittanut vuoden aikana useita kertoja omassa blogissani siitä, kuinka olen ollut juuri tuon lopullisen tönäisyn päässä tragediasta: Elämänvaiheita, Naimisissa viinan kanssa, Joku raja, Pokka, Pelon vallassa, Naisten perusoikeudet, Eläminen väärinkäyttäjän kanssa, Exäni ja lasteni isä on alkoholisti sekä Kirje exälle vankilaan.

Käy tekemässä kotirauhatesti kampanjan sivuilla, jotta tiedät olevasi onnellisen parisuhteen polulla.

Read Full Post »

Hei exä!

Sain sinulta tällä viikolla kesken työpäivän puhelun. Olimme viimeksi puhuneet puhelimessa helmikuussa, kun sovimme, että tulet allekirjoittamaan sopimuksen, jolla muutetaan lapsiemme yhteishuoltajuus yksin minulle. Sen jälkeen on ollut hiljaista.

Viime vuonna tekemäsi rattijuopumuksen ja ihmisten yliajon käsittely on ollut oikeudessa ja sinut on tuomittu ensikertalaisena useaksi kuukaudeksi vankeusrangaistukseen. Olet aloittanut rangaistuksen kärsimisen, joten soitit minulle vankilasta puhelinkortilla. En ole koskaan puhunut kenenkään vankilassa olevan henkilön kanssa. Puhelu tuntui ihan käsittämättömältä. Sinä olet vankilassa, en voi sitä tajuta. Onneksi suhtauduimme kuitenkin ihan huumorilla tilanteeseen, joten keskustelu sujui leppoisasti. Myönsit myös sen, että itse olet omilla toilailuillasi tuomion aiheuttanut. Oli hyvä kuulla ääntäsi vihdoinkin monen vuoden jälkeen selvänä. Varsinkin kun sen tiesi ihan todeksi, että olet selvinpäin. Olet vankilaan tulon yhteydessä sitoutunut päihteettömyyteen ja sen seurantaan.

Selitit vankilan rutiineihin kuuluvia asioita ja sitten puhuimme lapsista. Kaipaat lapsia. Haluat, että he kirjoittavat sinulle kortteja ja/tai kirjeitä. Ymmärrän sen. Aika tulee pitkäksi kiven sisässä. Kerroin toiveestasi lapsille ja he sanoivat, että kaipa he voisivat kirjoittaakin. Ehdotin jopa, että mukaan voisi laittaa kouluun tehtyjä aineita ja esitelmiä, niin sinulla olisi enemmän luettavaa. Lapset suhtautuivat asiaan varsin neutraalisti. Ymmärtäähän sen, kun et ole tavannut lapsia pian kahteen vuoteen. He eivät osaa käsitellä omia tunteitaan. Heillä on ikävä sinua, mutta samalla pintaan nousee negatiivisiakin ajatuksia. Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä paikata välejä lasten kanssa. Ainakin sinä yrität.

Tulet järjestämään omia asioitasi vankilan sosiaalitoimen kanssa. Pyrit saamaan yksinhuoltajuuspaperit itsellesi sinne, jotta asia saadaan hoidetuksi. Olin kiukkuinen oman alueeni lastenvalvojalle, kun hän ei ollutkaan helmikuussa toimittanut sopimuspapereita sinulle ruuhkan ja lomien takia. Nyt paperit on lähetetty, mutta ne ovatkin sinun asuinkuntasi lastenvalvojalla, jonne et nyt pääse. Toivotaan, että asiat järjestyvät.

Kevätterveisin,

Ensimmäinen ex-vaimosi

Olen kerran aikaisemmin viime syksynä kirjoittanut samankaltaisen kirjeen exälle ja tekisi mieli lähettää vaikka molemmat kirjeet hänelle. En sitä kuitenkaan tee. Olkoot nämä kirjeet täällä tallessa minun sen hetkisten tuntojeni jemmapaikassa.

Kun exä vapautuu, on hänellä kaikki mahdollisuudet aloittaa alusta. Alkoholista hänen on luovuttava kokonaan, jos haluaa saada uuden alun. Jos hän ei huolehdi itsestään, hän repsahtaa uudestaan juomaan hyvin helposti. Toivon, että hän tarttuu kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin ja järjestää loppuelämänsä kuntoon.

Read Full Post »

Older Posts »