Lapsen huollosta tehdyn sopimuksen vahvistaminen

Lapsen huollosta tehdyn sopimuksen vahvistaminen

Viranhaltijan päätös

Lapsen huollosta annetun lain (361/83) 8§:n nojalla sopimus on vahvistettu.

Me allekirjoittaneet vanhemmat olemme sopineet seuraavaa:

Lapsen huolto uskotaan äidille.

Päiväys 3.6.2008 ja vanhempien allekirjoitukset

 

Äiti    Isä

***
Sain eilen kahden vanhimman lapsen huollosta tehtyjen sopimusten vahvistukset, joten nyt se on totta! Lapset jatkavat asumista minun luonani (näinhän tilanne on ollut avioerosta lähtien) ja tapaamisoikeudesta on sovittu erikseen. Alkuperäisessä tapaamissopimuksessa lukee, että isällä on oikeus tavata lapsiaan joka toinen viikonloppu, mutta se ei nyt pidä paikkansa, koska hän ei ole käyttänyt oikeuttaan kohta 2 vuoteen. Mikäli hän haluaisi tavata lapsiaan, niin se pitää hoitaa valvottuna tapaamisena. Exä istuu vielä tämän kesän linnassa tuomiota rattijuopuksesta ja ihmisten yliajosta. Saa nähdä, miten hänen elämänsä muuttuu linnatuomion jälkeen.
Itse olen tyytyväinen, että sain vihdoinkin yksinhuoltajuuden.

Tönäisyn päässä tragediasta

Väestönliiton sivuilta löydät tietoa naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallasta, (edit 25.5.2020: aiemmin sieltä löytyi myös) Kotirauhaa-kampanja. Kotirauhaa.fi -kampanjasivun taustalla on Euroopan Neuvoston suositus, jossa pyydettiin jokaista jäsenmaata kampanjoimaan asian puolesta. Suomi tarttui pyyntöön, samoin kuin suurin osa 46 muusta jäsenmaasta.

Kampanjan toteuttaa Suomessa Väestöliitto yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen sekä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.

Kampanjan rahoittaa RAY eli Raha-automaattiyhdistys. Toteuttamisessa mukana ovat Amnestyn Suomen osasto, Ensi- ja turvakotien liitto, Monika-Naiset Liitto, Naisten Linja, Raiskauskriisikeskus Tukinainen sekä Sosiaali- ja terveysministeriö.

Kampanjaa edistävät myös Naisten apu Espoossa, Suomen Kuntaliitto ja Oikeusministeriö. Eduskunta tukee kampanjaa omilla toimillaan.

Väestöliiton kampanjan kotirauhatesti: Mikä on parisuhteessa ok?

Erittäin ok:

1. ihailu, rakkaudentunnustukset & kaikenlainen kehuminen
2. lähellä olo & halaaminen
3. kotitöiden jakaminen ja arjen sujuminen
4. aito tsemppaus ristiriitojen rakentavaksi ratkaisemiseksi
5. ystävyys ja kumppanin kunnioittaminen
6. kaikenlaisen seksin harrastaminen ja harrastamatta jättäminen yhteisellä päätöksellä
7. oman ajan ottaminen ja kavereiden tapaaminen
8. romanttisetkin yllätykset
9. hellittely, silittely ja pussailu ilman syytä

Ihan OK:

1. löhöäminen toisiaan kasvina sohvalla
2. arjen sietäminen
3. että aina ei huvita
4. hyväntahtoinen kiusoittelu
5. riidat – ne, jotka eivät nakerra perustuksia

Ei ollenkaan OK – ikinä:

1. arvostelu, vähättely tai halveksunta
2. kontrollointi ja alistaminen
3. taloudellinen vallankäyttö
4. seksiin pakottaminen
5. voimakas mustasukkaisuus
6. väkivallalla uhkaaminen
7. väkivalta.

Jos parisuhde koostuu suunnilleen kohdista 1 ja 2, asiat ovat hyvin. Jos sen sijaan tunnistat omassa tai kaverin suhteessa yhdenkin asian kohdasta 3,

Olen kirjoittanut vuoden aikana useita kertoja omassa blogissani siitä, kuinka olen ollut juuri tuon lopullisen tönäisyn päässä tragediasta: Elämänvaiheita, Naimisissa viinan kanssa, Joku raja, Pokka, Pelon vallassa, Naisten perusoikeudet, Eläminen väärinkäyttäjän kanssa, Exäni ja lasteni isä on alkoholisti sekä Kirje exälle vankilaan.

Tee ylläoleva kotirauhatesti, jotta tiedät olevasi onnellisen parisuhteen polulla.

Edit 25.5.2020: Muokattu juttua; poistettu toimimaton kuva, vaihdettu linkkejä.

Eläminen väärinkäyttäjän kanssa

Olen monesti miettinyt, että mitä sain irti suhteestani exääni. Olin läheisriippuvainen, kuten hänkin. Halusin pois lapsuudenkodista, joten ajauduin exän verkkoon. Olin sinisilmäinen ja luottavainen. Saatoin olla jopa hieman masokistinen. Ainakin olin marttyyri. Hän teki suhteestamme mielenkiintoisen ja houkuttelevan siihen asti, kunnes aloin tajuta, että olen joutunut ojasta allikkoon. Ainoa aito ja ihana asia, mitä suhteestamme ja avioliitostamme jäi käteen, on lapseni. Vasta vuosia avioeron jälkeen ymmärsin, että olin elänyt väärinkäyttäjän kanssa. Minulle oli valehdeltu. Minua oli loukattu. Minua oli nöyryytetty. Minua oli kontrolloitu. Minua oli käytetty hyväksi alkoholistinarsistin toimesta.

Olen käynyt näitä asioita läpi niin monta vuotta, että nyt vihdoinkin alkaa tuntumaan siltä, että olen päässyt sen yli. Tunsin pitkään avioeron jälkeen sääliä exää kohtaan, nyt en taida tuntea enää mitään. Korkeintaan tunnen lievää tervettä vihaa, kun en irroutautunut exästä aiemmin, enkä avioeron jälkeisinä vuosina uskaltanut nousta kunnolla vastustamaan häntä. Olen liian kauan ollut liian kiltti ja ymmärtäväinen.

Sain äskettäin tiedon, että exä on hakeutunut ensimmäisen kerran katkaisuhoitoon alkoholisminsa takia. Ehkä hän on vihdoinkin tajunnut, että näin ei voi jatkaa. Tai sitten se on vain keino saada läheiset uskomaan uuteen valheeseen. Hetken selvinpäin oleminen saa sukulaiset palaamaan ja taas hoitamaan häntä. Tiedä sitten. Hän on itse pitänyt meihin päin toista kuukautta hiljaiseloa. Ihan sama, mitä tekee elämällään, kunhan ei ole sotkemassa lastensa, eikä minun elämää.

Pelon vallassa

Yksinäisen naisen talossa -blogin eronnut nainen elää talossaan metsän keskellä ja käy läpi viimeisiä hetkiä avioerostaan. Mieleen nousee kuvia omasta avioerostani. Kuinka pelkäsin. Olin alistettu, vetäytynyt, käpertynyt sisäänpäin, kaikesta mahdollisesta syyllistetty. Voi sitä vuodatettujen kyynelten määrää!

Ennen miehen konkreettista poistumista asunnosta olin pelon vallassa. Olin kestänyt niin monta vuotta henkistä väkivaltaa ja ajatellut, että lasten takia pitää olla yhdessä, olla naimissa. Kunnes en enää uskonut edes tähän ajatukseen. Tappouhkaus räväytti silmät auki. Mies lähti ovet paukkuen tappouhkauksen jälkeen töihin ja minä valuin keittiössä selkä seinää vasten lattialle itkemään lohduttomasti lapset sylissä. En tiennyt, mitä olisin tehnyt, koska pelkäsin niin paljon, että miten erotilanteessa lopulta oikein kävisi. Olen myöhemmin vasta tajunnut, että jos tilanne olisi karannut käsistä, olin voinut joutua pahoinpidellyksi tai jopa tapetuksi.

Opas perheväkivaltaa kohtaaville on osa Työväen Akatemian koordinoimaa ”Openness is strenght, equal rights to the future” projektia, joka järjestettiin osana Euroopan Unionin perheväkivallan vastaista kampanjaa 1.9.1999 -28.12.2000 ja se sisältää seuraavat tilastotiedot:

Suomessa on selvitetty naisten miesten taholta kohtaamaa väkivaltaa. Tutkimuksessa selvisi, että 40 % naisista on joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi joskus elämässään 15 vuotta täytettyään. Suomessa kuolee vuosittain noin 30 naista perheväkivallan seurauksena.

52 % naisista on joutunut sukupuolisen ahdistelun tai häirinnän kohteeksi joskus elämässään 15 vuotta täytettyään, 20 % viimeisen vuoden aikana. 29 % naisista on kokenut jo alle 15-vuotiaana väkivaltaa, seksuaalisesti uhkaavaa käyttäytymistä tai seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottamista. Nykyisen puolison tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallallan uhkailun kohteeksi on joutunut 22 % parisuhteessa olevista naisista, 9 % viimeisen vuoden aikana. Kaikkiaan vuoden aikana koki 112 000 naista parisuhdeväkivaltaa, josta 90 000 oli fyysistä väkivaltaa. Entisen miehen väkivallan tai uhkailun kohteeksi on joutunut 50 % avio- tai avoliitossa olleista naisista.

Väkivallalla on aina psyykkisiä vaikutuksia: vihaa, pelkoa, häpeää, masennusta, syyllisyyttä, itsetunnon laskua. Väkivaltainen mies pyrkii lisäksi usein eri tavoin kontrolloimaan tai alistamaan puolisoaan.

Monesti kysytään, miksi nainen ei jätä väkivaltaista parisuhdetta. Väkivaltaistakin suhdetta voivat pitää koossa monet tekijät, joista yleisimpiä ovat seuraavat:

• keskinäinen riippuvuus
• rakkaus väkivallantekijää kohtaan
• häpeän ja alemmuuden tunteet
• itsensä syyllistäminen perhe-elämän epäonnistumisesta
• usko, että mies muuttuu
• väkivallantekijän vetoomukset ja uhkailut
• huoli väkivallantekijän selviytymisestä
• pelko väkivallan pahenemisesta
• pelko, ettei selviydy yksin
• huoli lasten kohtalosta ja huollosta perheen hajotessa
• sosiaaliset paineet – perheen ja lähiyhteisön painostus
• sosiaalisen eristymisen ja elämäntilanteen kaventumisen pelko
• kulttuuriset ja uskonnolliset esteet

Miehen yötyövuoron aikana lasten nukkuessa kävin vaatehuoneessa läpi omaa dokumentoitua menneisyyttäni. Luin kirjeet ja päiväkirjat sekä katsoin valokuvat. Tuhosin repimällä suurimman osan. Pelkäsin, että mies käyttää itse kirjoittamiani ja minusta otettuja valokuvia minua vastaan. Olihan hän kerran seurustelumme alussa ollut toimittamassa edelliselle poikaystävälleni minulle kuuluneita rakkaita muistotekstejä sekä valmistujaisonnittelukortteja, koska uskoi niiden kuuluvan toiselle miehelle. Onneksi sattumalta löysin ne hänen huoneestaan ja pystyin estämään sen. Mies ei pystynyt lopulta koskaan tyhjentävästi selittämään, että miksi hän oli uskonut mielummin ulkopuolista kuin omaa tyttöystäväänsä, ei ollut edes katsonut, mitä oli varastanut huoneestani.

Omaisuus jaettiin lopulta miehen muuton yhteydessä. Onneksi sitä jaettavaa ei ollut kertynyt kovinkaan paljon silloin. Miehelle kelpasi jopa vanha rikkasetti. Sai omien tavaroidensa, vaatteidensa ja jaettujen astioiden, liinavaatteiden sekä huonekalujen lisäksi auton, muutamat työkalut, pelikonsolin ja kaikki kaiverretut pöytähopeat, jotka oli saatu lahjaksi hänen sukulaisiltaan, en halunnut niitä missään nimessä.

Olen vuosien varrella hankkiutunut suurimmasta osasta edellisen avioliiton tavaroista eroon. Niistä viimeisimpänä vanha aviovuode meni kappaleiksi ja nykyinen mieheni teki siitä kompostilaatikon pihalle : ) Vuode piti ensin ”rituaalipolttaa”, mutta nyt se palvelee hienosti uusiokäytössä kompostina.

Kumina lainasi kirjastosta Eira Pättikankaan: ”Savilinnun sukua”, jonka alkulehdellä on mottona: ”Kaks on flikalla ilon päivää. Kun miehen sai ja kun miehestä pääsi”. Nyt en enää pelkää.

Edit 28.6.2007: Lisätty aiheisiin lähisuhdeväkivalta.

Kuinka selviän avioerosta?

Omasta avioerostani on kulunut jo useita vuosia. Asia jäi silloin mieleen pyörimään ja haluan jatkaa nyt sen pohdiskelua. Avioerot ovat nykyään niin yleisiä, että niiden inhimillistä traagisuutta ja vakavuutta ei ehkä osata useinkaan myöntää. Jopa hääsivustoiltakin löytyy tietoa, että kuinka erotaan.

Tilastokeskuksen väestönmuutostietojen mukaan vuonna 2006 Suomessa solmittiin 28 236 avioliittoa, mikä on 1 047 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2005 solmittiin 29 283 avioliittoa. 2000-luvulla solmittujen avioliittojen määrä on vaihdellut vuosittain melko voimakkaasti. Vuonna 2006 avioeroon päättyi 13 255 avioliittoa, mikä on 128 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Vuonna 2005 avioeroja myönnettiin 13 383. Viime vuosina avioerojen määrä on vaihdellut vuosittain hyvin vähän.

Amerikkalainen sosiologi Paul Bohannan (1920-) on hahmottanut kuusi eri avioeron tapahtumakokonaisuutta, jotka ilmenevät osittain samanaikaisesti ja osittain jatkumona. Ne ovat:

• Emotionaalinen ero
  – käynnistyy ennen avioeroa, kun avioliitto alkaa näyttää epäonnistuneelta
• Juridinen ero
  – merkitsee avioliiton virallista loppumista
• Taloudellinen ero
  – tarkoittaa eron taloudellisia seurauksia ja omaisuuden jakamista
• Ero yhteisestä vanhemmudesta
  – merkitsee päätöksiä lasten huoltajuudesta, elatusmaksuista ja tapaamisoikeuksista
• Yhteisöllinen ja sosiaalinen ero
  – eronnut saa uuden aseman, roolin ja siviilisäädyn yhteisössään
• Psyykkinen ero
  – ilmenee vasta avioeron jälkeisenä aikana ja voi jatkua vuosienkin suru- tai kriisityönä sekä minuuden rakentumisena.

Avioeron jälkeen ensimmäinen vuosi on yleensä rankin ja sitä hallitsevat voimakkaat negatiiviset tunteet. Ero herättää monenlaisia syyllisyyden, vihan, katkeruuden, surun ja masennuksen tunteita. Monelle tunteiden voimakkuus ja ahdistavuus voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä, mutta voimakkaat tunnereaktiot ovat kuitenkin väylä kriisin läpikäyntiin ja siitä toipumiseen. Tunteiden avulla ihminen reagoi kokemuksen ulos itsestään. Tunteiden kohtaaminen on välttämätöntä, jotta ihminen pääsee erosta yli ja voi alkaa suuntautua kohti uutta elämää. Eron jälkeisenä vuonna tunteet tulevat usein aaltomaisesti. Välillä surunpurkaus voi yllättää, vaikka elämä olisikin tuntunut jo pidempään tasapainoiselta. Ajan kuluessa erilaiset tapahtumat ja merkkipäivät nostavat eron uudelleen pintaan, kun eteen tulee esimerkiksi ensimmäinen joulu ilman puolisoa, lasten syntymäpäivät, ensimmäinen syksy ja kevät.

Avioeron jälkeen voi miettiä, että kuinka hyvin on sopeutunut tilanteeseen vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

• Oletko hyväksynyt, että avioliitto on ohi?
• Oletko tehnyt sovinnon entisen puolisosi kanssa?
• Oletko realistinen sen suhteen, miten vaikutit avioeroon?
• Oletko rakentanut itsellesi tukiverkoston avioliittosi ulkopuolelta?
• Oletko suuntautunut tulevaisuuteen ja teetko suunnitelmia sinkkuna?

Kun on käsitellyt avioeroon liittyvät tunteet, hyväksynyt tapahtuneen osaksi elämää ja mahdollisesti saanut avioerolle uusia merkityksiäkin, on päässyt viimeisenkin avioeroon liittyvän tapahtumakokonaisuuden yli. Vaikka avioero saattaa palata mieleen ajoittain kipeänä muistona, se ei enää vaivaa mieltä ja elämä on päässyt tasapainoon.

Vielä pari viikkoa sitten taisin olla psyykkisen eron viimeisten rippeiden vallassa, vaikka olen jo ollut useamman vuoden uusissa naimisissakin. Tuntui pahalta, kun en ollut saanut koskaan ilmaista toiselle, että mitä kaikkea pahaa hän aiheutti. Yritin sitä monesti, mutta mies osasi olla niin narsistisen ovela, että hän sai minut omalle puolelleen sympatisoimaan. Olen käsitellyt vuosien mittaan tunteitani ja ajatuksiani yksin, ystävien, sukulaisten ja eri psykologien kanssa. Viime viikolla sain sitten vihdoinkin sanottua. En mennyt mukaan hallintadraamaan, vaan sain kerrottua lyhyesti, ytimekkäästi sekä rauhallisesti, mitä mielessä on ollut.

Nyt helpottaa. Koen, että olen päässyt vihdoinkin irti kaikesta avioeroon ja exään liittyvästä mielipahasta. Minun ei tarvitse tuntea edes sääliä häntä kohtaan. En ole hänen kynnysmattonsa, enkä lohdutustukipisteensä. Voin vain päästää irti. Narsistialkoholistin puheet valuvat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mikäli kuulen hänestä joskus vielä. Tunnen, että olen vahvistunut, koska exän tempaukset vain naurattavat enää. Olen tehnyt lopullisen irtioton.

Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haastetta kylliksi yhdelle elämälle.

Tommy Tabermann