Kuolinpesän lakkauttaminen

Finanssivalvonta kertoo seuraavaa kuolinpesän asioiden hoitamisesta:

”Mikä on kuolinpesä?
Henkilön kuoltua hänen oikeutensa ja velvollisuutensa siirtyvät kuolinpesälle.

Ketkä päättävät kuolinpesän asioista?
Kuolinpesän asioista päättävät pesän osakkaat yhdessä.

Ketkä ovat kuolinpesän osakkaita?

• • lakimääräiset perilliset eli lapset tai heidän jälkeläisensä
  • leski, jos puolisoilla oli avio-oikeus toistensa omaisuuteen (leski on osakkaana siihen asti, kunnes puolisoiden välillä on toimitettu omaisuuden ositus)
  • yleistestamentin saaja eli henkilö, jolle vainaja on testamentannut koko omaisuutensa tai osuuden siitä.

Kuka voi hoitaa kuolinpesää?
Osakkaat voivat valtuuttaa yhden osakkaan tai jonkun muun edustamaan kuolinpesää. Vaihtoehto kuolinpesän osakkaiden yhteishallinnolle on tuomioistuimen määräämä pesänselvittäjä.

Mihin tarvitaan perukirjaa?
Lakisääteisellä perunkirjoituksella ja sen tuloksena syntyvällä perukirjalla on useita tehtäviä. Perukirja on muun muassa veroilmoitus perintöveroa varten ja omaisuusluettelo perinnönjakoa varten. Perukirjan voi vahvistuttaa maistraatissa, jolloin se saa julkisen luotettavuuden.”

Verottaja kertoo kuolinpesän lakkauttamisesta seuraavaa kuolinpesän veroilmoitus -sivulla:

”Kuolinpesän olemassaolo lakkaa, kun kaikki pesän varat on jaettu perillisten kesken. Kuolinpesää ei lakkauta se, jos pesä jaetaan osittain. Kun lakkautat kuolinpesän, toimita sitä varten kopio perinnönjakosopimuksesta Verohallintoon.

Jos kuolinpesällä ei ole jaettavia varoja, perinnönjakosopimusta ei tarvitse toimittaa.

Jos olet kuolinpesän ainoa osakas, kuolinpesän olemassaolo lakkaa Verohallinnossa, kun olet toimittanut verotoimistoon kopion perukirjasta perintöverotusta varten. Omaisuus siirtyy sinulle heti kuoleman jälkeen. Kuoleman jälkeen kertyneet tulot ovat omia tulojasi ja maksat niistä veroa henkilökohtaisesti.”

Exä kuoli reilusti yli 9 vuotta sitten. Hoidin yhdessä toisen ex-vaimon kanssa perunkirjoituksen, koska lapsemme olivat alaikäisiä. Perunkirjoituksen hoitaminen ja asunnon tyhjentäminen olivat rankkoja asioita, kun emme olleet exän kanssa edes nähneet vuosikausiin ennen kuolemaa. Perunkirjoitus oli tärkeätä hoitaa, jotta alaikäiset lapsemme eivät olisi perineet kuolinpesän velkoja. Exällä ei ollut omaisuutta, vaan ainoastaan paljon velkaa.

Kuolema ei katkaise velkasuhdetta, vaan siirtää velvoitteet kuolinpesälle. Varattoman tai velallisen henkilön kaikki velat kuittautuvat perunkirjoitukseen. Kuolinpesän osakkaat eivät joudu henkilökohtaiseen vastuuseen vainajan veloista. Velkavastuun voi aiheuttaa perunkirjoituksen laiminlyöminen sekä tahallinen väärien tietojen antaminen tai tietojen salaaminen perunkirjoituksessa.

Oikeuslaitoksen sivuilla kerrotaan velkojen vanhentumisesta:

”Velan vanhentuminen tarkoittaa, että velallisen velvollisuus suorittaa velka lakkaa.

Yksityisoikeudelliselle velalle lasketaan sekä yleistä että lopullista vanhentumisaikaa. Yksityisoikeudellisen velan yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta. Vanhentumisaika pitenee kuitenkin viiteen vuoteen, jos velkoja on hakenut velalle velkomustuomion käräjäoikeudesta. Jos velkoja ei muistuta velallista, velka vanhenee yleisen vanhentumisajan kuluessa. Velkojan on siis itse huolehdittava siitä, ettei velka pääse vanhenemaan.

Julkisoikeudelliset velat ovat suoraan ulosottokelpoisia. Velka alkaa vanheta maksuunpanovuotta seuraavan kalenterivuoden alusta lukien. Maksu on lopullisesti vanhentunut viiden vuoden kuluttua.”

Exän kuolinpesä on jäänyt toisen ex-vaimon eli kuolinpesän ilmoittajan hoitoon. Nyt palaamme jälleen näiden asioiden äärelle, sillä exän isän kuolinpesän perinnönjako on käynnissä. Siinä yhteydessä tuli selvitettäväksi, että mikä tilanne on exän kuolinpesällä. Se pitäisi lakkauttaa eli ilmoittaa Verohallintoon. Toivottavasti näin tapahtuu ja saamme tämän elämänvaiheen päätökseen lopullisesti.

Kirje exälle taivaaseen

Hei exä!

Kirjoitan sinulle, kun kuolemastasi on kulunut reilusti yli 9 vuotta. Niin paljon jäi puhumatta ja käymättä asioita läpi. 

Ensimmäiseksi sain tiedon, kun äitisi, ex-anoppini soitti asiasta. Hän oli epäillyt, että sinulla ei ole asiat kunnossa, kun ei saanut sinuun yhteyttä puhelimitse. Hän meni lopulta poliisien kanssa asunnollesi ja löysi sinut kuolleena. Teini-ikäisestä asti kestänyt juomisesi vei sinut lopulta hautaan. Sain virallisen kuolinpäiväsi tietooni vasta Kelan lähettämistä papereista, kun tuli ilmoitus, että yhteisten lastemme elatustuki on lakkautettu.

Sinut on polttohaudattu, etkä ole enää olemassa tässä maailmassa. Kesti kauan tajuta tämä, kun olin näkevinäni sinut liikenteen ja kauppakeskusten vilinässä. Sinä et vain oikeasti ole enää olemassa. Elät siis menneisyydessäni ja muistossani.

Katsoin tänä koronakeväänä uudestaan kokonaan tv-sarjan Mullan alla ja itkin viimeisen jakson aikana, kun kaikki sarjan henkilöt kokivat kuoleman, viimeisenä 102-vuotiaana Clare vuonna 2085. Sinä olet jo kokenut sen, kuoleman. Minulla se on vielä edessäpäin.

Avioerostamme on jo 20 vuotta. Olimme yhdessä 9 vuotta ja naimisissa 7 vuotta. Meille syntyi kaksi lasta.

Menit vuoden 11 kuukautta myöhemmin meidän avioeromme jälkeen uudestaan naimisiin ja toinen avioliittosi kesti 15 kuukautta. Avioliitto oli sinulle toinen ja uudelle puolisollesi toinen. Uudella puolisollasi oli neljä lasta edellisestä liitosta. Teidän liitosta ei syntynyt lapsia.

Sen jälkeen olit yksin 8 kuukautta, kunnes menit kolmannen kerran naimisiin. Avioliitto oli sinulle kolmas ja uudelle puolisolle toinen. Uudella puolisollasi oli ensimmäisestä liitosta kaksi lasta ja teille syntyi yhteinen lapsi avioliiton aikana. Kolmas avioliittosi kesti 2 vuotta ja 2 kuukautta.

Sen jälkeen jaksoit olla yksin vuoden 11 kuukautta, kunnes menit neljännen kerran naimisiin. Avioliitto oli sinulle neljäs ja uudelle puolisolle toinen. Neljäs avioliittosi kesti vuoden ja 5 kuukautta. 

Sain nämä tiedot selville perunkirjoitusta varten hankitusta virkatodistuksesta. Et koskaan kestänyt paria vuotta pidempään yksinoloa, sillä sinulla piti olla kulissit pystyssä ja vaimo vieressä mahdollistamassa juomisesi. Kestin lähes vuosikymmenen sinun aiheuttamaasi tuskaa.

Sinulla oli neljän vaimon kanssa kolme lasta ja kuusi lapsipuolta. Et nähnyt meidän lapsiamme enää koskaan sen jälkeen, kun haimme uuden puolisoni kanssa heidät pois luotasi kesken pilalle menneen viikonloppuvierailun (olit pahasti humalassa, etkä pystynyt toimimaan vanhempana) viisi vuotta ennen kuolemaasi. Sinulta jäivät rippijuhlat kokematta, koska et lupauksistasi huolimatta tullut paikalle.

Istuit vankilassakin neljä kuukautta rattijuoppona ihmisten päälle ajamisesta suojatiellä. Elämäni varrella työskentelit vanginvartijana, sairaala-apulaisena, vartijana ja varastomiehenä, kunnes juomisen ja varkauden takia menetit lopulta työsi. Juominen tuhosi avioliittosi ja suhteesi lapsiisi, vei vapautesi ja lopulta elämäsi.

Kolme omaa lastasi olivat kaikki alaikäisiä, kun kuolit. Sen vuoksi alaikäisten lasten huoltajien eli minun ja 3. ex-vaimosi piti hoitaa perunkirjoitus sekä asuntosi tyhjennys.

Asunnon tyhjentämisen aikana löysin vaatteita, postia ja lääkkeitä, jotka kuuluivat sinun viimeiselle tyttöystävällesi. Etsin hänet käsiini. Olitte seurustelleet ja asuneetkin yhdessä jonkin aikaa. Onneksi et ehtinyt hänen kanssaan naimisiin, koska nämä raskaat tehtävät perunkirjoituksesta ja asunnon tyhjentämisestä olisivat kaatuneet hänen hoidettavaksi.

Olit kohdellut häntä järkyttävällä tavalla. Olit juovus- ja lääkepäissäsi uhmakas, mustasukkainen, riidanhaluinen ja äärimmäisen väkivaltainen. Olit potkinut häntä päähän ja mahaan, repinyt hiuksista, heitellyt seinään, huoritellut, uhannut ampua, uhannut tappaa hänen lapsensa, tutkinut hänen puhelinta, soittanut lapsen isälle lapsen tappamisuhkauksen, pakottanut seksiin, lyönyt, estänyt tapaamasta muita ihmisiä sekä tehnyt sitä kaikkein pahinta eli jatkuvaa henkistä väkivaltaa häntä kohtaan. Olit kontrolloinut hänen elämäänsä täysin, kuten teit meille muillekin ex-vaimoillesi. Painostit hänet tekemään jopa abortin. Olit syönyt hänelle kuuluneita lääkkeitä alkoholin kanssa ja joutunut lääkemyrkytyksen takia päivystykseen. Estit jatkuvasti häntä ja päätit hänen puolestaan, koska hän syö, koska hän nukkuu, mitä hän pukee päällensä. Riistit hänen vapautensa. Hän pääsi onneksi lopulta pakoon ja on selviytynyt, kuten minäkin.

Olet ollut ainoa elämässäni, jota olen todella pelännyt. Eikä sitä pysty edes selittämään, kuinka toista ihmistä voikin niin paljon pelätä. Avioeromme aikaan tuhosin kaikki päiväkirjani, ettet vain olisi päässyt niitä käyttämään minua vastaan. Muistan, kuinka lempilukemisesi oli Alibi-lehti. Kaiken koetun jälkeen oli järkyttävää joutua penkomaan sinun elämääsi monen vuoden hiljaisuuden jälkeen.

Sinulla oli taito puhua naiset pyörryksiin ja puolellesi sekä lopulta aina naimisiin. Siskosi ja äitisi pitivät loppuun asti ja vielä kuolemasi jälkeenkin puoliasi. Kävit useita kertoja katkaisuhoidoissa, mutta lopulta niistä ei ollut apua sinun kohdallasi. Valehtelit katkaisuhoidossa elämästäsi, joten et edes yrittänyt todella päästä kuiville. Veit katkaisuhoidon aikana omaisuuttasi talteen jonnekin varastoon, jonka sisältö jäi saamatta. Et maksanut varastosta, joten sen sisältö vietiin kaatopaikalle. Sinne meni valokuvat ja muut mahdolliset muistot sinusta.

Olen agnostikko. En väitä tietäväni, onko jumalaa olemassa tai ei, koska jumalan olemassaoloa ei voi todistaa, mutta en myöskään kiellä jumalan olemassaoloa, koska sitäkään ei voida todistaa. Uskon sinun olevan taivaassa ja sinne lähetän tämän kirjeen sinulle. Et varmasti odottanut tätä kirjettä saapuvaksi enää näin monen vuoden jälkeen.

Sinä kuolit, mutta minä elän. Minä selviydyin. Olen urhea ja vahva nainen. Olen säilyttänyt empatian elämässäni. Pystyn eläytymään ja ymmärtämään sekä lohduttamaan muita kovia kokeneita. Siksi kirjoitin tämän kirjeenkin.

Helluntaiterveisin

Ensimmäinen ex-vaimosi

Kuoleman jälkeen

Tunnemyrskyn jälkimainingeissa

Sohaisin suorilla puheillani muurahaispesää. Sain uinumassa olleet ajatukseni kerrottua ääneen exälle. Nousin puolustamaan lapsiani. Lakkasin viimeisen kerran olemasta heittopussi. Olin kylmän rauhallinen, enkä mennyt mukaan hänen hallitsemaan draamaan. Hän suuttui. En jaksa uskoa, että exä voisi toimia vastoin aiempia toimintakuvioitaan. Hän ei koskaan itse ota yhteyttä viranomaisiin eli tässä tapauksessa lastenvalvojaan, jotta järjestäisi itselleen valvotuissa olosuhteissa tapaamisen lasten kanssa.

Mieleen on kuitenkin hiipinyt pelottava ajatus, että jos minulle kävisinkin huonosti ja kuolisin ennenaikaisesti/yllättäen esim. liikenneonnettomuudessa, niin kuinka lasten kävisi. En todellakaan halua, että he joutuisivat alkoholistinarsisti-isänsä luokse asumaan, kunnes ovat täysi-ikäisiä. Huoltotestamentti voisi olla hyvä asia.

Huoltotestamentti

Lain mukaan lapsella on oikeus huoltoon siihen asti, kunnes lapsi täyttää kahdeksantoista vuotta. Ensisijaisesti lapsen vanhemmat ovat lapsen huoltajia. Viimekädessä lapsen huollosta päättää tuomioistuin. Huoltaja voi laatia huoltotestamentin, jossa ilmaisee oman mielipiteensä lapsensa (tai muun huollettavansa) huollosta, mikäli huoltotestamentin tekijä kuolee. Huoltokysymyksellä on erityistä merkitystä, jos vanhempi on yksinhuoltaja. Tällöinhän lapselle on huoltajan kuollessa ”löydettävä” uusi huoltaja.

Huoltaja voi siis laatia huoltotestamentin, jossa kertoo oman mielipiteensä, kuka on soveltuva henkilö toimimaan lapsen huoltajana, mikäli huoltotestamentin tekijä kuolee. Huoltotestamentin liitteeksi voidaan pyytää kyseiseltä henkilöltä kirjallinen suostumus jo etukäteen.

Huoltotestamentin lapsen huoltoa koskeva määräys ei sido viranomaisia eikä tuomioistuinta, mutta huoltotestamentti otetaan huomioon ratkaisua tehtäessä ja usein huoltotestamenttia noudatetaan, mikäli valittu henkilö vain on huoltajaksi sopiva. Huoltotestamenttia pyritään noudattamaan, koska se edustaa lapsen huoltajan näkemystä ja toisaalta viimeistä tahtoa.

Ajatuksia testamentista
ja säätiöstä

Voisin tehdä testamentin, jossa määrään nykyisen aviomieheni, lasten isäpuolen, lasten uskotuksi mieheksi, mikäli minulle tapahtuu jotain. Täten hän sekä lakimies valvoisivat yhdessä lasten omaisuutta. Tällä tavoin exä ei pystyisi ottamaan haltuun lasten omaisuutta ja tuhlaamana sitä omiin tarkoituksiinsa eli juomiseen. Lapset voisivat myös periä toisensa. Sen lisäksi tekisin huoltotestamentin, jossa esittäisin toiveen, että minun kuolemantapauksessa lasten huoltajuus siirtyy nykyiselle aviomiehelleni. Tarvitaan vain nykyisen aviomiehen suostumus. Exän tapaamisoikeudet pysyisivät ennallaan, mutta valvotusti.

Jostain vielä luin, että voisin myös perustaa säätiön omien lasteni turvaksi. Näin voisin käytännössä tehdä asiat juuri niin kuin haluan, eikä kukaan muu pääsisi väliin tekemään omia säätöjä. Nykyinen mieheni voisi olla hallituksen jäsen ja määrätä, että minun kuolemani jälkeen hänestä tulee hallituksen puheenjohtaja. Kaikki varallisuus olisi säätiössä, eikä minulta voisi periä mitään. Olisi vain säätiö, joka jakaa avustuksia minun määräämillä ehdoilla. Omaisuudesta ei tarvitsisi maksaa varallisuus-, perintö- eikä lahjaveroja. Ainoa huono puoli tässä on se, että minulla ja lapsilla nyt ei ole kovinkaan paljon omaisuutta. Mutta näissä ajatuksissa piilee ideaa…