Appelsiinin tuoksua · Blogispotti · Koulukiusaus · Kysely · Vastuullinen vanhemmuus

Koulukiusauskuulumiset

Kirjoitin viime vuonna 8.9.2007 koulukiusauksesta. Kolmen lapsen äitinä olen joutunut kanssakärsimään kahden kouluikäisen lapseni koulukiusaamisesta. Kyseessä on yli kaksi vuotta (kolmas lukuvuosi menossa) kestänyttä porukan ulkopuolelle jättämistä, valintatilanteissa lapsen viimeisenä valitsemista, haukkumisesta homoksi, huomauttelua vaatteista ja kouluvarusteista sekä yleistä rumaa kielenkäyttöä. Mukana on ollut myös vaatteiden turmelemista, kenkien ja koulurepun jatkuvaa piilottamista sekä tönimistä ja tuuppimista sekä vaatteista repimistä.

Lapset siirtyivät toisesta koulusta toiseen kuntaan ja uuteen kuntaan, joten siitä se kiusaaminen lähti liikkeelle. Viimeksi tullutta ei oteta helposti porukkaan mukaan. Kun koulukaverit vielä huomasivat, että lapseni pärjäävät koulussa hyvin, siitäkin tuli esiinpistävä piirre. Kiusaajina ovat olleet samat tekijät, jotka siirtyivät mukana seuraavaan uuteen kouluun. Kaikki oppilaat ovat hyvistä perheistä ja menestyvät hyvin.

Olen ollut tänä aikana aktiivisesti yhteydessä luokanvalvojiin ja se on aina vähäksi aikaa auttanut. Yleensä soitan opettajalle, joka sen jälkeen seuraavana päivänä pitää kiusaajille ja koko luokalle puhuttelun, jonka jälkeen on hetkeksi helpompi olla. Kerran on kokoonnuttu lasten ja vanhempien sekä luokanvalvojan ja rehtorin kanssa koululle keskustelemaan. Kiusaajat ovat sanoneet kiusaamisen syyksi sen, että lapseni tulevat liian lähelle. Eli jos yrittää päästä mukaan porukkaan, se ei ole hyvä juttu. Jos on erillään porukasta, sekään ei ole hyvä juttu. Uskon, että tällaisessa kiusaamistilanteessa kiusaajat keksivät mitä ihmeellisimpiä syitä, jotta he voivat puolustella tekosiaan. Koulussa opetetaan, että kaikkien kanssa ei tarvitse olla sydänystäviä, mutta toimeen pitää tulla. Tätä minäkin kannatan. Peruskoulussa opitaan työskentelemään ryhmässä, koska sitä taitoa tarvitaan läpi koko elämän.

Rankaksi tämän asian tekee se, että olen saanut kokea samanlaista omien kouluvuosieni aikana. Onko kyseessä joku viidakon laki, että aina pitää kiusata jotain luokan oppilasta?

Löysin seuraavat koulukiusausjutut:
ruokana koulukiusausta.
Koulukiusattu kertoo
Eräs koulukiusattu
Miltä tuntuu olla koulukiusattu/Elämää koulukiusaamisen jälkeen
Sorretut: kuinka toimin kun minua kiusataan?

WordPress mahdollistaa nykyään kyselyiden tekemisen, joten tässä ensimmäinen kysely.
Onko sinua kiusattu koulussa?

Appelsiinin tuoksua · Koulukiusaus · Vastuullinen vanhemmuus

Koulukiusaus

Olen kirjoittanut aiemmin koulurauhan julistamisesta ja omista koulukiusausmuistoista. Olen kolmen lapsen äiti. Kaksi lapsista ovat kouluikäisiä ja ovat kärsineet oman osuutensa koulukiusauksesta. Sanallista ja fyysistä kiusaamista tapahtui viime lukuvuonna edellisessä koulussa ja jälleen tänä syksynä uudessa koulussa. Kiusaajina ovat olleet samat tekijät, jotka siirtyivät mukana uuteen kouluun. Kyseessä ovat hyvistä perheistä olevat koulussa hyvin menestyvät lapset. Olen molemmissa tilanteissa ottanut yhteyttä kouluun ja saanut opettajat puuttumaan kiusaamiseen rautaisella otteella. Toivon, että nyt kiusaaminen on ohi, eikä sitä enää tapahdu.

Koulukiusaamisesta materiaalia:

Keinoja koulukiusaamisen lopettamiseen:

 

Appelsiinin tuoksua · Avioero · Koulukiusaus · Muistoja · Taustaa · Työelämä · Vastuullinen vanhemmuus

Jälkiviisaus

Kun minua kiusattiin pienenä koulussa, niin äiti neuvoi koulupäivän jälkeen, kuinka minun olisi pitänyt toimia. Ohjeista ei vain valitettavasti koskaan ollut apua. Eikä kukaan koskaan puuttunut tapahtumiin, eikä tullut väliin. Kiusaaminen oli sanallista ja sitä tapahtui jokaisessa koulussa. Menin lukkoon, enkä koskaan muistanut, että mitä minun olisi pitänyt sanoa. Olin hiljainen, hyvin koulussa pärjäävä, enkä kaikkein kaunein tai suosituin. Kiusaamisesta jäi kolhuja itsetuntoon.

Aikuisen on helppo olla jälkiviisas ja neuvoa lastaan jälkikäteen, kuinka erilaisissa hankalissa tilanteissa tulisi toimia. Parempi olisi kuitenkin keskustella asioista etukäteen neuvomalla ja näyttämällä esimerkkiä, että kuinka lapsi ja nuori selviää elämän erilaisista tilanteista luontevasti.

Tämä ajatustulva lähti liikkeelle siitä, kun HS julkaisi eilen 3.9.2007 jutut ”Koulukiusaaminen ennakoi rikoksia ja mielenterveysongelmia aikuisena” ja ”Kiusaajia yhdeksän prosenttia”. Saatan kirjoittaa tästä myöhemmin lisääkin, koska aihe on jälleen ajankohtainen.

Muistoja koulukiusaamisesta

Mieleen nousevat ensimmäiseksi nämä muistot kiusaamisesta:

Ennen koulua olin pihaleikeissä tyttöporukassa, jossa pian huomattiin, että minua pystyi käyttämään hyväksi. Menimme pienenä parvena kyläkauppaan ja toiset laittoivat näpistämänsä karkit minun takinhuppuuni. En voinut kieltäytyä, koska minut olisi jätetty yksin. Oli pakko ryhmäpaineen alla totella. Samoihin aikoihin leikin kahden siskoksen kanssa. Kun olin isosiskon kanssa, hänen käskystään piti haukkua pikkusiskoa. Kun olin pikkusiskon kanssa, vuorostaan hänen käskystään piti haukkua isosiskoa. Yhtenä päivänä he kertoivat toisilleen, että kuinka haukuin molempia. He lopettivat molemmat leikkimisen kanssani, vaikka tein vain sitä, mitä he halusivat. En osannut sanoa ei. En osannut pitää puoliani. Itkin äidille, että minun kanssa ei leikitä. Äiti napsahti, sai “kohtauksen” ja syytti oman päänsä sisällä olevia pahoja miehiä minun tilanteesta.

Koulussa minua haukuttiin toisella luokalla vaatteiden takia, koska muilla oli muodin mukaiset tai äidin tekemät hienot vaatteet. Puin mielestäni ihanimman vaatteen päälle eli punaisen liivihameen. Luokkakaverini haukkui vaatteen, enkä pukenut sitä enää koskaan päälleni. Kun kolmas luokka loppui keväällä, vaihdoin omasta tahdosta etukäteen ennen muita luokkalaisiani toiseen kouluun. Täten olin ulkopuolinen neljännellä luokalla. Pari poikaa huoritteli minua, en ymmärtänyt, mitä sana tarkoitti ja sanoin heille samalla tavalla takaisin. Sain hörönaurut päälleni, koska olin tyhmä. Yläasteella yhden viikon ajan koko luokka kääntyi minua vastaan. Pärjäsin hyvin koulussa, sain hyviä numeroita, olin rillipää harmaa hiiri. Luokkatoverini vievät teinikalenterini, repivät siitä sivuja, käyttivät tietoja hyväkseen (olin ihastunut yhteen poikaan) ja lopulta heittivät kalenterin vesilätäkköön, kun olivat härnänneet tarpeeksi.

Olin liian kiltti, luottavainen, suorastaan hyväksikäyttäjien unelma. Monesti olin se kolmas pyörä, joka ei sopinut joukkoon. En voinut uskoa, että joku voisi haluta minulle jotain pahaa. Lukemattomiin kiusaamistilanteisiin ei koskaan puututtu, ne vain tapahtuivat ja aiheuttivat paljon pahaa mieltä. Onneksi kiusaaminen ei koskaan saanut fyysistä muotoa, mutta ilkeät sanat eivät unohdu koskaan.

Nyt olen viime vuosien aikana puhjennut kukkaan ja löytänyt sisäisen varmuuden. Olen oma itseni, eikä sitä voi kukaan enää ottaa minulta pois. Minua ei tallota, eikä nujerreta. Minä olen minä.

Appelsiinin tuoksua · Koulukiusaus · Vastuullinen vanhemmuus

Koulurauha

Tänä vuonna Koulurauha julistettiin Jyväskylässä 16.8.2007:

”Moikka kaikki pienet, suuret ja pääsi kokoiset koululaiset.

Tänään julistamme 18. kertaa koulurauhan, tällä kertaa täällä Jyväskylässä.

Joka päivä teet valintoja, haluatko pilata jonkun päivän vai piristää sitä… Yksikin sana riittää. Kiusaaminen ei tee ketään onnelliseksi, joten tehkäämme kaikille viihtyisä opiskeluympäristö kiusaamatta ketään.

Elämyksellistä kouluvuotta kaikille!”

Tarkoituksena on muistuttaa, että kaikilla kouluyhteisön jäsenillä on oikeus turvalliseen ja tasa-arvoiseen oppimisympäristöön. Samalla halutaan kiinnittää huomiota koulun toimintakulttuuriin sekä koulun psyykkiseen ja fyysiseen turvallisuuteen. Lisäksi halutaan korostaa jokaisen oppilaan, kodin, opettajan ja koulun henkilöstön sekä yhteistyökumppaneiden merkitystä Koulurauhan ylläpitämisessä. Tänä vuonna teemana on

Joka päivä teet valintoja, haluatko pilata jonkun päivän vai piristää sitä…

Yksikin sana riittää.

Koulurauha kiertää viestikapulan tavoin paikkakunnalta toiselle. Vuonna 2008 Koulurauha julistetaan Espoossa. Ensimmäisen kerran Koulurauha julistettiin jo vuonna 1990 Turussa. Tässä lukuvuosien 1995-2007 teemat:

  • Lukuvuonna 2006-2007 teemana oli erilaisuuden hyväksyminen ja kiusaamisen ehkäisy. Koulurauha julistettiin Vaasassa 16.8.2006.
  • Lukuvuonna 2005-2006 teemana oli kiusaamisen ehkäiseminen. Koulurauha julistettiin Helsingissä 18.8.2005.
  • Lukuvuonna 2004-2005 teemana oli Hyvää koulua! Koulurauha julistettiin Mikkelissä.
  • Lukuvuonna 2003-2004 teemana oli Talon tavat. Koulurauha julistettiin Rovaniemellä.
  • Lukuvuoden 2002-2003 teemana oli ”Turvallinen koulu”. Koulurauha julistettiin 14.8.2002 Porissa.
  • Lukuvuoden 2001-2002 teemana oli suvaitsevaisuus: ”Elämme saman taivaan alla”. Koulurauha julistettiin 15.8. 2001 Joensuussa.
  • Lukuvuoden 2000-2001 teemana oli vastuu itsestä ja muista. Koulurauha julistettiin Tampereella.
  • Lukuvuoden 1999-2000 teemana oli väkivallan vastustaminen, oppilaiden osallistuminen ja hyvät tavat.
    Koulurauhan viesti vietiin viestinä Suomesta Viroon, jossa koulurauha julistettiin ensimmäisen kerran. Koulurauhan julistuksen ja Suomen opetusministeri Maija Raskin tervehdyksen ottivat vastaan Tallinnassa presidentin rouva Helle Meri, Viron pääministeri Mart Laar ja opetusministeri Tönis Lukas.
  • Lukuvuoden 1998-1999 teemana oli koulukiusaamisen vastustaminen.
  • Lukuvuonna 1997-1998 teemana oli viihtyisä ja turvallinen kouluympäristö.
  • Lukuvuonna 1996-1997 teemana oli suvaitsevaisuus ja rasisminvastaisuus.
  • Lukuvuonna 1995-1996 teemana oli kansainvälisyys ja suvaitsevaisuus.