Väärässä paikassa oikeaan aikaan
Vuonna 2005 kesällä odottelin aamulla klo 10 raskausviikoilla 8+6 ensimmäistä neuvolakäyntiä. Olimme aviomieheni kanssa aloittaneet yhteisen kesäloman ja perheen muut lapset olivat isällään. Rakastelimme pitkästä aikaa ja kaikki oli hyvin, kunnes nousin sängystä ja menin vessaan. Alkoi huimata. Piti ottaa istuma-asennossa lattiasta tukea, etten olisi pudonnut. Huusin miehen avuksi. Hän talutti minut vuoteeseen takaisin. Laskeuduin kyljelleni. Joka puolelle vatsaa alkoi sattumaan todella paljon. En pystynyt kääntymään selälle, vaan piti nopealla liikkeelle siirtyä toisellle kyljelle. Tuli paha olo. Valitin ääneen. Uskoin koko ajan, että lepäämällä olo paranisi. Niin ei vain käynyt, vaan olotila tuli pahemmaksi.
Mies soitti terveyskeskukseen ja siellä yhdistettiin neuvolan kätilölle. Hän neuvoi tulemaan heti sinne, eikä odottamaan klo 13 varattua aikaa. Mies alkoi pukemaan minut, ensin alushousut jalkaan ja nosti minua istuma-asentoon. Silloin minulta lähti taju. Pyörryin ja kaaduin takaisin vuoteelle. Olin ehkä sekunnin tajuttomana, mutta se aika tuntui ikuisuudelta. Näin unia. Minua ei siis saanut omalla autolla terveyskeskukseen lääkäriin. Jalat ja kädet puutuivat vuoronperään. En pystynyt liikkumaan kunnolla.
Mies soitti hätäkeskukseen ja pyysi ambulanssin. En ole koskaan nähnyt häntä niin huolestuneena. Ambulanssin odottaminen tuntui pitkältä, vaikka itselläni alkoi ajantaju hävitä. Paloauto tulikin sitten ensin paikalle ja sieltä ensihoitajat saapuivat avuksi. Sitten tulivat ambulanssinhoitajat.
Olin kylmän hikinen, shokissa, ensimmäistä kertaa elämässäni. Oli tosi kyseessä, vaikka sitäkään ei itse tajunnut silloin. 4 miesensihoitajaa eivät saaneet mitattua minulta verenpainetta kylmän hien vuoksi. Minulle laitettiin happimaski ja tippa. Sen jälkeen verenpaine saatiin mitattua, 80/40. Olin yläkerran makuuhuoneessa, joten minua ei voitu kuljettaa paareilla rappusten vuoksi. Yksi ensihoitaja nappasi minut sikiöasennossa syliinsä, kiedoin kädet hänen kaulansa ympärille. Luotin häneen täysin. Hän kantoi minut alakertaan paareille, vaikka ei pystynyt näkemään omia jalkojaan. Toiset ohjasivat sanallisesti kulkuamme. Paareilla minut siirrettiin ambulanssiin ja sitten pillit soiden yliopistolliseen sairaalaan.
Minut vietiin naistentautien poliklinikalle suoraan tutkimushuoneeseen. Huusin kivusta. Olin tajuissani juuri ja juuri, mutta huonokuntoinen, erittäin kalpea, kylmänhikinen ja valitin koko ajan kovaa alavatsakipua. En kärsinyt ihollani edes kosketusta. Vaginaultraäänitutkimuksessa todettiin, että kohdussa ei ollut raskautta havaittavissa ja vatsaontelossa on reilusti nestettä. Huusin vain, että antakaa jotain lääkettä tähän kipuun ja jotain muuta sekavaa.
Minut siirrettiin välittömästi leikkaussaliin. Minulle oli tehty edellisen kesänä kystanpoisto- ja endometrioosin poistoleikkaus, joten leikkaava lääkäri teki vatsaontelon tähystyksen eli laparoskopian kahdesta samasta leikkauskohdasta ja yhdestä uudesta leikkauskohdasta. Vatsaontelosta löytyi 3 litraa verta eli 2/3 ihmisen koko verimäärästä. Vatsaontelossa oli sairaskertomuksen mukaan koko suoliston peittävä hematoomakakku. Veri poistettiin ja toinen revennyt munanjohdin leikattiin pois. Hedelmöittynyt munasolu ei ollut siirtynyt munanjohtimesta kohtuun, vaan jäänyt sinne kasvamaan, kunnes kasvava alkio oli rikkonut munanjohtimen. Minulle jäi kohtu, munasarjat ja toinen munajohdin tallelle. Sain 6 pussia verta ja veritreenin vasemmalle puolelle vatsaa.
Kohdunulkoinen raskaus
Kohdunulkoinen raskaus on hätätilanne ja se johtaa aina valitettavasti sikiön kuolemaan. Kohdunulkoinen raskaus on yleisimpiä raskauteen liittyviä kuolinsyitä kolmen ensimmäinen raskauskuukauden aikana. Jos munanjohdin on repeytynyt ja vuotaa verta, lääkäri yrittää vain pelastaa naisen hengen.
Pääsin leikkauksen jälkeen leikkaussalin heräämöön ja sieltä kirurgiseen heräämöön. Mies oli aivan hermona monta tuntia, kun ei tiennyt tilanteestani mitään. Heräämön kipuhoitaja lähetti miehen kännyyn viestin pyynnöstäni, että minut siirrettäisiin osastolle. Pääsin osastolle vasta klo 19. Aamusta oli kulunut 9 tuntia. Mies pääsi osastolle luokseni ja pari ystävää kävi luonani maanantaina ja tiistaina.
Olin sairaalan osastolla hyvässä hoidossa kaksi yötä/kolme päivää ja pääsin keskiviikkona kotiin toipumaan. Kotona vasta tajusin koko tilanteen ja sen, että olin itse kuolla ja että menetin vauvan. Itkin ja surin yhdessä mieheni kanssa. Perheen muut lapset palasivat keskiviikkona kotiin isältään ja auttoivat minua toipumaan. Mies piti minusta erittäin hyvää huolta, en olisi pärjännyt ilman häntä. Mies kokkasi, talutti, tuki, pesi, puki ja lohdutti minua ja piti koko huushollin kondiksessa.
Soimasin itseäni, kun en ollut huomannut mitään merkkejä tästä tilasta aiemmin. Tiedän, että se oli turhaa, sillä tätä ei voi tietää, eikä ehkäistä mitenkään. Pitää vain hakeutua aiemmin ultraäänitutkimukseen. Yleensä kohdunulkoiset raskaudet havaitaan raskausviikoilla 4-7. Minulla meni hieman pidempään.
Kohdunulkoinen raskaus jää usein huomaamatta, kunnes raskaus rikkoo munanjohtimen seinämät. Toisilla naisilla on tosin oireita:
– kouristukset ja vuotoa raskauden alkuvaiheessa
– verenvuotoa emättimestä (ei normaaliin kuukautiskiertoon liittyvää)
– kovat alavatsakivut vatsan toisella puolella
– oksentelua
– pahoinvointia
– huimausta
– pyörtymistä
– kaukokipua eli kipu voi säteillä myös hermoja pitkin toiseen paikkaan, usein hartiaan.
Toivuin päivä kerrallaan pienin askelin. Fyysinen toipuminen edistyi hyvin, mutta henkinen puoli oli vielä pitkään alkutekijöissä. Kipulääkkeet ja rautatabletit auttoivat toipumaan. Sain sairaslomaa viikon sairaalan lääkäriltä ja sen jälkeen vielä 2 viikkoa työterveyslääkäriltä.
Saimme sairaalassa tiedon, että voisimme yhden kuukautiskierron jälkeen aloittaa uudestaan vauvan tekemisen. Tämä ensimmäinen kohdunulkoiseen raskauteen päättynyt yritys onnistui 5. yrittämällä. Yritimme syksyllä uudestaan, sain vielä raskausviikolla 5+1 uuden keskenmenon, mutta saman vuoden lopulla kolmas yritys onnistui. Nyt perheessämme on kolme lasta.
Toivon, että tästä kertomuksesta on jollekin apua, sillä itse en ollut tietoinen kohdunulkoisesta raskaudesta ennen kuin se osui omalle kohdalle.
Keskenmeno – elämän kokoinen menetys – Enkelisivut
Käypä hoito: Kohdunulkoinen raskaus
Käypä hoito: Kohdunulkoinen raskaus, potilasversio
Perhesuunnittelun kotisivut – keskenmeno
Wikipedia – keskenmeno
Appelsiinin tuoksua 