Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Muistoja’ Category

Sisältäni on ollut pyrkimässä ulos jotain, mitä en ole voinut hahmottaa kunnolla. En ole osannut puristettua sitä sanoiksi virtuaalipaperille. Kunnes kävin Kotkansydämen sivuilla. Sain kiinni jostain, joka lähtee nyt purkautumaan. Jatkan matkaani kohti eheytymistä.

Meitä ei määrittele se, kuinka hyviä olemme 99 prosenttia ajasta.
Meidät määrittelee se, kuinka pahoja olemme 1 prosentin ajasta.

© Kotkansydän

Tajusin, että ympärilläni on ollut ja on edelleen yhden prosentin ihmisiä. Olen elänyt pumpulissa ja toisten hallittavana 3/4 elämästäni, ensin lapsuudenkodissa ja sitten ensimmäisessä avioliitossa. Suurimman osan ajasta vanhempani ja exäni olivat mukavia, lempeitä ja ystävällisiä sekä minua että muita kohtaan. Pelottavat hetket olivat ajoittaisia, eikä niitä voinut ennustaa. Äiti sai omia sekoamiskohtauksia. Isä oli raivoissaan ja kävi käsiksi tukistamalla tai luunappia antamalla sekä kieltämällä kaiken. Exä kontrolloi minua ja menetti malttinsa arvaamatta. Kiillotetun ja hyvän julkisivun takana ei ollut turvapaikkaa, ei ollut luottamusta. Pieni tyttö ja nuori nainen oli eksyksissä.

Uskoin pitkään, että olin elänyt onnellisen lapsuuden, kunnes tajusin tuskallisen asian, että asia ei ollutkaan näin. Ei muissa perheissä eletäkään samalla tavalla kuin meillä on eletty. Vanhempani eivät olekaan OK. Koin vanhempieni ja exäni taholta niin monta erilaista tekoa, jotka johtivat luottamuksen ja turvallisuuden menetykseen. Sitä ei vain tajunnut silloin, kun eli sen kaiken keskellä.

Äitini oli menettänyt oman perusturvallisuutensa jo pienenä lapsena, eikä ole osannut käsitellä sitä, koska siitähän ei saanut edes puhua. Äidille tapahtuneet pahat asiat muuttuivat hiljalleen perhe- ja sukusalaisuudeksi, josta on vaiettu. Kaiken turvattomuuden keskellä opin vaivihkaa olemaan jatkuvasti varpaillani, en ollut ollut missään turvassa.

Sain silmäni auki vasta erottuani exästä. Silloin tajusin, että hyvätkin ihmiset voivat olla pahoja. Julkisivun taakse voi piiloutua. Joudun vieläkin selittämään joillekin ystävilleni/sukulaisille, että ”Kyllä, ensimmäinen aviomieheni joi jo silloin, kun aloitimme seurustelemaan. Kyllä, hän joi jo silloin, kun menimme naimisiin. Kyllä, exä joi jo silloin, kun olin raskaana. Kyllä, se pitää paikkansa, että minuun kohdistettiin jatkuvasti henkistä väkivaltaa, taloudellista väkivaltaa ja mustasukkaisuutta, kunnes minut uhattiin jopa tappaa.” En ollut heille kertonut asioiden todellista laitaa kuin vasta myöhemmin eron jälkeen. Osa ystävistä ja sukulaisista tiesivät jo avioliiton aikana, että kuinka asiat oikeasti olivat. Silti mm. äitini oli ensin sitä mieltä, että minulla oli hyvä aviomies, koska hän osallistui aktiivisesti lasten- ja kodinhoitoon. Eivät hyvät teot korjaa pahoja tekoja. Kuinka olisinkaan voinut iloita exän ruoanlaitosta, siivouksesta ja osallistumisesta lastenhoitoon, kun uhkasi tappaa minut?

Ongelma ei ole siinä, kuinka hyviä ihmiset osaavat olla 99 prosenttia ajasta. Ongelma on siinä, kuinka pahoja he osaavat olla yhden prosentin ajasta. Se jättää meihin jälkensä. Hyvyys ei korjaa pahuuden jälkiä. Hyvyys on pahuuden poissaoloa.

© Kotkansydän

Näiden kokemusten myötä minuun on juurtunut kaipuu rakkauteen, kaipuu turvaan. Olen löytänyt oman turvapaikkani. Minulla on ympärilläni vahvat kädet, jotka kannattelevat minua ja nostavat minut ylös. Saan itkeä ja olla oma itseni. Olen kotona, vihdoinkin.

Aiempia pohdintoja eheytymismatkallani:
01.07.2007: Eläminen väärinkäyttäjän kanssa
02.06.2007: Pelon vallassa
23.05.2007: Narsisti
03.05.2007: Naimisissa viinan kanssa
27.04.2007: Sairaudentunnottomuus
19.4.2007: Masentuneen vanhemman ajattelumalli
18.4.2007: Leikkipsykologina
17.4.2007: Paranemisprosessi
16.4.2007: Meidän perhe
16.4.2007: 1950-luvulla

Mainokset

Read Full Post »

Tämän poimin Obeesian sydän blogista.
Olitpa uusi tai vanha kommentaattori niin haluaisin kuulla sinusta! =) Ketkä blogiani lukevatkaan?

1. Jätä kommentteihin muisto minusta. Ei sillä väliä oletko tuntenut kauan vai vasta lyhyen aikaa – ihan mitä vain muistat. Ja vaikka elävässä elämässä ei ehkä oltaisikaan tavattu niin kommentoi silti =) .
2. Ja sitten kopioi tämä omaan blogiisi ja katso kuinka monella on muistoja sinusta.

Oma vastaukseni Obeesialle:

”Hei Obeesia!

Emme ole koskaan tavanneet reaalielämässä, mutta olet kulkenut kanssani Blogistaniassa pitkän matkan. Tässä yhteisen matkamme alkutaipaleelta kommenttejasi:

15.5.2007: ”Minua sanottiin aina Enkä-tuu-likaksi. Ilmeisesti vastasin kehoituksiin aina: enkä tuu!” kommentoit juttuuni Tumput suorina eteisessä.

26.5.2007: ”Valvotut tapaamiset olisivat hyvä vaihtoehto lapsenlapsilleni. Miten ne hankitaan? Tapaamiset ovat nykyisellään katastrofi ex-vävyn ominaisuuksien vuoksi.” kommentoit juttuuni Kuoleman jälkeen.

25.7.2007: ”Olen pahoillani, että vierailu äidin luona ei onnistunut.

Äidin saattoi olla vaikea keskittyä moneen ihmiseen yhtaikaa. Kun meillä ovat kaikki lapset ja lapsenlapset kotona, jokainen puhuu yhtaikaa, kaikilla on jotain näyttämistä tai kertomista. Joskus on pakko komentaa vuorot. Tai sitten sopia, että tulevat eri aikoina. Ja niin nykyisin yleensä tapahtuukin.” kommentoit juttuuni Kyläilyjä, painajaisia ja blogien kommentointia.

Kiitos, kun olet ollut kanssani! Halit!”

Obeesian luokse meemi oli kulkenut seuraavan polun:
Kaisan tuumooksia
Marin omat käsityöt
Virpin ristipistoja
Maajon Maailma -ristipistoblogLaatikkomaailma
Meari’s Musings

Read Full Post »

Mieleen putkahti muisto lapsuudesta. Minun oli tapana leikkiä kuollutta olohuoneen sohvalla. Maata ihan hiljaa, liikkumatta ja hengittämättä. Odotin, että äiti tulee luokseni ja huomaa minut. Pelästyy ja todella huomaa minut. Näin ei koskaan tapahtunut. Äiti teki kotirouvan töitä eli siivosi, laittoi ruokaa ja hössötti.

Toinen muisto nousee esiin teini-iästä. Olimme mökillä juhannusta viettämässä. Serkkupoika oli tuonut mukanaan ystävänsä. Ihastuin heti tähän vaaleaan itseäni pari vuotta vanhempaan poikaan. Myöhemmin illalla olin menossa nukkumaan saunakamarissa ja olin siellä poikien kanssa. Päätin leikkiä nukkuvaa ja kuunnella, että puhuvatko he minusta ja ovatko he kiinnostuneita. No, eiväthän he minusta puhuneet. Jotain omia juttuja vaan, eivätkä kiinnostuneet minusta. Petyin pahasti.

Kuukletin vastaavia kokemuksia ”leikkiä kuollutta ja nukkuvaa”:
1) ”Hyväksikäytetyt lapset saattavat leikkiä kuollutta tai nukkuvaa, jopa kesken leikin.”
Lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen käsikirja ja malli (ladattava tiedosto)
2) ”Ja niistelin ja aivastelin ja kuulostelin etä jos heppu kävelee keittiöön päin niin mää pujahdan oikkee sairaanolosena tonne sänkyyni ja leikin kuollutta.”
Hallataren kokemus vuokraisännän kanssa 1.9.2005
3) ”Siinä kuolleessa bonsaissa on vihree oksa! Se vaan siis leikki kuollutta ja olikin oikeesti elossa. On puillakin hullut huvit.”
Blondi bloggaa aina kahdesti
4) ”Tulija tönäisee ohimoani varovaisesti. Hän hengittää vieläkin raskaasti mutta tasaisella rytmillä. Yritän maata aivan hiljaa. Kun ylähuulelleni putoaa lämmin pisara, en voi olla koskettamatta pisaraa kielelläni.
Se on suolaista. Ei sadetta.
Avaan silmäni ja näen nuoren miehen pyyhkivän hihalla otsaansa ja nenänpieliään.
– Mitä sä teet?
– Leikin kuollutta.
Mies nyökkää. Minä nyökkään.
Mies nousee seisomaan. Suljen silmät.”
Eeva Valtonen – Markkina-arvo
Kuukletin ”leikkiä kuollutta”:
1) ”Älä ota kantaa jääkiekkoasioihin. Jos tulee tilanne eteen, leiki tyhmää, leiki kuollutta, mutta älä juokse karkuun. Se voi laukaista tamperelaisessa odottamattoman reaktion.”
Markku Paretskoin selviytymisopas
2) ”Kato kun mä leikin kuollutta”
Oravatappelu

En siis löytänyt ihan vastaavaa kokemusta kenenkään muun kirjoittamana. Olen sitä mieltä, että oma äitini omassa harhaisuudessaan uskoi vahvasti, että minua on hyväksikäytetty pahojen miesten toimesta. Tämä varmasti heijastui kaikkeen, mitä äiti teki. Hänen jatkuva suojelunhalunsa, passauksensa, puheensa ja toimensa huokuivat tätä asiaa. Siitä ei puhuttu, mutta se leijui näkymättömänä pahana kaiken yllä. Leikkiä kuollutta oli vain yksi keino, jolla pieni tyttö pyrki saamaan rakastavan ehjän äidin takaisin itselleen. Ehkä sitä äitiä ei ole koskaan ollut tai sitten se äiti on ollut esillä vain harvoin.

Read Full Post »

Kävin lasten kanssa mökillä keräämässä metsäkasveja lasten koulutehtävää varten. Valmistauduimme kotona ennen lähtöä tutustumalla nettikasvioon,
Wikipedian luetteloon tavallisimmista suomalaisista luonnonkasveista ja kuuklettamalla lisätietoja metsäkasveista.

Otimme retkelle mukaan muovipussin, kasvioppaan, sakset ja pienen lapion. Mukaamme liittyi tätini (äidin sisko). Kahlasimme niityllä, poikkesimme pellolle, kuljimme tienvarrella ja pientareilla sekä kävimme kangasmetsässä. Saaliiksi saimme mustikan, vadelman, puolukan, nurmitädykkeen, sananjalan, harakankellon, kielon, ketunleivän, sinivuokon ja metsäapilan. Tässä on hyvä alku lasten kasviolle eli herbaariolle. Jokaisesta kasvista merkittiin muistiin kasvin suomalainen nimi, kasvupaikka, keräyspaikka, keräyspäivämäärä ja kerääjän nimi.

Kotona puhdistimme kasvit roskista ja mullasta. Laitoimme kasvit kuivumaan tee-se-itse -kasvipuristimeen eli kovan alustan päälle painoksi painavia kirjoja. Jokainen kasvi aseteltiin ja oiottiin valkoisen paperin päälle kuivumaan. Kovalla alustalla oli ensin sanomalehtipaperi, sitten valkoinen paperi, jonka päällä kasvi, sitten valkoinen paperi ja taas sanomalehtipaperi. Kasvin tiedot laitettiin myös valkoiselle paperille. Kun kasvit ovat kuivia, ne siirretään kasvioon vaalealle pahville teipin paloilla kiinnittäen. Samalla kasveihin merkitään suomalaisen nimen lisäksi tieteellinen nimi ja heimo.

Muistelin tänään lapsuuttani, miten isoäitini (isänäiti) kertoi aikoinaan kasvien keräämisestä kouluaikojen kesälomilla. Silloin kasveja piti kerätä 200 kpl. Tätini kertoi mökillä, että hän ja äitini eivät keränneet itse kasveja koulussa, mutta auttoivat heidän serkkupoikaansa keruuhommassa. Itse kuulun siihen sukupolveen, jonka ei tarvinnut lainkaan kerätä kasveja koulussa. Tätä aihetta pohtien kuukletin lisätietoa ja löysin artikkelin Kasvienkeruuperinteestä Suomessa – täydentäviä näkökulmia (ladattava dokumentti).

Lajien, myös kasvilajien, tunteminen on tärkeä osa yleissivistystä ja kestävän kehityksen edistämistä. Kasvilajien oppimista on koetettu edistää mm. kasvien keräämisellä. Se on sekä ihastuttanut että vihastuttanut ihmisten mieliä (Seniorinetti-keskustelu, Kaksplus-keskustelu). Keräily on ollut luonnollinen tapa oppia uusia asioita ja oppia pitämään huolta kerätyistä esineistä.

Kasvien keräämiseen ja kuvaukseen liittyvät monet muutkin oppiaineet. Esimerkiksi kuvataide, liikunta, maantieto, äidinkieli ja matematiikka voidaan liittää kasvien oppimiseen, tunnistamiseen ja keräämiseen. Jo Lönnrotin luontohavainnot ovat pohjautuneet monipuolisesti eri aistien käyttöön.

Artikkelin kuviossa 1 (Kasvien keräämisen perustekijöitä ja niiden välisiä suhteita) on hyvin mielenkiintoisia asioita. Kasvilajien tunnistaminen liittyy ihmisen evoluutioon, keräilyviettiin, naturalistiseen älykkyyteen (Howard Gardner 1995), yleissivistykseen ja kestävän kehityksen, hyvän ympäristön ja hyvän elämän edistämiseen. Kasvilajien tunnistamista edistämään kehittyi kasvien kerääminen kasvikokoelmiksi, jota edistivät voimakkaasti Carl von Linne ja Elias Lönnrot. Kasvien kerääminen kasvikokoelmiksi vaikuttivat mm. suomalaisissa luostareissa lääkekasvien viljelyä 1200-luvulta lähtien, lääkekasvit apteekeissa tärkeitä 1900-luvulle asti, ”Suomen kasvitieteen isän” Elias Tillandzin 1673 ensimmäinen suomalainen kasviluettelo, Elias Lönnrotin 1870 Flora Fennica, oppikoulunopettajien ensimmäinen varsinainen kokous 1864 määräten alkeiskoulussa kerättävän 70 kasvilajia, Koulutoimen Ylihallitus 1916 oppiennätysten mukaan viidennen koululuokan loppuun mennessä kesäisin kerättyjä kasveja yhteensä 200 kpl ja lopulta Kouluhallituksen päätös 1969 kasvien keräämisestä luopumisesta. Kasvien tunnistamista edisti mm. kasviot, joista esim. 1966 Koulu- ja retkeilykasvio sisälsi pistemääriä 1-10, jotka osoittivat lajin yleisyyttä ja samalla vaihtoarvoa. Tämä edesauttoi sitä, että harvinaisia ja jopa rauhoitettuja kasveja kerättiin, jonka myötä kasvilajit harvinaistuivat ja paikoittain jopa hävisivät. Kasvien kerääminen vaikutti oppilaiden keskeiseen kilpailuun, joka aiheutti kateutta. Tämä osaltaan vaikutti Kouluhallituksen päätökseen luopua kasvien keräämisestä samoihin aikoihin, kun peruskoulu teki tuloaan.

Tämän päätöksen myötä en ole kerännyt koulussa kasveja. Oma lajintuntemukseni saattaa tästäkin johtuen olla heikko. En tunnista kasveja. Tämä päätös on voinut myös vaikuttaa siihen, että Myrkytystietokeskukseen vuonna 2004 tulleista puheluista 18% koski kasveja, sieniä ja eläimiä. Kasvien aiheuttamat myrkytystapaukset ovat yleisiä.

Lajintuntemus antaa aakkoset luonnon suuren kirjan lukemiseen. Nykypäivänä kukkien keruu on kuitenkin ekologisempaa kuin muovilelujen, Pokémon-korttien yms. keräily.

Uusissa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2004) kasvien keruu on otettu mukaan yhdeksi kasvilajien tuntemista edistäväksi keinoksi. Oppilaat voivat koota sopimuksen mukaan myös digitaalisia herbaarioita.

Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan biologian oppiminen 2000-luvulla – eliöiden määritys -verkkojulkaisu on tarkoitettu luonnon- ja ympäristötiedon sekä biologian opettajaksi opiskeleville ja muille luonto-oppaille ja miksei kelle tahansa, joka on kiinnostunut eliöiden määrityksestä.

Olen tyytyväinen, että omat lapseni keräävät kasveja ja oppivat niitä tunnistamaan.

P.S. Jouduin kirjoittamaan tämän jutun kahteen kertaan, kun tekstin muokkaus meni näppäinvirheen vuoksi mönkään ja kadotti tekstini. Huoh!

Read Full Post »

Meillä oli viikonloppuna juhlat ja mainitsin juhlien yhteydessä äidille, että tarvitsisin pitkästä aikaa tällä viikolla lapsenvahtia, koska minulla on menoa ystävien kanssa. Äiti aluksi innostui asiasta, mutta isä meni tyrmäämään idean, koska hänen pitää mennä kyseisenä päivänä molempiin työpaikkoihin töihin. Äidillä ei ole ajokorttia, joten hän on isän kyytimisen varassa liikkuessaan meille. Linja-autolla matkustaminen on kuulemma hankalaa, vaikka se ei todellakaan ole sitä. Äiti on kotirouva, koska isä ei anna hänen mennä töihin, eikä se olisi edes mahdollista mielisairauden sairaudentunnottomuuden takia. Äidillä ei ole siis muuta menoa kuin kodin hoitaminen. Asia jäi kesken. Kysyin lapsenvahdiksi muitakin sukulaisia ja ystäviä, mutta kaikilla oli menoa.

Tänä iltana soitin äidille kysyäkseni uudestaan häntä lapsenvahdiksi. Unohdin jälleen, että puhelinkeskustelut äidin kanssa eivät ole helppoja asioita hoitaa. Uskon sokeasti aina parempaan tulevaisuuteen ja siihen, että joku päivä kuin taikasauvan iskusta äiti on parantunut diagnosoimattomasta mielenterveysongelmastaan. Selitin äidille uudestaan, että mihin kellonaikaan tapahtuu mitäkin ja koska tarvitsen häntä avuksi meille. Ehdotus ei sopinut äidille. Hän ei halua tulla haetuksi kotoa minun toimesta päivällä ja viedyksi illalla takaisin kotiin. Pikkuinen olisi pitänyt viedä hänen luokseen ja hakea nukkumaanmenoajan jälkeen kotiin. Etäisyys vanhempieni kodin ja oman kodin välillä on 30 km. Lopulta tilanne räjähti täysin käteen, koska hän syytti minua määräilystä, komentamisesta, joustamattomuudesta ja jatkuvasta juhlimisesta sekä siitä, että olen huono äiti, kun en halua olla lasteni kanssa.

”Miksi et halua olla lapsiesi kanssa?”

”Onko sinun pakko mennä sinne?”

”Onko siellä pakko olla ihan loppuun asti?”

Olen käynyt viimeisen vuoden aikana viihteellä kaksi kertaa eli työpaikan pikkujouluissa joulukuussa ja viime kesäkuun työpaikan kesäjuhlissa. En siis todellakaan hyppää jatkuvasti juhlimassa. Äitini on hoitanut pikkuista yhteensä 6 kertaa viime vuonna, kun mies on ollut ulkomaan työmatkalla: syyskuussa pari tuntia, että kävin lääkärissä, lokakuussa pari tuntia, että pääsin hierojalle, joulukuussa pikkujoulujen ajan sekä kolmena päivänä Helsingin työmatkan ajan. Tänä vuonna ei kertaakaan. En todellakaan pyydä äidin apua muuta kuin silloin, kun se on ihan tarpeen.

Äiti vetosi myös siihen, etteivät hän ja isä käyneet koskaan missään juhlimassa minun ja siskoni ollessa pieniä. Aika taitaa kuultaa äidin muistot. Tämä väite on täysin tuulesta temmattu, koska muistan erittäin hyvin ne lukemattomat kerrat, kun vanhempani kävivät sunnuntai-iltaisin tanssimassa kaupungilla tanssiravintolassa ja me lapset jäimme kaksistaan kotiin ilman lapsenvahtia. Olin itse varhaisteini-ikäinen ja siskoni alle kouluikäinen. Teimme silloin lempimutusteltavaamme; spagettia ja ketsuppia isot lautaset itsellemme. Isä halusi aina perunaa ja kastiketta, joten pasta oli kuin kiellettyä herkkua. Kun kumosin äidin esittämiä väitteitä, hän sai vain lisää vettä myllyyn ja suuttui enemmän. Lopulta hän tiuskaisi, että hänen tv-ohjelmansa Emmerdale (~koska en itse seuraa tätä ohjelmaa, vaan äiti, niin en linkitä tätä omaan kategoriaan/aiheisiin~) menee sivu suun.

20 minuuttia kestänyt puhelu päättyi riitaan ja siihen, että pahoitin mieleni. Itkin. Olin vihainen äidille. Päätin, ties kuinka monta kertaa jo ennestään, että en soita äidille pitkään aikaan. Äiti pääsi pilaamaan taas kaiken. Ei pelkoa, että kysyisin vähään aikaan yhtään mitään äidiltä.

Aviomies perui sitten omat menonsa ja hän hoitaa lapsia. Yritän parhaani mukaan unohtaa tämän välikohtauksen ja keskittyä positiivisiin asioihin.

Read Full Post »

Kotirauhaa.fi sivuilta löydät naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan vastaisen kampanjan Suomessa. Sen taustalla on Euroopan Neuvoston suositus, jossa pyydettiin jokaista jäsenmaata kampanjoimaan asian puolesta. Suomi tarttui pyyntöön, samoin kuin suurin osa 46 muusta jäsenmaasta.

Kampanjan toteuttaa Suomessa Väestöliitto yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen sekä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.

Kampanjan rahoittaa RAY eli Raha-automaattiyhdistys. Toteuttamisessa mukana ovat Amnestyn Suomen osasto, Ensi- ja turvakotien liitto, Monika-Naiset Liitto, Naisten Linja, Raiskauskriisikeskus Tukinainen sekä Sosiaali- ja terveysministeriö.

Kampanjaa edistävät myös Naisten apu Espoossa, Suomen Kuntaliitto ja Oikeusministeriö. Eduskunta tukee kampanjaa omilla toimillaan.

Olen kirjoittanut vuoden aikana useita kertoja omassa blogissani siitä, kuinka olen ollut juuri tuon lopullisen tönäisyn päässä tragediasta: Elämänvaiheita, Naimisissa viinan kanssa, Joku raja, Pokka, Pelon vallassa, Naisten perusoikeudet, Eläminen väärinkäyttäjän kanssa, Exäni ja lasteni isä on alkoholisti sekä Kirje exälle vankilaan.

Käy tekemässä kotirauhatesti kampanjan sivuilla, jotta tiedät olevasi onnellisen parisuhteen polulla.

Read Full Post »

Pohdiskelin ja purin tuntojani sekä muistojani eilen keskenmenoista. Sattumalta törmäsin kyseisenä aikana kirjoittamiini teksteihin, jotka ovat elämäni ensimmäisen blogin tekstit. Olin unohtanut koko asian sekä kirjoitukset että olin pitänyt lyhyen aikaa blogia. Tallensin viestit tähän talteen. Kyyneleet ovat taas lähellä.

7+0
21.06.2005

Hei pikkuinen!

Äiti on vielä töissä kirjoittamassa elämänsä ensimmäistä blogia, kun sinä kellut pienenä pisteenä äidin masussa. Äiti on onnesta sekaisin, kun 12 vuoden tauon jälkeen äiti odottaa vauvelia. Alkuraskaus on sujunut aika helposti, jos ei lasketa huimausta ja väsymystä. Äidin verenpaine on ollut viimeiset 12 vuotta lievästi koholla ja seurannassa, mutta nyt -hupsis- olet saanut äidin verenpaineen laskemaan arvoihin 114/76. Äiti huimaa aamusta iltaan ja välillä tuntuu kuin seisoisi yhtäaikaa kahdessa eri paikassa : ) Raskaustestit tehtiin 5.6. ja 7.6. Sinun isäsi ei uskonut heti ensimmäisen raskaustestin himmeästi positiivista tulosta, vaan melkein vaatimalla vaati, että äiti pissailee tikkuun jatkossa joka päivä, he hee… No, 7.6. tehty raskaustesti riitti, kun sekin testi näytti plussaa. Ensimmäinen neuvolakäynti on sovittu 4.7. ja ensimmäinen äitiysneuvolalääkärikäynti 25.7. Silloin varmaan kuulemme isän kanssa sinun sydänäänesi ensimmäisen kerran. Äiti on ollut aiemmin kerran raskaana, kun isommat lapset olivat äidin masussa. Sisarustesi isä on eri isä kuin sinulla, koska heidän isä ei enää asu äidin kanssa avioeron vuoksi. Sinun isäsi on aivan ihana ja odottaa kovasti, että saa sinuun ensimmäisen kosketuksen neuvolakäyntien kautta. Voi, kun olisit jo niin iso, että voisit potkia äidin masua! No, päivät ja viikot vilistävät nopeasti ja kesä on kauneimmillaan. Äiti harrastaa puutarhanhoitoa ja juhannusruusut ovat juuri puhkeamaisillaan kukkaan. Juhannusviikonloppu alkaa torstaina iltapäivällä ja silloin on luvassa muutama ansaittu lepopäivä töistä. Äidin kesäloma on ensimmäisellä heinäkuun viikolla ja 3 ensimmäistä elokuun viikkoa. Silloin äiti köllii auringossa ja nauttii kesästä.

Voi hyvin, pikkuinen! Kirjoittelen sinulle taas pian, rakkaudella, äitisi : )

7+5
26.06.2005

Hei pikkuinen!

Äiti ja isä ovat sisarustesi kanssa juhannusta viettämässä isän sukulaisten luona. Äidin huimaus on vähän vähentynyt, mutta pienoinen masunipistely ja ruskea vuoto ovat huolestuttaneet äidin ja isän. Äiti on käynyt ahkerasti lukemassa raskausfoorumien sivuja. Sieltä on löytynyt paljon tarpeellista tietoa. Jos äidin olo ei helpotu huomiseen mennessä, niin sitten on aika soittaa neuvolaan. Näin vapaapäivää viettäessä on helppo olla, mutta huomenna alkavat jälleen työt, eikä äiti oikein osaa olla rauhallinen työmaalla. Äiti porhaltaa palaverista toiseen ja pitää koulutuksia liukuhihnalla, että siinä tuppaa välillä omasta terveydestä huolehtiminen unohtua. Sinun hyvinvointisi on kuitenkin kaikkein tärkeintä. Siksi äiti harkitsee yksityislääkärillä pistäytymistä. Sinusta voisi saada ensimmäisen konkreettisen havainnon, jos yksityislääkäri tekisi ultraäänitutkimuksen. Neuvola-aikahan on vasta heinäkuun 4. päivä. Ei taida äiti jaksaa odottaa niin pitkään : ) Äiti toivoo, että kaikki menee hyvin ja raskausviikkoja olisi jo enemmän. Tuntuu, että maagisen 12. raskausviikon ylittäminen on niin kaukana. Sisaruksesikin jo tietävät, että sinä olet tulossa. He saivat kuulla juhannusaattona ja aloittivat heti kyselemään kaikenlaista, kuten tuletko sinä alatiesynnytyksellä vai keisarinleikkauksella ja oletko sinä tyttö vai poika ja kuinkas sinä mahdut meille kotiin. Äiti rauhoitteli ja sanoi, että kaikki selviää aikanaan ja tärkeintä on, että saamme sinut perheenjäseneksemme : )

Voi hyvin, pikkuinen, me rakastamme sinua kovasti ja odotamme sitä päivää, kun olet sylissämme! Rakkaudella, äiti : )

8+0
28.06.2005

Hei pikkuinen!

Äiti innostui tänään ja soitti töistä yksityiselle lääkärille ja varasi ultraäänitutkimuksen 6.7. Ihanaa, äiti ja isä saavat nähdä sinut silloin : ) Äitiä huimaili ja väsytti tänään töiden jälkeen, joten pienet torkut tekivät terää. Isä laittoi hyvää kanasalaattia, joten sinäkin sait oman pienen osuuden siitä istukan kautta. Mitäs pidit? Tuleekohan sinusta isompana salaatin ystävä vai ”lihaani”? Sinua odotellaan vielä 32 viikkoa, se tuntuu todella pitkältä ajalta. Vuodenajatkin ehtivät vaihtui pariin kertaan. Juhannuksena tullut ruskea vuoto asettui kolmessa päivässä ja loppui kokonaan eilen. Neuvolantäti rauhoitteli äidin puhelimitse, joten mihinkään tutkimuksiin äiti ei sitten rynnännyt. Ensi viikolla on neuvolakäynti ja uä-tutkimus.

Suukkosia ja halauksia sinne masuun, voi hyvin, rakkaudella äiti : )

8+5
03.07.2005

Hei pikkuinen!

Äiti ja isi kävivät tänään mökillä kertomassa mummulle ja vaarille, että sinä olet tulossa. He olivat aivan onnesta mykkyrällä ja liikuttuivat kyyneliin. Mummun kaksoissiskokin oli paikalla, hänkin kyynelehti. Kaikki onnittelivat, että ihanaa, kun pikkuinen on tulossa. Sitten äiti ja isi kävivät ravintolassa syömässä ja elokuvissa. Illalla äiti aloitti toista kesää peräkkäin etanajahdin takapihan puutarhassa. Etanoista eroon -kirjanen auttoi uusilla vinkeillä. Orvokit, daaliat, juhannusruusu ja iso vuohenjuuri ovat etanahyökkäyksen kohteena. Mutta äiti on valppaana ja aikoo kokeilla seuraavaksi greippi-leikkimökkiä etanoille. Ne eivät kuulemma voi vastustaa sitä. Huomenna on eka neuvolakäynti. Äitiä ja isiä jännittää.

Voi hyvin, rakas pikkuinen! Hyvää yötä!

8+6, pikkuisesta enkeliksi
10.07.2005

Hei pikkuinen!

Luonto astui meidän väliimme, emmekä tule koskaan näkemään. Maanantaina 4.7. oli äidillä raskausviikkoja 8+6 ja ensimmäinen neuvolakäynti oli edessä. Sinne äiti ja isi eivät kuitenkaan päässeet, koska äiti tuli todella kipeäksi. Ambulanssimiehet vievät äidin sairaalaan tutkittavaksi ja sitten suoraan leikkaukseen. Äidillä todettiin kohdunulkopuolinen raskaus. Olit väärässä paikassa oikeaan aikaan. Et ollut päässyt kohtuun asti, vaan jäit kasvamaan matkan varrelle äidin munanjohtimeen. Lääkäri leikkasi sinut ja munanjohtimen pois. Samalla äidin henki pelastui. Olit niin odotettu ja kaivattu. Nyt olet enkelinä taivaassa mummun kanssa. Pitäkäähän hyvää huolta toisistanne!

Rakkaudella, äiti ja isä : )

Read Full Post »

Older Posts »