Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Avioero’ Category

Hei exä!

Kuinka voit? Tiedän, että olet vapautunut vankilasta heinäkuun lopulla. Olemme jutelleet viimeksi puhelimessa huhtikuun alussa, kun soitit yhden puhelun vankilasta minulle. Olit silloin aloittanut kärsimään useiden kuukausien vankeusrangaistusta. Emme tulleet vierailemaan vankilaan, koska se oli ihan mahdoton ajatus. Vierailua eivät halunneet lapset, enkä minäkään.

Äitisi soitti lapsenlapsilleen koulujen alkamisen aikoihin ja pyysi toiselta lapseltasi, että haluaisiko hän jutella sinun kanssasi. Lapsesi joutui yllättäen valinnan eteen. Olit vanhempiesi luona ja kuuntelit äitisi vieressä puhelua. Lapsesi kuitenkin kieltäytyi, eikä toiselta lapseltasi edes kysytty, että haluaisiko hän jutella sinun kanssasi. Molemmat vaihtoivat pikaiset kesäkuulumiset äitisi kanssa ja puhelu päättyi siihen. Sen jälkeen on ollut hiljaista.

Kuulin, että olet ollut vankilan jälkeen katkaisuhoidossa ja olet tavannut siellä uuden naisystävän. Toivon, että maltat odottaa ja seurustella vähän pidempää ennen kuin ryntäät taas naimisiin. Sinulla on kuitenkin jo kolme avioliittoa takana. Olette päässeet molemmat pois katkaisuhoidosta ja muuttaneet yhteen. Yllättävintä muutossa oli se, että olette muuttaneet tänne samalle paikkakunnalle, eikä meidän välimatka ole kuin reilut viisi kilometriä. Lapset ovat olleet huolestuneita, että miten he toimivat, jos osutte samaan linja-autoon. He eivät halua nähdä sinua. Ulkomuotosi on muuttanut radikaalisti, etkä kuulemma ole enää ”kaunista” katseltavaa. Juominen on tehnyt tehtävänsä. Olet ollut poissa heidän elämästään yli kaksi vuotta. Lapset tietävät kaiken, mitä sinulle on tapahtunut. Puhumme avoimesti kaikesta.

Sain myös kuulla, että päihteiden käyttö ei ole jäänyt pois, sillä menitte naisystäväsi kanssa juomaan erään ystävän kotiin, eikä se ilta päättynyt mitenkään parhain päin. Päinvastoin, yksi juomaseurueestanne kuoli nauttimiinne alkoholijuomiin ja sinä jouduit jatkuvan veren oksentamisen vuoksi ambulanssilla sairaalahoitoon. Lääkäri ei antanut kovin ruusuista ennustetta tulevasta, mikäli jatkat juomista. Olen monta kertaa miettinyt, että koska sinulle tulee eteen viimeinen sairaalareissu, jolta et enää palaa kotiin. Pitääkö minun suunnitella jo sinun hautajaisiasi, vaikka lapsesi eivät ole vielä edes täysi-ikäisiä? Olet aiheuttanut paljon surua ja murhetta lähiomaisillesi, enkä osaa edes kuvailla, miltä lapsistasi tuntuu.

Joulu lähenee ja se tietää sitä, että äitisi tulee olemaan yhteyksissä meihin. Hän tiedustelee lasten joululahjatoiveita ja myöhemmin tulee varmaankin piipahtamaan matkalla siskosi luokse, kuten aiempinakin vuosina. Näemme nykyisin noin kerran vuodessa näin joulun alla. Hän jaksaa vielä uskoa, että sinulla asiat muuttuvat paremmiksi, raitistut, saat töitä ja löydät uuden elämänsuunnan. Mitäpä siihen voi todeta kuin että ainahan äidit toivovat parasta lapsilleen. Niin minäkin.

Voi hyvin ja hakeudu uudestaan katkaisuhoitoon, se on parasta sinulle tällä hetkellä.

Talvenodotusterveisin,

Ensimmäinen ex-vaimosi

***

Aiemmin tapahtunutta:
5.6.2008: Lapsen huollosta tehdyn sopimuksen vahvistaminen
26.5.2008: Toukokuun tohinoita
4.4.2008: Kirje exälle vankilaan
7.2.2008: Matkaleskenä yksinhuoltajuutta hakemassa
25.1.2008: Portti vapauteen
5.1.2008: Exäni ja lasteni isä on alkoholisti
21.9.2007: Kirje exälle

Read Full Post »

Sisältäni on ollut pyrkimässä ulos jotain, mitä en ole voinut hahmottaa kunnolla. En ole osannut puristettua sitä sanoiksi virtuaalipaperille. Kunnes kävin Kotkansydämen sivuilla. Sain kiinni jostain, joka lähtee nyt purkautumaan. Jatkan matkaani kohti eheytymistä.

Meitä ei määrittele se, kuinka hyviä olemme 99 prosenttia ajasta.
Meidät määrittelee se, kuinka pahoja olemme 1 prosentin ajasta.

© Kotkansydän

Tajusin, että ympärilläni on ollut ja on edelleen yhden prosentin ihmisiä. Olen elänyt pumpulissa ja toisten hallittavana 3/4 elämästäni, ensin lapsuudenkodissa ja sitten ensimmäisessä avioliitossa. Suurimman osan ajasta vanhempani ja exäni olivat mukavia, lempeitä ja ystävällisiä sekä minua että muita kohtaan. Pelottavat hetket olivat ajoittaisia, eikä niitä voinut ennustaa. Äiti sai omia sekoamiskohtauksia. Isä oli raivoissaan ja kävi käsiksi tukistamalla tai luunappia antamalla sekä kieltämällä kaiken. Exä kontrolloi minua ja menetti malttinsa arvaamatta. Kiillotetun ja hyvän julkisivun takana ei ollut turvapaikkaa, ei ollut luottamusta. Pieni tyttö ja nuori nainen oli eksyksissä.

Uskoin pitkään, että olin elänyt onnellisen lapsuuden, kunnes tajusin tuskallisen asian, että asia ei ollutkaan näin. Ei muissa perheissä eletäkään samalla tavalla kuin meillä on eletty. Vanhempani eivät olekaan OK. Koin vanhempieni ja exäni taholta niin monta erilaista tekoa, jotka johtivat luottamuksen ja turvallisuuden menetykseen. Sitä ei vain tajunnut silloin, kun eli sen kaiken keskellä.

Äitini oli menettänyt oman perusturvallisuutensa jo pienenä lapsena, eikä ole osannut käsitellä sitä, koska siitähän ei saanut edes puhua. Äidille tapahtuneet pahat asiat muuttuivat hiljalleen perhe- ja sukusalaisuudeksi, josta on vaiettu. Kaiken turvattomuuden keskellä opin vaivihkaa olemaan jatkuvasti varpaillani, en ollut ollut missään turvassa.

Sain silmäni auki vasta erottuani exästä. Silloin tajusin, että hyvätkin ihmiset voivat olla pahoja. Julkisivun taakse voi piiloutua. Joudun vieläkin selittämään joillekin ystävilleni/sukulaisille, että ”Kyllä, ensimmäinen aviomieheni joi jo silloin, kun aloitimme seurustelemaan. Kyllä, hän joi jo silloin, kun menimme naimisiin. Kyllä, exä joi jo silloin, kun olin raskaana. Kyllä, se pitää paikkansa, että minuun kohdistettiin jatkuvasti henkistä väkivaltaa, taloudellista väkivaltaa ja mustasukkaisuutta, kunnes minut uhattiin jopa tappaa.” En ollut heille kertonut asioiden todellista laitaa kuin vasta myöhemmin eron jälkeen. Osa ystävistä ja sukulaisista tiesivät jo avioliiton aikana, että kuinka asiat oikeasti olivat. Silti mm. äitini oli ensin sitä mieltä, että minulla oli hyvä aviomies, koska hän osallistui aktiivisesti lasten- ja kodinhoitoon. Eivät hyvät teot korjaa pahoja tekoja. Kuinka olisinkaan voinut iloita exän ruoanlaitosta, siivouksesta ja osallistumisesta lastenhoitoon, kun uhkasi tappaa minut?

Ongelma ei ole siinä, kuinka hyviä ihmiset osaavat olla 99 prosenttia ajasta. Ongelma on siinä, kuinka pahoja he osaavat olla yhden prosentin ajasta. Se jättää meihin jälkensä. Hyvyys ei korjaa pahuuden jälkiä. Hyvyys on pahuuden poissaoloa.

© Kotkansydän

Näiden kokemusten myötä minuun on juurtunut kaipuu rakkauteen, kaipuu turvaan. Olen löytänyt oman turvapaikkani. Minulla on ympärilläni vahvat kädet, jotka kannattelevat minua ja nostavat minut ylös. Saan itkeä ja olla oma itseni. Olen kotona, vihdoinkin.

Aiempia pohdintoja eheytymismatkallani:
01.07.2007: Eläminen väärinkäyttäjän kanssa
02.06.2007: Pelon vallassa
23.05.2007: Narsisti
03.05.2007: Naimisissa viinan kanssa
27.04.2007: Sairaudentunnottomuus
19.4.2007: Masentuneen vanhemman ajattelumalli
18.4.2007: Leikkipsykologina
17.4.2007: Paranemisprosessi
16.4.2007: Meidän perhe
16.4.2007: 1950-luvulla

Read Full Post »

8.8.2008 Tuhat sanaa: Verkkoyhteisöt tarvitsevat kuolemastrategian: ”Mitä profiileille eri verkkopalveluissa tapahtuu niiden haltijan kuoleman jälkeen?”

11.8.2008 Urbaanielämää Pariisissa: R.I.P.: ”Nämä ovat tämän blogin ainakin väliaikaiset hautajaiset.”

Tuija ja Tuuli saivat minut ajattelemaan uudestaan aiemmin kirjoittamani Suru-uutisia Blogistaniassa -juttuni aiheita. Mikäli tähän blogiin laskeutuu hiljaisuus monen viikon/kuukauden ajaksi, eikä siitä tule mitään ilmoitusta, on varmasti tapahtunut jotain ikävää. Mieheni tietää tästä blogista, joten hän voi käydä kertomassa, miksi blogiin on tullut kirjoitustauko. Olemme ohimennen puhuneet tästä. Ehkäpä pitää puhua uudestaan hieman tarkemmin.

Jos kuolen yllättäen, en ole siihen varautunut. Miksi olisinkaan? Minulla on vielä useita vuosikymmeniä aikaa jäljellä tätä elämää naisena vaimona äitinä tyttärenä ystävänä työtoverina. Joskus kuolema korjaa satoa nopeasti yllättäen, toisinaan vasta pitkän elämän jälkeen.

Olen anonyymisti kirjoittava auringonkukkametsa, joka haluaa olla osa Blogistaniaa. Olen kasvanut osaksi tätä yhteisöä. Olen kirjoittanut 375 blogijuttua ja vastaanottanut 1065 kommenttia 17 kuukauden aikana. Alusta lähtien laskettuna blogissani on käyty yli 229,600 kertaa ja 10.7.2008 lähtien vierailijoita on tullut 45 eri maasta ja Suomesta yli 10260 kävijää. Tekisi jopa mieli osallistua 5.9. järjestettävään blogimiitiin. Tulla ulos blogikaapista. Tutustua kunnolla muihin Blogistanian kansalaisiin. Ehkäpä tulen ulos anonyymistä blogikaapistani joskus.

Jos lapseni joskus eksyvät tätä blogiani lukemaan, joko tietoisina blogin kirjoittajan olevan heidän oma äitinsä tai ihan vain sattumalta, he löytävät paljon tuttuja juttuja mm. vastuullinen vanhemmuus -aiheen alta. Uskoisin, että he tunnistavat äitinsä hellän äänen ja opettavat ajatukset sekä keskustelut. Narsismi, alkoholismi ja avioero -aiheet voivat tuoda vihan ja pettymyksen tunteita pintaan sekä kyyneleitä heidän silmiinsä, kun lukevat ajatuksia omasta isästään.

Yksinhuoltajuuden myötä olen saanut hengittää vapaasti ja hoitaa vanhempien lasten asioita rauhassa. Sain tiedon, että exä on vapautunut vankilasta heinäkuun lopulla. Tässä kuussa tulee 2 vuotta täyteen siitä, kun vanhemmat lapset ovat nähneet isänsä viimeksi. Exä yritti tällä viikolla äitinsä kautta saada yhteyden lapsiinsa, mutta lapset sanoivat puhelimessa mummulle, etteivät halua puhua isän kanssa. Täysin ymmärrettävää.

Jos exäni lukee joskus blogijuttujani, toivon hänen vihdoinkin ymmärtävän, että alkoholi tappaa hänet. Halusin pelastaa hänet avioliittomme aikana, mutta pelastuksen voi tehdä vain hän itse.

Jos blogistani täysin tietämättömät lähisukulaiseni surffaavat tänne lukemaan juttujani, he voivat tunnistaa minut taustaa ja muistoja -aiheiden jutuista. He voivat olla hämmästyneen yllättyneitä, vihaisia, pettyneitä ja jopa katkaista suhteensa perheeseeni. Syyttävät reaktiot pelottavat tietysti minua. Jos kuolen yllättäen ennen blogikaapista ulostuloa, haluan, että blogistani kerrotaan heille. Haluan saada kirjoittamani asiat julkaistuiksi elämänkertana. Haluan toteuttaa unelmani tulla kirjailijaksi. Olenhan jo oikean seurankin jäsen.

Jos vanhempani lukevat blogiani, he toivottavasti ymmärtävät, että heidän vanhin tyttärensä toivoi vain kaikkien parasta ja hän teki parhaansa. Ehkä aiemmat keskusteluyritykset saavat uuden merkityksen.

Jos siskoni tulee tänne ja näkee juttuni, hänen reaktionsa seilaavat laidasta laitaan. Uskon hänen olevan ensin vihainen, kun olen kertonut elämästämme näin julkisesti. Sisarellani on vielä pitkä matka edessä löytääkseen lopullisesti oman itsensä ja tasapainon äitiin liittyvissä asioissa. Itse olen omaa polkuani kontannut, rämpinyt ja juossut jo pitkään. Alan nähdä jo loppusuoraa. Jos haluaa käsitellä elämäänsä liittyviä vaikeita asioita, saa lopulta tasapainon ja rauhan. Sen jälkeen ei ole enää kiire minnekään, kun voi vain viihtyä omien nahkojensa sisällä.

Jos ystäväni ja työtoverini kuuklettavat tänne ja tajuavat minun olleen tämän blogin kirjoittaja, he saavat syvällisemmän näkemyksen minusta. Osalle heistä olenkin jo kertonut blogistani.

Olen varsin avoin iloinen ja positiivinen ihminen oikeassa maailmassa, jos minuun haluaa tutustua. Blogistani löytää lisää tietoa taustoistani ja ajatuksistani. Minulla on vielä paljon kykyjä ja taitoja piilossa, paljon annettavaa. Blogia kirjoittamalla pidän itseni eheänä, eikä kaikkia ajatuksia tarvitse pitää jemmassa omassa päässä, kun ne voi tallettaa tänne.

Kun tämän blogin kirjoittaja poistuu tästä maailmasta joskus, toivon, että tämä blogi jää silti vielä olemaan osa Blogistanian historiaa.

***

Lopuksi vielä ihan vallan toisaalle:

Tänään on Madonnan 50v. syntymäpäivä. Onnittelut! Toivoisin tapaavani hänet vielä joskus. 🙂
Tässä linkki Madonnan virallisille sivuille.

Read Full Post »

Olen herkkä ihminen. Olen sensitiivinen aisteiltani; erotan ruuan sivumaun, ympäristön lämpötilan ja oudon hajun. En pidä sukkien kastumisesta, vedosta, enkä sormien/jalkojen palelusta. Hakeudun aina lämpimään. Säikyn hyppiviä koiria ja pelkään korkeita paikkoja. Olin pienenä autopahoinvoiva, nykyisin haluan matkustaa kasvot menosuntaan, enkä lue autossa. Häiriinnyn liiasta metelistä, joten en pysty kunnolla keskittymään avokonttorissa. Teen mielummin etätöitä kotona tai työskentelen neuvotteluhuoneissa. En kestä kipua, enkä piikin pistoa. Minulla on laktoosi-intoleranssi, nikkeliallergia ja olen yliherkkä sulfalle, penisilliinille sekä hyttysen ja ampiaisen pistolle. Minulla ei ole tatuointeja, enkä aio niitä koskaan edes hankkia. Olen kuitenkin synnyttänyt tähän maailmaan lapseni, mutta lapsiluku on nyt täynnä. Odotusajan ja synnytyksen kivut olen kestänyt, mutta jokaisella kerralla tulehtuneiden leikkaushaavojen paraneminen on ollut hidasta ja tuskallista.

Olen H. C. Andersenin Prinsessa ja herne -sadun prinsessa. Nukkuessa ja istuessa pitää olla riittävästi pehmusteita alla. En ole koskaan nukkunut teltassa, mutta en taida sitä edes kaivata. Saan helposti mustelmia. En kestä edes leikillään tehtyä liian lujaa puristusta tai tönimistä.

Olen myös sosiaalisesti sensitiivinen. Nauran ja itken helposti. Luen toisten ihmisten tunnetiloja. Koen herkkyyden arvokkaana lahjana ja elämää rikastuttavana voimana. Joskus työelämässä ja ihmissuhteissa havaintoni, näkemykseni ja reaktioni eivät kuitenkaan tule oikein ymmärretyiksi. Ehkä olen senkin vuoksi hakeutunut vuosien varrella ammattiauttajien luokse saamaan tukea oman sisäisen olemukseni vahvistamiseen.

Omaan temperamenttiini kuuluu myös aktiivisuus ja sosiaalisuus. Tästä syystä en voi pelkästään jäädä kotiin tekemään etätöitä, vaan hakeudun aina mahdollisuuksien mukaan muiden ihmisten lähelle työskentelemään.

Välillä minulla on herkkä kausi, jolloin saatan helpostikin purskahtaa itkuun. Koen usein olevani se pieni tyttö, joka jäi kasvuiässä ilman turvaa. Onneksi minulla on ymmärtäväinen aviomies, joka on oppinut tuntemaan minut ja antamaan minulle sitä turvaa, jota kaipaan. Ensimmäisessä avioliitossa minulla ei ollut mahdollisuuksia selviytyä, koska minut tukahdutettiin. Näin jälkikäteen on helppo katsoa menneeseen ja kiittää itseäni oikeista valinnoista. En ole koskaan katunut avioeroani exästä.

Read Full Post »

Lapsen huollosta tehdyn sopimuksen vahvistaminen

Viranhaltijan päätös

Lapsen huollosta annetun lain (361/83) 8§:n nojalla sopimus on vahvistettu.

Me allekirjoittaneet vanhemmat olemme sopineet seuraavaa:

Lapsen huolto uskotaan äidille.

Päiväys 3.6.2008 ja vanhempien allekirjoitukset

 

Äiti    Isä

***
Sain eilen kahden vanhimman lapsen huollosta tehtyjen sopimusten vahvistukset, joten nyt se on totta! Lapset jatkavat asumista minun luonani (näinhän tilanne on ollut avioerosta lähtien) ja tapaamisoikeudesta on sovittu erikseen. Alkuperäisessä tapaamissopimuksessa lukee, että isällä on oikeus tavata lapsiaan joka toinen viikonloppu, mutta se ei nyt pidä paikkansa, koska hän ei ole käyttänyt oikeuttaan kohta 2 vuoteen. Mikäli hän haluaisi tavata lapsiaan, niin se pitää hoitaa valvottuna tapaamisena. Exä istuu vielä tämän kesän linnassa tuomiota rattijuopuksesta ja ihmisten yliajosta. Saa nähdä, miten hänen elämänsä muuttuu linnatuomion jälkeen.
Itse olen tyytyväinen, että sain vihdoinkin yksinhuoltajuuden.

Read Full Post »

Kevät on vaihtumassa kesäksi, lasten kesäloma alkaa pian ja on luvassa valmistujaisjuhlia sekä häitä. Näiden iloisten juhlien järjestämisen lomassa mielessä pyörivät ikävätkin asiat. En ole vieläkään saanut yksinhuoltajuutta, koska lastenvalvoja ei ole saanut toimitettua papereita exälle vankilaan.

Ensin paperit jäivät lasten asuinkunnan lastenvalvojan pöydälle pariksi kuukaudeksi, koska lastenvalvoja ei pitänyt meidän tapausta kiireellisenä. Ehdin tiedustella niitä molempien kuntien lastenvalvojilta turhaan. Väliin tulivat sosiaalitoimiston työtekijöiden sairas- ja talvilomat. Kun tiedustelin uudestaan asian edistymistä, sain kuulla, että kyseisiä papereita ei ollut edes lähetetty. Kun sitten paperit lähtivät virka-apupyyntönä isän asuinkuntaan, ne eivät koskaan päätyneet hänelle, koska hän oli ehtinyt mennä vankilaan istumaan tuomiota rattijuoppoudesta. Olisin halunnut, että paperit olisi lähetetty heti alkuvuodesta exälle ennen kuin hän menee vankilaan. Tästä syystä kyseessä oli kiireellinen tapaus.

Olin viime viikolla työmatkalla ja sain puhelinsoiton/vastaajaviestin lasten asuinkunnan lastenvalvojalta. Paperit olivat palautuneet takaisin hänelle, koska isää ei oltu tavoitettu. Noh, eipä tietenkään. Minulla ei ole exän osoitetta vankilaan, joten minun oli pakko ottaa yhteyttä ex-anoppiin. Laitoin tekstiviestin, johon hän vastasi soittamalla. Minun oli pakko puhua hänen kanssaan, että sain osoitteen. Silloin hän pääsi kysymään, että voisivatko lapset tulla isäänsä tapaamaan vankilaan. Minun oli vastattava diplomaattisesti, että tiedustelen lapsilta asiaa. Toimitin osoitteen lasten asuinkunnan lastenvalvojalle keskuksen kautta, koska hän ei itse vastannut puhelimeen. Kyseisen päivän soittoaika oli jo mennyt ohi. Tänään piti soittaa uudestaan lastenvalvojalle, että saiko hän osoitteen ja lähettikö hän yksinhuoltajuuspaperit exälle, mutta missasin soittoajan 5 minuutilla. Arg!

Kun saavuin työmatkalta kotiin, minun piti kertoa lapsille heidän isoäidin toivomus. Lapset eivät ole tavanneet isäänsä kohta 2 vuoteen ja sitten heidän pitäisi mennä tapaamaan häntä vankilaan. He eivät olleet lainkaan iloisia asiasta, myös kyyneleitä vuodatettiin. En todellakaan päästä lapsia vankilaan vierailemaan isänsä luona. Kirjeitä isälle ei ole myöskään kirjoitettu lasten aloitteesta. Mikäli isä olisi oikeasti halunnut korjata välinsä lapsiin, niin se olisi pitänyt tehdä ennen vankilaan menoa. Hänellä oli kuitenkin vain yksi tarve tyydytettävänä eli alkoholin juominen.

Kaiken tohinan keskellä pidän itseni kasassa ja olen äiti kolmelle lapselleni ja vaimo miehelleni. Pikkuinen on tällä hetkellä kipeänä, silmätulehduksessa, mutta silti hänellä virtaa riittää. Työelämän puolella on omat haasteensa monien työroolien muodossa, mutta ehkä ne asiat asettuvat ajan myötä oikeille paikoille. Käyn ystävien luona, hierojalla ja ehkä kasvohoidossa. Otan siis päivän kerrallaan.

Read Full Post »

Kotirauhaa.fi sivuilta löydät naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan vastaisen kampanjan Suomessa. Sen taustalla on Euroopan Neuvoston suositus, jossa pyydettiin jokaista jäsenmaata kampanjoimaan asian puolesta. Suomi tarttui pyyntöön, samoin kuin suurin osa 46 muusta jäsenmaasta.

Kampanjan toteuttaa Suomessa Väestöliitto yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen sekä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.

Kampanjan rahoittaa RAY eli Raha-automaattiyhdistys. Toteuttamisessa mukana ovat Amnestyn Suomen osasto, Ensi- ja turvakotien liitto, Monika-Naiset Liitto, Naisten Linja, Raiskauskriisikeskus Tukinainen sekä Sosiaali- ja terveysministeriö.

Kampanjaa edistävät myös Naisten apu Espoossa, Suomen Kuntaliitto ja Oikeusministeriö. Eduskunta tukee kampanjaa omilla toimillaan.

Olen kirjoittanut vuoden aikana useita kertoja omassa blogissani siitä, kuinka olen ollut juuri tuon lopullisen tönäisyn päässä tragediasta: Elämänvaiheita, Naimisissa viinan kanssa, Joku raja, Pokka, Pelon vallassa, Naisten perusoikeudet, Eläminen väärinkäyttäjän kanssa, Exäni ja lasteni isä on alkoholisti sekä Kirje exälle vankilaan.

Käy tekemässä kotirauhatesti kampanjan sivuilla, jotta tiedät olevasi onnellisen parisuhteen polulla.

Read Full Post »

Older Posts »