Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Lähisuhdeväkivalta’ Category

Hei exä!

Kuinka voit? Tiedän, että olet vapautunut vankilasta heinäkuun lopulla. Olemme jutelleet viimeksi puhelimessa huhtikuun alussa, kun soitit yhden puhelun vankilasta minulle. Olit silloin aloittanut kärsimään useiden kuukausien vankeusrangaistusta. Emme tulleet vierailemaan vankilaan, koska se oli ihan mahdoton ajatus. Vierailua eivät halunneet lapset, enkä minäkään.

Äitisi soitti lapsenlapsilleen koulujen alkamisen aikoihin ja pyysi toiselta lapseltasi, että haluaisiko hän jutella sinun kanssasi. Lapsesi joutui yllättäen valinnan eteen. Olit vanhempiesi luona ja kuuntelit äitisi vieressä puhelua. Lapsesi kuitenkin kieltäytyi, eikä toiselta lapseltasi edes kysytty, että haluaisiko hän jutella sinun kanssasi. Molemmat vaihtoivat pikaiset kesäkuulumiset äitisi kanssa ja puhelu päättyi siihen. Sen jälkeen on ollut hiljaista.

Kuulin, että olet ollut vankilan jälkeen katkaisuhoidossa ja olet tavannut siellä uuden naisystävän. Toivon, että maltat odottaa ja seurustella vähän pidempää ennen kuin ryntäät taas naimisiin. Sinulla on kuitenkin jo kolme avioliittoa takana. Olette päässeet molemmat pois katkaisuhoidosta ja muuttaneet yhteen. Yllättävintä muutossa oli se, että olette muuttaneet tänne samalle paikkakunnalle, eikä meidän välimatka ole kuin reilut viisi kilometriä. Lapset ovat olleet huolestuneita, että miten he toimivat, jos osutte samaan linja-autoon. He eivät halua nähdä sinua. Ulkomuotosi on muuttanut radikaalisti, etkä kuulemma ole enää ”kaunista” katseltavaa. Juominen on tehnyt tehtävänsä. Olet ollut poissa heidän elämästään yli kaksi vuotta. Lapset tietävät kaiken, mitä sinulle on tapahtunut. Puhumme avoimesti kaikesta.

Sain myös kuulla, että päihteiden käyttö ei ole jäänyt pois, sillä menitte naisystäväsi kanssa juomaan erään ystävän kotiin, eikä se ilta päättynyt mitenkään parhain päin. Päinvastoin, yksi juomaseurueestanne kuoli nauttimiinne alkoholijuomiin ja sinä jouduit jatkuvan veren oksentamisen vuoksi ambulanssilla sairaalahoitoon. Lääkäri ei antanut kovin ruusuista ennustetta tulevasta, mikäli jatkat juomista. Olen monta kertaa miettinyt, että koska sinulle tulee eteen viimeinen sairaalareissu, jolta et enää palaa kotiin. Pitääkö minun suunnitella jo sinun hautajaisiasi, vaikka lapsesi eivät ole vielä edes täysi-ikäisiä? Olet aiheuttanut paljon surua ja murhetta lähiomaisillesi, enkä osaa edes kuvailla, miltä lapsistasi tuntuu.

Joulu lähenee ja se tietää sitä, että äitisi tulee olemaan yhteyksissä meihin. Hän tiedustelee lasten joululahjatoiveita ja myöhemmin tulee varmaankin piipahtamaan matkalla siskosi luokse, kuten aiempinakin vuosina. Näemme nykyisin noin kerran vuodessa näin joulun alla. Hän jaksaa vielä uskoa, että sinulla asiat muuttuvat paremmiksi, raitistut, saat töitä ja löydät uuden elämänsuunnan. Mitäpä siihen voi todeta kuin että ainahan äidit toivovat parasta lapsilleen. Niin minäkin.

Voi hyvin ja hakeudu uudestaan katkaisuhoitoon, se on parasta sinulle tällä hetkellä.

Talvenodotusterveisin,

Ensimmäinen ex-vaimosi

***

Aiemmin tapahtunutta:
5.6.2008: Lapsen huollosta tehdyn sopimuksen vahvistaminen
26.5.2008: Toukokuun tohinoita
4.4.2008: Kirje exälle vankilaan
7.2.2008: Matkaleskenä yksinhuoltajuutta hakemassa
25.1.2008: Portti vapauteen
5.1.2008: Exäni ja lasteni isä on alkoholisti
21.9.2007: Kirje exälle

Mainokset

Read Full Post »

Sisältäni on ollut pyrkimässä ulos jotain, mitä en ole voinut hahmottaa kunnolla. En ole osannut puristettua sitä sanoiksi virtuaalipaperille. Kunnes kävin Kotkansydämen sivuilla. Sain kiinni jostain, joka lähtee nyt purkautumaan. Jatkan matkaani kohti eheytymistä.

Meitä ei määrittele se, kuinka hyviä olemme 99 prosenttia ajasta.
Meidät määrittelee se, kuinka pahoja olemme 1 prosentin ajasta.

© Kotkansydän

Tajusin, että ympärilläni on ollut ja on edelleen yhden prosentin ihmisiä. Olen elänyt pumpulissa ja toisten hallittavana 3/4 elämästäni, ensin lapsuudenkodissa ja sitten ensimmäisessä avioliitossa. Suurimman osan ajasta vanhempani ja exäni olivat mukavia, lempeitä ja ystävällisiä sekä minua että muita kohtaan. Pelottavat hetket olivat ajoittaisia, eikä niitä voinut ennustaa. Äiti sai omia sekoamiskohtauksia. Isä oli raivoissaan ja kävi käsiksi tukistamalla tai luunappia antamalla sekä kieltämällä kaiken. Exä kontrolloi minua ja menetti malttinsa arvaamatta. Kiillotetun ja hyvän julkisivun takana ei ollut turvapaikkaa, ei ollut luottamusta. Pieni tyttö ja nuori nainen oli eksyksissä.

Uskoin pitkään, että olin elänyt onnellisen lapsuuden, kunnes tajusin tuskallisen asian, että asia ei ollutkaan näin. Ei muissa perheissä eletäkään samalla tavalla kuin meillä on eletty. Vanhempani eivät olekaan OK. Koin vanhempieni ja exäni taholta niin monta erilaista tekoa, jotka johtivat luottamuksen ja turvallisuuden menetykseen. Sitä ei vain tajunnut silloin, kun eli sen kaiken keskellä.

Äitini oli menettänyt oman perusturvallisuutensa jo pienenä lapsena, eikä ole osannut käsitellä sitä, koska siitähän ei saanut edes puhua. Äidille tapahtuneet pahat asiat muuttuivat hiljalleen perhe- ja sukusalaisuudeksi, josta on vaiettu. Kaiken turvattomuuden keskellä opin vaivihkaa olemaan jatkuvasti varpaillani, en ollut ollut missään turvassa.

Sain silmäni auki vasta erottuani exästä. Silloin tajusin, että hyvätkin ihmiset voivat olla pahoja. Julkisivun taakse voi piiloutua. Joudun vieläkin selittämään joillekin ystävilleni/sukulaisille, että ”Kyllä, ensimmäinen aviomieheni joi jo silloin, kun aloitimme seurustelemaan. Kyllä, hän joi jo silloin, kun menimme naimisiin. Kyllä, exä joi jo silloin, kun olin raskaana. Kyllä, se pitää paikkansa, että minuun kohdistettiin jatkuvasti henkistä väkivaltaa, taloudellista väkivaltaa ja mustasukkaisuutta, kunnes minut uhattiin jopa tappaa.” En ollut heille kertonut asioiden todellista laitaa kuin vasta myöhemmin eron jälkeen. Osa ystävistä ja sukulaisista tiesivät jo avioliiton aikana, että kuinka asiat oikeasti olivat. Silti mm. äitini oli ensin sitä mieltä, että minulla oli hyvä aviomies, koska hän osallistui aktiivisesti lasten- ja kodinhoitoon. Eivät hyvät teot korjaa pahoja tekoja. Kuinka olisinkaan voinut iloita exän ruoanlaitosta, siivouksesta ja osallistumisesta lastenhoitoon, kun uhkasi tappaa minut?

Ongelma ei ole siinä, kuinka hyviä ihmiset osaavat olla 99 prosenttia ajasta. Ongelma on siinä, kuinka pahoja he osaavat olla yhden prosentin ajasta. Se jättää meihin jälkensä. Hyvyys ei korjaa pahuuden jälkiä. Hyvyys on pahuuden poissaoloa.

© Kotkansydän

Näiden kokemusten myötä minuun on juurtunut kaipuu rakkauteen, kaipuu turvaan. Olen löytänyt oman turvapaikkani. Minulla on ympärilläni vahvat kädet, jotka kannattelevat minua ja nostavat minut ylös. Saan itkeä ja olla oma itseni. Olen kotona, vihdoinkin.

Aiempia pohdintoja eheytymismatkallani:
01.07.2007: Eläminen väärinkäyttäjän kanssa
02.06.2007: Pelon vallassa
23.05.2007: Narsisti
03.05.2007: Naimisissa viinan kanssa
27.04.2007: Sairaudentunnottomuus
19.4.2007: Masentuneen vanhemman ajattelumalli
18.4.2007: Leikkipsykologina
17.4.2007: Paranemisprosessi
16.4.2007: Meidän perhe
16.4.2007: 1950-luvulla

Read Full Post »

Mieleen putkahti muisto lapsuudesta. Minun oli tapana leikkiä kuollutta olohuoneen sohvalla. Maata ihan hiljaa, liikkumatta ja hengittämättä. Odotin, että äiti tulee luokseni ja huomaa minut. Pelästyy ja todella huomaa minut. Näin ei koskaan tapahtunut. Äiti teki kotirouvan töitä eli siivosi, laittoi ruokaa ja hössötti.

Toinen muisto nousee esiin teini-iästä. Olimme mökillä juhannusta viettämässä. Serkkupoika oli tuonut mukanaan ystävänsä. Ihastuin heti tähän vaaleaan itseäni pari vuotta vanhempaan poikaan. Myöhemmin illalla olin menossa nukkumaan saunakamarissa ja olin siellä poikien kanssa. Päätin leikkiä nukkuvaa ja kuunnella, että puhuvatko he minusta ja ovatko he kiinnostuneita. No, eiväthän he minusta puhuneet. Jotain omia juttuja vaan, eivätkä kiinnostuneet minusta. Petyin pahasti.

Kuukletin vastaavia kokemuksia ”leikkiä kuollutta ja nukkuvaa”:
1) ”Hyväksikäytetyt lapset saattavat leikkiä kuollutta tai nukkuvaa, jopa kesken leikin.”
Lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen käsikirja ja malli (ladattava tiedosto)
2) ”Ja niistelin ja aivastelin ja kuulostelin etä jos heppu kävelee keittiöön päin niin mää pujahdan oikkee sairaanolosena tonne sänkyyni ja leikin kuollutta.”
Hallataren kokemus vuokraisännän kanssa 1.9.2005
3) ”Siinä kuolleessa bonsaissa on vihree oksa! Se vaan siis leikki kuollutta ja olikin oikeesti elossa. On puillakin hullut huvit.”
Blondi bloggaa aina kahdesti
4) ”Tulija tönäisee ohimoani varovaisesti. Hän hengittää vieläkin raskaasti mutta tasaisella rytmillä. Yritän maata aivan hiljaa. Kun ylähuulelleni putoaa lämmin pisara, en voi olla koskettamatta pisaraa kielelläni.
Se on suolaista. Ei sadetta.
Avaan silmäni ja näen nuoren miehen pyyhkivän hihalla otsaansa ja nenänpieliään.
– Mitä sä teet?
– Leikin kuollutta.
Mies nyökkää. Minä nyökkään.
Mies nousee seisomaan. Suljen silmät.”
Eeva Valtonen – Markkina-arvo
Kuukletin ”leikkiä kuollutta”:
1) ”Älä ota kantaa jääkiekkoasioihin. Jos tulee tilanne eteen, leiki tyhmää, leiki kuollutta, mutta älä juokse karkuun. Se voi laukaista tamperelaisessa odottamattoman reaktion.”
Markku Paretskoin selviytymisopas
2) ”Kato kun mä leikin kuollutta”
Oravatappelu

En siis löytänyt ihan vastaavaa kokemusta kenenkään muun kirjoittamana. Olen sitä mieltä, että oma äitini omassa harhaisuudessaan uskoi vahvasti, että minua on hyväksikäytetty pahojen miesten toimesta. Tämä varmasti heijastui kaikkeen, mitä äiti teki. Hänen jatkuva suojelunhalunsa, passauksensa, puheensa ja toimensa huokuivat tätä asiaa. Siitä ei puhuttu, mutta se leijui näkymättömänä pahana kaiken yllä. Leikkiä kuollutta oli vain yksi keino, jolla pieni tyttö pyrki saamaan rakastavan ehjän äidin takaisin itselleen. Ehkä sitä äitiä ei ole koskaan ollut tai sitten se äiti on ollut esillä vain harvoin.

Read Full Post »

Lapsen huollosta tehdyn sopimuksen vahvistaminen

Viranhaltijan päätös

Lapsen huollosta annetun lain (361/83) 8§:n nojalla sopimus on vahvistettu.

Me allekirjoittaneet vanhemmat olemme sopineet seuraavaa:

Lapsen huolto uskotaan äidille.

Päiväys 3.6.2008 ja vanhempien allekirjoitukset

 

Äiti    Isä

***
Sain eilen kahden vanhimman lapsen huollosta tehtyjen sopimusten vahvistukset, joten nyt se on totta! Lapset jatkavat asumista minun luonani (näinhän tilanne on ollut avioerosta lähtien) ja tapaamisoikeudesta on sovittu erikseen. Alkuperäisessä tapaamissopimuksessa lukee, että isällä on oikeus tavata lapsiaan joka toinen viikonloppu, mutta se ei nyt pidä paikkansa, koska hän ei ole käyttänyt oikeuttaan kohta 2 vuoteen. Mikäli hän haluaisi tavata lapsiaan, niin se pitää hoitaa valvottuna tapaamisena. Exä istuu vielä tämän kesän linnassa tuomiota rattijuopuksesta ja ihmisten yliajosta. Saa nähdä, miten hänen elämänsä muuttuu linnatuomion jälkeen.
Itse olen tyytyväinen, että sain vihdoinkin yksinhuoltajuuden.

Read Full Post »

Kevät on vaihtumassa kesäksi, lasten kesäloma alkaa pian ja on luvassa valmistujaisjuhlia sekä häitä. Näiden iloisten juhlien järjestämisen lomassa mielessä pyörivät ikävätkin asiat. En ole vieläkään saanut yksinhuoltajuutta, koska lastenvalvoja ei ole saanut toimitettua papereita exälle vankilaan.

Ensin paperit jäivät lasten asuinkunnan lastenvalvojan pöydälle pariksi kuukaudeksi, koska lastenvalvoja ei pitänyt meidän tapausta kiireellisenä. Ehdin tiedustella niitä molempien kuntien lastenvalvojilta turhaan. Väliin tulivat sosiaalitoimiston työtekijöiden sairas- ja talvilomat. Kun tiedustelin uudestaan asian edistymistä, sain kuulla, että kyseisiä papereita ei ollut edes lähetetty. Kun sitten paperit lähtivät virka-apupyyntönä isän asuinkuntaan, ne eivät koskaan päätyneet hänelle, koska hän oli ehtinyt mennä vankilaan istumaan tuomiota rattijuoppoudesta. Olisin halunnut, että paperit olisi lähetetty heti alkuvuodesta exälle ennen kuin hän menee vankilaan. Tästä syystä kyseessä oli kiireellinen tapaus.

Olin viime viikolla työmatkalla ja sain puhelinsoiton/vastaajaviestin lasten asuinkunnan lastenvalvojalta. Paperit olivat palautuneet takaisin hänelle, koska isää ei oltu tavoitettu. Noh, eipä tietenkään. Minulla ei ole exän osoitetta vankilaan, joten minun oli pakko ottaa yhteyttä ex-anoppiin. Laitoin tekstiviestin, johon hän vastasi soittamalla. Minun oli pakko puhua hänen kanssaan, että sain osoitteen. Silloin hän pääsi kysymään, että voisivatko lapset tulla isäänsä tapaamaan vankilaan. Minun oli vastattava diplomaattisesti, että tiedustelen lapsilta asiaa. Toimitin osoitteen lasten asuinkunnan lastenvalvojalle keskuksen kautta, koska hän ei itse vastannut puhelimeen. Kyseisen päivän soittoaika oli jo mennyt ohi. Tänään piti soittaa uudestaan lastenvalvojalle, että saiko hän osoitteen ja lähettikö hän yksinhuoltajuuspaperit exälle, mutta missasin soittoajan 5 minuutilla. Arg!

Kun saavuin työmatkalta kotiin, minun piti kertoa lapsille heidän isoäidin toivomus. Lapset eivät ole tavanneet isäänsä kohta 2 vuoteen ja sitten heidän pitäisi mennä tapaamaan häntä vankilaan. He eivät olleet lainkaan iloisia asiasta, myös kyyneleitä vuodatettiin. En todellakaan päästä lapsia vankilaan vierailemaan isänsä luona. Kirjeitä isälle ei ole myöskään kirjoitettu lasten aloitteesta. Mikäli isä olisi oikeasti halunnut korjata välinsä lapsiin, niin se olisi pitänyt tehdä ennen vankilaan menoa. Hänellä oli kuitenkin vain yksi tarve tyydytettävänä eli alkoholin juominen.

Kaiken tohinan keskellä pidän itseni kasassa ja olen äiti kolmelle lapselleni ja vaimo miehelleni. Pikkuinen on tällä hetkellä kipeänä, silmätulehduksessa, mutta silti hänellä virtaa riittää. Työelämän puolella on omat haasteensa monien työroolien muodossa, mutta ehkä ne asiat asettuvat ajan myötä oikeille paikoille. Käyn ystävien luona, hierojalla ja ehkä kasvohoidossa. Otan siis päivän kerrallaan.

Read Full Post »

Kotirauhaa.fi sivuilta löydät naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan vastaisen kampanjan Suomessa. Sen taustalla on Euroopan Neuvoston suositus, jossa pyydettiin jokaista jäsenmaata kampanjoimaan asian puolesta. Suomi tarttui pyyntöön, samoin kuin suurin osa 46 muusta jäsenmaasta.

Kampanjan toteuttaa Suomessa Väestöliitto yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen sekä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.

Kampanjan rahoittaa RAY eli Raha-automaattiyhdistys. Toteuttamisessa mukana ovat Amnestyn Suomen osasto, Ensi- ja turvakotien liitto, Monika-Naiset Liitto, Naisten Linja, Raiskauskriisikeskus Tukinainen sekä Sosiaali- ja terveysministeriö.

Kampanjaa edistävät myös Naisten apu Espoossa, Suomen Kuntaliitto ja Oikeusministeriö. Eduskunta tukee kampanjaa omilla toimillaan.

Olen kirjoittanut vuoden aikana useita kertoja omassa blogissani siitä, kuinka olen ollut juuri tuon lopullisen tönäisyn päässä tragediasta: Elämänvaiheita, Naimisissa viinan kanssa, Joku raja, Pokka, Pelon vallassa, Naisten perusoikeudet, Eläminen väärinkäyttäjän kanssa, Exäni ja lasteni isä on alkoholisti sekä Kirje exälle vankilaan.

Käy tekemässä kotirauhatesti kampanjan sivuilla, jotta tiedät olevasi onnellisen parisuhteen polulla.

Read Full Post »

Surffasin sattumalta Links from IRC:n kautta juttuun, joka ei olisi voinut paremmin ajoitukseltaan osua kohdalle. Aion nimittäin kirjoittaa exän kuulumisista. Hän tulee tarvitsemaan kaiken avun, jonka voi saada tänä vuonna, sillä hän sai linnatuomion. Kun hän saa tuomionsa kärsittyä, pitäisi jotenkin selviytyä siviilissä. Optimistisesti ajattelen, että hän etsisi apua ja voisi samoin sattumalta eksyä näille sivuille.

Portti vapauteen on portaali sisältäen eväitä rikoksettomaan elämään vankilasta vapautuneille, vankilaan meneville ja kriminaalihuoltolaitoksen asiakkaille. Päämääränä on tukea rikostaustaisia päihteettömään ja rikoksettomaan elämään kuntoutumisessa. Sivujen tavoitteena on myös auttaa heitä selviytymään siviilissä.

Portti vapauteen -portaali sisältää mm.

Portaalin ovat tuottaneet Kriminaalihuollon tukisäätiö ja Rehellistä elämää -verkosto. Portaalin päämääränä on vähentää uusintarikollisuutta parantamalla rikostaustaisten ja heidän läheistensä suoriutumismahdollisuuksia yhteiskunnassa.

Käräjäoikeus käsitteli exän asian ja tuomitsi hänet törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja vamman tuottamuksesta. Exä sai useita kuukausia ehdotonta vankeutta ja korvattavaakin kertyi.

Kun ajattelen realistisesti tätä asiaa, niin ei voi kuin todeta, että exän elämä on todella menossa kovaa vauhtia huonoon suuntaan. Työttömänä, ihmissuhteet menettäneenä ja terveytensä alkoholilla tärvelevänä ei linnatuomion jälkeen ole montaa vaihtoehtoa; joko raitistuu ja korjaa elämänsä tai jatkaa alamäkeä.

Lapset eivät ole nähneet isäänsä puoleentoista vuoteen. He tietävät linnatuomiosta. Sitä on turha salailla, koska tiedän kokemuksesta, että salailusta on pelkkää haittaa. Tässä pitää vain itse keskittyä elämän tärkeisiin asioihin, eikä murehtia turhaan. En voi muuttaa exän elämänmenoa, koska en ole hänestä vastuussa. Exä on ainoastaan itse itsestään vastuussa. Ehkä se portti vapauteen vie myös uuteen elämään ja raittiuteen.

Read Full Post »

Older Posts »