Kirje exälle avioliiton aikana

Siivosin arkistolaatikoita ja löysin kirjoittamani kirjeen exälle, jonka annoin hänelle avioliittomme aikana. Kirjepaperi on kellastunut ja tuoksuu edelleen vähän tupakansavulle. Muistot tulvahtavat päähän kuin humahtaen voimalla. Tajusin kirjeen myötä, että tein todella paljon töitä sen eteen, jotta avioliitto olisi toiminut ja exä olisi itse ymmärtänyt hakea apua. En olisi voinut tehdä enempää yhdeksän vuoden yhdessäolon aikana.

Kirje on päivätty keskiviikkona 9.6.1999. Se on ollut vajaa puoli vuotta ennen kuin hain lopulta avioeroa. Kirje on kirjekuoressa, jossa lukee päällä exän nimi ja teksti Lue minut heti!

Hei,

totesin, että minun on pakko tarttua kynään, jos aiomme aukoa parisuhteemme solmut. Tilanne on hankala, vai mitä? Arkirutiini vie mennessään meidät, eikä hengähdystaukoja ole suotu meille. Taidamme kärsiä koko perhe tästä tästä kiireen riivaamasta oravanpyörästä. Terveys, hyvinvointi, harrastukset, vapaa-aika, liikunta, hauskanpito ja yhdessäolo – vieraita sanoja meidän perheessä. Oletko samaa mieltä? Mitä ajatuksia kulkee päässäsi?

Emme keskustele, emmekä osaa lukea ajatuksia. Kasvonilmeistäsi ja eleistäsi olen päätellyt, että sinulla on varmasti paha olla. Etkä varmaa tiedä, mitä sille tehdä. Ehkä pakenet työkiireiden keskelle, ettei tarvitse ajatella kuin totuttuja rutiineja. Ehkä minäkin toimin samoin.

Kotona ahdistaa, niin työpaikan henkiset paineet tuntuvat vähäisiltä – aina voi työssäkin olla ruttuturpa, että saa muutkin pahalle päälle. On niin paljon sanottavaa – sattuu, kun ei voi puhua. Mihin on hävinnyt meidän välinen hauskanpito? Naama kurtussa, vihaisena, väsyneenä laahustamme eteenpäin. Elämässä sattuu ja tapahtuu – varsinkin traagisia asioita meidän kohdalla. Vastoinkäymisten tulisi lujittaa parisuhdetta. Nakerrammeko suhteemme pohjaa aivan turhanpäiväisillä asioilla?

Rahasta on tiukkaa, mutta niinhän meillä on aina ollut. Rahojen käyttö vain vaihtelee. Meidän tulisi molempien olla yhtä kiinnostuneita perheemme hyvinvointiin liittyvistä asioista: lasten kasvatus, taloudenhoito, terveydenhoito, elämäntapahtumat, ruoanlaitto, siivous, sukulaiset, unelmat, vapaa-aika, tulevaisuus jne.

Itsestä huolehtiminen on todella tärkeätä. Me molemmat laiminlyömme itsemme; kumpikin omalla tavallamme. Oletko miettinyt ihan yksinkertaisia ”hoivatoimia”, joista voisit nauttia? Miltä kuulostaisi seuraavat:

🔲  kylvyn tai suihkun ottaminen vapaapäivänä tai -hetkenä rentoutumiseksi

🔲  hiusten peseminen, kampaaminen ja laittaminen tai laitattaminen

🔲  parranajo

🔲  meikin, parfyymin tai partavesien käyttö

🔲  jalkakylpy ja jalkojen hieronta

🔲  itsesi hieronta lekotellen ja musiikin soidessa

🔲  hierot sinulle rakasta henkilöä kevyesti

🔲  leikkimielinen urheilu kilpailun sijasta

🔲  laulaminen, hyräily, viheltely tai tanssi kotona

🔲  iholle mukavien vaatteiden käyttö

🔲  reippaiden, väljien ja värikkäiden vaatteiden käyttö

🔲  muodollisten tai juhlapukujen käyttö

🔲  läheisyys ja rento yhdessäolo ilman seksiä

🔲  ihmisvilinän katselu hiljaa yksin

🔲  kävelyretki vailla päämäärää

🔲  annat tuulen puhaltaa hiuksiisi

🔲  asioiden keksiminen, maalaaminen, kirjoittaminen, näytteleminen, rakentaminen

🔲  ruoanlaitto ilman ohjeita

🔲  uuden kankaan, paperin ja kukkien haisteleminen

🔲  hahmojen näkeminen pilvissä tai tuulessa

🔲  hiljaisuuden kuuntelu

🔲  järven rannalla veden katselu

Piditkö jostain? Oletko liian pitkään kieltänyt itseltäsi jonkin ilon? Tuntuuko pahalta, kun et huolehdi itsestäsi? Mistä nautit eniten? Mitä muuta haluaisit tehdä saadaksesi mielihyvää? Mahdollisesti kiellät itseltäsi joitakin yksinkertaisia iloja, koska sinulle on opetettu liian paljon sellaista, mitä ”täytyy” tai ”ei saa”. Ehkäpä opit siihen, ettet ole huomion arvoinen tai että on itsekästä ottaa huomioon itsensä. Jos on hyvä olla ystävällinen muille, on varmasti hyvä olla ystävällinen myös itselleen.

Meidän tulisi molempien pysähtyä ajattelemaan oikein kunnolla itsestämme huolehtimista. Miten meidän käy, jos olemme molemmat loppuunpalaneita? Entäs lapset? Mitä me opetamme heille? Pelästyin, kun näin poikien piirtävän itkevää äidin kuvaa, kun isä on huutanut äidille. Jätämme heille vain turvattomuuden tunteen, kun kaksi heille tärkeintä ihmistä/tukipilaria/kasvattajaa tappelee ja jättää heidät ilman huomiota ja rakkautta.

Meidän pitäisi puhua toisillemme tunteista. On varmasti vaikeata vastata, jos kysyn: ”Miltä tuntuu?” tai ”Mitä tunnet?” Jos yritän nyt kertoa omista tunteistani viimeisen viikon ajalta, se näyttää tältä:

Ilo Suru Rakkaus Viha Pelko Hämmennys Ärtymys Turhautuminen Hermostuneisuus Murheellisuus Hätä Halu Yksinäisyys Loukkaantuneisuus Vihamielisyys Vahingonilo Nälkä Jano Kipu Kylmä Kaipaus

Tunsitko sinä samoin? Eikö olekin suuri määrä erilaisia tuntemuksia? Ilmaisitko tunteitasi minulle? Taidamme myös elää epäterveellisesti, sillä seuraavathan asiat lyhentävät elinikäämme: elämme kaupungissa, poltat, juomme, ajamme ylinopeutta autolla, meillä on verenpainetta, nukumme tai oikeastaan lepäämme liian vähän, tukahdutamme tunteemme, emme käy vuosittain lääkärintarkastuksissa, emme liiku, emme iloitse elämästä…

Miten me voisimme parantaa tilannettamme? Onko meidän elämämme kaikki asiat kohdallaan? Pakenemmeko vastuuta? Olen lueskellut Elaine St. Jamesin kirjaa nimeltään Helpota elämääsi: 100 tapaa nauttia elämästä luopumalla turhista asioista ja sieltä voisimme saada muutamia hyviä neuvoja. Esimerkiksi:

1) Harvenna tavaraa ympäriltäsi, 2) Siivoa pikamenetelmällä, 3) Osta isoissa erissä, 4) Vähennä pyykkiäsi, 5) Peruuta sanomalehden tilaus, 6) Maksa velat pois, 7) Mieti ostotottumuksesi uudelleen, 8) Opeta lapsillesi kohtuutta, 9) Juo vettä, 10) Nauti lounaaksi eväitä, 11) Opettele nauramaan, 12) Mene kerran viikossa ajoissa nukkumaan, 13) Aja nopeusrajoitusten mukaan, 14) Sano ei, 15) Ole oma itsesi.

Tässä vain muutama yhteensä sadasta tavasta nauttia elämästä luopumalla turhista asioista. Haluaisin myös todeta seuraavan asian: jos sinä voit vapaasti tavata omia ystäviäsi, niin onhan minulla myös sama mahdollisuus? Olemme aikuisia ihmisiä, joiden ei tarvitse olla toisiinsa liimaantuneita aina. Olen joka ilta lasten kanssa kotona, kun olet töissä tai ystäväsi kanssa ulkona jne. Haluan pitää kiinni niistä harvoista ystävistäni, jotka ovat pysyneet kanssani. En oikein ymmärrä, miksen voisi esim. yöpyä ystäväni luona? Emme koskaan ole erossa toisistamme, paitsi työaikoina. Olemme liian riippuvaisia toisistamme.

Voisimmeko tarkistaa lompakoiden tilanteet eli miksi minun pitää aina pyytää rahaa, vaikka ansaitsemme molemmat? Kello alkaa olla paljon ja itkusta turvonneet silmäni eivät pysy auki. Olen koko illan pyöritellyt kaikkia asioita päässäni, enkä tiedä sainko edes murto-osan tähän paperille.

En halua, että päädymme surkeaan tilanteeseen eli eroamaan. En halua avioeroa, vaan nautinnollisen, iloisen, tyytyväisen, rikkaan ja rakkaan parisuhteen kanssasi, joka kestää ylä- ja alamäet keinutuoliin asti.

Rakastaen sinua, rakkaasi

P.S. Menen nyt nukkumaan, mutta toivon, että kun olet aamulla lukenut työvuorosi jälkeen tämän kirjeen, niin pysähdyt ajattelemaan -> tehdään yhdessä töitä meidän parisuhteen eteen! Soita, kun olet lukenut!

Kirje exälle taivaaseen

Hei exä!

Kirjoitan sinulle, kun kuolemastasi on kulunut reilusti yli 9 vuotta. Niin paljon jäi puhumatta ja käymättä asioita läpi. 

Ensimmäiseksi sain tiedon, kun äitisi, ex-anoppini soitti asiasta. Hän oli epäillyt, että sinulla ei ole asiat kunnossa, kun ei saanut sinuun yhteyttä puhelimitse. Hän meni lopulta poliisien kanssa asunnollesi ja löysi sinut kuolleena. Teini-ikäisestä asti kestänyt juomisesi vei sinut lopulta hautaan. Sain virallisen kuolinpäiväsi tietooni vasta Kelan lähettämistä papereista, kun tuli ilmoitus, että yhteisten lastemme elatustuki on lakkautettu.

Sinut on polttohaudattu, etkä ole enää olemassa tässä maailmassa. Kesti kauan tajuta tämä, kun olin näkevinäni sinut liikenteen ja kauppakeskusten vilinässä. Sinä et vain oikeasti ole enää olemassa. Elät siis menneisyydessäni ja muistossani.

Katsoin tänä koronakeväänä uudestaan kokonaan tv-sarjan Mullan alla ja itkin viimeisen jakson aikana, kun kaikki sarjan henkilöt kokivat kuoleman, viimeisenä 102-vuotiaana Clare vuonna 2085. Sinä olet jo kokenut sen, kuoleman. Minulla se on vielä edessäpäin.

Avioerostamme on jo 20 vuotta. Olimme yhdessä 9 vuotta ja naimisissa 7 vuotta. Meille syntyi kaksi lasta.

Menit vuoden 11 kuukautta myöhemmin meidän avioeromme jälkeen uudestaan naimisiin ja toinen avioliittosi kesti 15 kuukautta. Avioliitto oli sinulle toinen ja uudelle puolisollesi toinen. Uudella puolisollasi oli neljä lasta edellisestä liitosta. Teidän liitosta ei syntynyt lapsia.

Sen jälkeen olit yksin 8 kuukautta, kunnes menit kolmannen kerran naimisiin. Avioliitto oli sinulle kolmas ja uudelle puolisolle toinen. Uudella puolisollasi oli ensimmäisestä liitosta kaksi lasta ja teille syntyi yhteinen lapsi avioliiton aikana. Kolmas avioliittosi kesti 2 vuotta ja 2 kuukautta.

Sen jälkeen jaksoit olla yksin vuoden 11 kuukautta, kunnes menit neljännen kerran naimisiin. Avioliitto oli sinulle neljäs ja uudelle puolisolle toinen. Neljäs avioliittosi kesti vuoden ja 5 kuukautta. 

Sain nämä tiedot selville perunkirjoitusta varten hankitusta virkatodistuksesta. Et koskaan kestänyt paria vuotta pidempään yksinoloa, sillä sinulla piti olla kulissit pystyssä ja vaimo vieressä mahdollistamassa juomisesi. Kestin lähes vuosikymmenen sinun aiheuttamaasi tuskaa.

Sinulla oli neljän vaimon kanssa kolme lasta ja kuusi lapsipuolta. Et nähnyt meidän lapsiamme enää koskaan sen jälkeen, kun haimme uuden puolisoni kanssa heidät pois luotasi kesken pilalle menneen viikonloppuvierailun (olit pahasti humalassa, etkä pystynyt toimimaan vanhempana) viisi vuotta ennen kuolemaasi. Sinulta jäivät rippijuhlat kokematta, koska et lupauksistasi huolimatta tullut paikalle.

Istuit vankilassakin neljä kuukautta rattijuoppona ihmisten päälle ajamisesta suojatiellä. Elämäni varrella työskentelit vanginvartijana, sairaala-apulaisena, vartijana ja varastomiehenä, kunnes juomisen ja varkauden takia menetit lopulta työsi. Juominen tuhosi avioliittosi ja suhteesi lapsiisi, vei vapautesi ja lopulta elämäsi.

Kolme omaa lastasi olivat kaikki alaikäisiä, kun kuolit. Sen vuoksi alaikäisten lasten huoltajien eli minun ja 3. ex-vaimosi piti hoitaa perunkirjoitus sekä asuntosi tyhjennys.

Asunnon tyhjentämisen aikana löysin vaatteita, postia ja lääkkeitä, jotka kuuluivat sinun viimeiselle tyttöystävällesi. Etsin hänet käsiini. Olitte seurustelleet ja asuneetkin yhdessä jonkin aikaa. Onneksi et ehtinyt hänen kanssaan naimisiin, koska nämä raskaat tehtävät perunkirjoituksesta ja asunnon tyhjentämisestä olisivat kaatuneet hänen hoidettavaksi.

Olit kohdellut häntä järkyttävällä tavalla. Olit juovus- ja lääkepäissäsi uhmakas, mustasukkainen, riidanhaluinen ja äärimmäisen väkivaltainen. Olit potkinut häntä päähän ja mahaan, repinyt hiuksista, heitellyt seinään, huoritellut, uhannut ampua, uhannut tappaa hänen lapsensa, tutkinut hänen puhelinta, soittanut lapsen isälle lapsen tappamisuhkauksen, pakottanut seksiin, lyönyt, estänyt tapaamasta muita ihmisiä sekä tehnyt sitä kaikkein pahinta eli jatkuvaa henkistä väkivaltaa häntä kohtaan. Olit kontrolloinut hänen elämäänsä täysin, kuten teit meille muillekin ex-vaimoillesi. Painostit hänet tekemään jopa abortin. Olit syönyt hänelle kuuluneita lääkkeitä alkoholin kanssa ja joutunut lääkemyrkytyksen takia päivystykseen. Estit jatkuvasti häntä ja päätit hänen puolestaan, koska hän syö, koska hän nukkuu, mitä hän pukee päällensä. Riistit hänen vapautensa. Hän pääsi onneksi lopulta pakoon ja on selviytynyt, kuten minäkin.

Olet ollut ainoa elämässäni, jota olen todella pelännyt. Eikä sitä pysty edes selittämään, kuinka toista ihmistä voikin niin paljon pelätä. Avioeromme aikaan tuhosin kaikki päiväkirjani, ettet vain olisi päässyt niitä käyttämään minua vastaan. Muistan, kuinka lempilukemisesi oli Alibi-lehti. Kaiken koetun jälkeen oli järkyttävää joutua penkomaan sinun elämääsi monen vuoden hiljaisuuden jälkeen.

Sinulla oli taito puhua naiset pyörryksiin ja puolellesi sekä lopulta aina naimisiin. Siskosi ja äitisi pitivät loppuun asti ja vielä kuolemasi jälkeenkin puoliasi. Kävit useita kertoja katkaisuhoidoissa, mutta lopulta niistä ei ollut apua sinun kohdallasi. Valehtelit katkaisuhoidossa elämästäsi, joten et edes yrittänyt todella päästä kuiville. Veit katkaisuhoidon aikana omaisuuttasi talteen jonnekin varastoon, jonka sisältö jäi saamatta. Et maksanut varastosta, joten sen sisältö vietiin kaatopaikalle. Sinne meni valokuvat ja muut mahdolliset muistot sinusta.

Olen agnostikko. En väitä tietäväni, onko jumalaa olemassa tai ei, koska jumalan olemassaoloa ei voi todistaa, mutta en myöskään kiellä jumalan olemassaoloa, koska sitäkään ei voida todistaa. Uskon sinun olevan taivaassa ja sinne lähetän tämän kirjeen sinulle. Et varmasti odottanut tätä kirjettä saapuvaksi enää näin monen vuoden jälkeen.

Sinä kuolit, mutta minä elän. Minä selviydyin. Olen urhea ja vahva nainen. Olen säilyttänyt empatian elämässäni. Pystyn eläytymään ja ymmärtämään sekä lohduttamaan muita kovia kokeneita. Siksi kirjoitin tämän kirjeenkin.

Helluntaiterveisin

Ensimmäinen ex-vaimosi

Twitteriin

Päätin luoda blogille oman Twitter-tilin nimeltään Appelsiinin tuoksua. Twitter-tili löytyy osoitteella twitter.com/auringonkukkam eli @auringonkukkam. Kirjoitin viisi esittelevää twiittiä ja seurasin 48 tahoa Twitterissä. Suurin osa seuratuista tileistä oli järjestöjen Twitter-tilejä.

Samalla kävin tänään helluntaina blogini sisältöjä läpi ja poistin toimimattomia linkkejä ja niiden myötä useita kokonaisia blogikirjoituksia.

12 vuoden aikana on tapahtunut paljon. Kun aloitin blogin kirjoittamisen, sosiaalisen median kanavat tekivät vasta tuloansa Suomeen. Nykyään blogin kirjoittajalla on usein blogia varten Facebook-sivu, Twitter-tili ja Instagram-tili.

Kirjoitan edelleen laidasta laitaan erilaisista aiheista, joista olen kiinnostunut ja hakenut lisätietoa, kuten

• alkoholismista avioeroon,
• kirjoista elokuviin,
• keskenmenosta keisarinleikkaukseen ja imetykseen,
• lähisuhdeväkivallasta vastuulliseen vanhemmuuteen,
• burnoutista ja masennuksesta työelämään,
• läheisriippuvuudesta narsismiin,
• muistoista ja lapsuudesta sekä
• parantavista kirjeista sisäiseen puheeseen.

Hyvää helluntaita 2020!

auringonkukkametsa

Parantavat kirjeet

Luin 19 vuotta sitten kirjan John Gray: Mars, Venus ja uusi rakkaus. Kirjassa oli toipumisharjoitus nimeltään parantavat kirjeet. Kirje tulisi kirjoittaa henkilölle, joka on aiheuttanut kärsimystä ja vääryyttä itseä kohtaan. Kirjettä ei ole tarkoitus lähettää vastaanottajalle, vaan teho perustuu omien ajatusten jäsentämiseen kirjeen muodossa. Siten voi paremmin tiedostaa omat ajatukset ja päästää irti. Ensin kirjoitetaan kirje toiselle, sitten kirjoitetaan hänen vastauskirje ja lopuksi kirjoitetaan päätöskirje. Löysin omat käsinkirjoitetut kirjeeni, kun siivosin kaappejani. Kirjeet on päivätty 24.4.2001 eli vuosi avioeroni jälkeen.

Parantava kirjeeni exälle

Hei exä!

Kirjoitan sinulle, koska haluan kertoa tuskastani ja löytää hyväksynnän, anteeksiannon ja rakkauden.

Olen vihainen, koska et ole hoitanut elatusmaksuja yhteisen sopimuksen mukaisesti. Olen vihainen siitä, että yhdeksän vuoden parisuhde ja seitsemän vuoden avioliitto ei kestänyt. Minua suututtaa, kun joudun aina olemaan aktiivisesti ottamassa yhteyttä ja hoitamassa asioita, jotka liittyvät yhteishuoltajuudessamme oleviin lapsiimme. En pidä siitä, että kannan vastuun lapsista taloudellisesti yksin. Toivoisin, että ottaisit vastuun lapsista taloudellisesti ja lapsia koskevat asiat sujuisivat paremmin.

Olen surullinen siitä, että turvattomuus aihettaa lapsille painajaisia. Olen surullinen, koska et voi viettää enempää aikaa lapsiemme kanssa. Minua surettaa, kun lasten tulevaisuudesta ei tiedä, esimerkiksi koulunkäynnin suhteen. Olisin halunnut käydä luonasi, nähdä kissamme, kuulla uudesta tyttöystäväsi aiemmin sekä tietää, mitä elämääsi kuuluu nyt. Odotin, että olisit järjestänyt yhteisen elokuvaillan lapsille ja kertonut uudesta mahdollisesta äitipuolesta aiemmin ja enemmän.

Pelkään, että lapset vieraantuvat sinusta. Minua pelottaa, koska lasten kasvatus, uusien asioiden opettaminen ja taloudellinen vastuu ovat kokonaan minulla. Pelkään myös, että etten osaa antaa lapsille tarvittavia valmiuksia koulua ja elämää varten. En halua, että uuden vaimosi lapset vievät omien lapsiesi ajan. Tarvitsen sinua hoitamaan oman osuutesi yhteishuoltajuudesta.

Olen pahoillani, että isäsi on ollut sairaana. Olen pahoillani, koska oman epävarmuuteni vuoksi pitkitin meidän avioeron vireillelaittoa. Suren sitä, että emme yhdessä voineet tarjota lapsille onnellista perhe-elämää ja kotia. Haluaisin yhdessä kanssasi kehittää vuorovaikutustaitojamme ja hoitaa lapsia ajatellen yhteishuoltajuutta. Toivoisin, että kumpikin omalla tahollaan pystyy luomaan paremman ja onnellisen elämän oikean kumppanin kanssa. Toivon, että uusi tyttöystäväsi on sinulle se oikea, mikäli teidän ystävyys on kehittynyt parisuhteeksi. Toivon, että vuosi 2001 tuo sinulle kaikkea hyvää.

Kiitos, kun kuuntelit ja luit kirjeeni, exä.

Vastauskirje exältä parantavaan kirjeeseeni

Hei rakas! 😀

Kiitos tunnekirjeestä. Sen saaminen oli mukava yllätys. Ymmärrän murheesi, jotka kohdistuvat minun tekemättä jättämiin velvollisuuksiini. Aion parantaa meidän välistä suhdetta, joka lasten myötä meillä on. Pyrin maksamaan elatusmaksut pois rästistä ja hoitamaan tulevat maksut ajallaan. Olen pahoillani, että olen aiheuttanut surua, vihaa ja pelkoa omilla teoillani. Kuten myös olen pahoillani, ettei parisuhteemme ja avioliittomme toiminut. Anna anteeksi, että olen ollut näin ajattelematon sinua kohtaan ja poissaoleva lapsille, niin läsnäolon että talouden puolesta. Haluan sinun tietävän, että uusi tyttöystäväni on vielä ystäväni ja tulevasta en vielä tiedä. Samoin haluan sinun tietävän, että uuden tyttöystäväni kaksoset eivät ole minun. Sinä ansaitset hyvän hellän ja sen oikean miehen rinnallesi, tyydytystä antavan työn, hyvän terveyden ja kaiken kiitoksen lastemme kasvatuksesta. Haluan olla edelleen aktiivisesti mukana lapsemme elämässä työkiireistä huolimatta. Haluan ottaa vastuun minulle kuuluvista asioista.

Kaikella lämmöllä ja ystävyydellä, exä ❤

Päätöskirje

Kiitos exä sanoistasi!

Ymmärrän vaikean elämäntilanteesi, kun rahaa ei ole. Tajuan, että teet parhaasi parantaaksesi meidän välistä vuorovaikutusta ja lapsistamme huolehtimista. Tiedän sinun olevan aina osa elämääni lastemme kautta. Annan anteeksi ajattelemattomuutesi ja pyydän samalla anteeksi omia virheitäni. Olen kiitollinen, että otat vastuun sinulle kuuluvista asioista. Luotan siihen, että pidät lupauksesi. Juuri tällä hetkellä keväällä 2001 omassa elämässäni asiat ovat loksahtaneet oikein paikoillensa, kun olen löytänyt uuden rakkauden ja olen rakastunut hyvään mieheen sydänjuuriani myöten. Toivon, että uusi rakkaus ja aloitettu uusi elämä meidän parisuhteen jälkeen kukoistaa ja kasvattaa minua paremmaksi ihmiseksi, kumppaniksi ja äidiksi. Toivon sinulle pelkkää hyvää.

Lämpöisin ajatuksin!

Kirje exälle vapauteen

Hei exä!

Kuinka voit? Tiedän, että olet vapautunut vankilasta heinäkuun lopulla. Olemme jutelleet viimeksi puhelimessa huhtikuun alussa, kun soitit yhden puhelun vankilasta minulle. Olit silloin aloittanut kärsimään useiden kuukausien vankeusrangaistusta. Emme tulleet vierailemaan vankilaan, koska se oli ihan mahdoton ajatus. Vierailua eivät halunneet lapset, enkä minäkään.

Äitisi soitti lapsenlapsilleen koulujen alkamisen aikoihin ja pyysi toiselta lapseltasi, että haluaisiko hän jutella sinun kanssasi. Lapsesi joutui yllättäen valinnan eteen. Olit vanhempiesi luona ja kuuntelit äitisi vieressä puhelua. Lapsesi kuitenkin kieltäytyi, eikä toiselta lapseltasi edes kysytty, että haluaisiko hän jutella sinun kanssasi. Molemmat vaihtoivat pikaiset kesäkuulumiset äitisi kanssa ja puhelu päättyi siihen. Sen jälkeen on ollut hiljaista.

Kuulin, että olet ollut vankilan jälkeen katkaisuhoidossa ja olet tavannut siellä uuden naisystävän. Toivon, että maltat odottaa ja seurustella vähän pidempää ennen kuin ryntäät taas naimisiin. Sinulla on kuitenkin jo kolme avioliittoa takana. Olette päässeet molemmat pois katkaisuhoidosta ja muuttaneet yhteen. Yllättävintä muutossa oli se, että olette muuttaneet tänne samalle paikkakunnalle, eikä meidän välimatka ole kuin reilut viisi kilometriä. Lapset ovat olleet huolestuneita, että miten he toimivat, jos osutte samaan linja-autoon. He eivät halua nähdä sinua. Ulkomuotosi on muuttanut radikaalisti, etkä kuulemma ole enää ”kaunista” katseltavaa. Juominen on tehnyt tehtävänsä. Olet ollut poissa heidän elämästään yli kaksi vuotta. Lapset tietävät kaiken, mitä sinulle on tapahtunut. Puhumme avoimesti kaikesta.

Sain myös kuulla, että päihteiden käyttö ei ole jäänyt pois, sillä menitte naisystäväsi kanssa juomaan erään ystävän kotiin, eikä se ilta päättynyt mitenkään parhain päin. Päinvastoin, yksi juomaseurueestanne kuoli nauttimiinne alkoholijuomiin ja sinä jouduit jatkuvan veren oksentamisen vuoksi ambulanssilla sairaalahoitoon. Lääkäri ei antanut kovin ruusuista ennustetta tulevasta, mikäli jatkat juomista. Olen monta kertaa miettinyt, että koska sinulle tulee eteen viimeinen sairaalareissu, jolta et enää palaa kotiin. Pitääkö minun suunnitella jo sinun hautajaisiasi, vaikka lapsesi eivät ole vielä edes täysi-ikäisiä? Olet aiheuttanut paljon surua ja murhetta lähiomaisillesi, enkä osaa edes kuvailla, miltä lapsistasi tuntuu.

Joulu lähenee ja se tietää sitä, että äitisi tulee olemaan yhteyksissä meihin. Hän tiedustelee lasten joululahjatoiveita ja myöhemmin tulee varmaankin piipahtamaan matkalla siskosi luokse, kuten aiempinakin vuosina. Näemme nykyisin noin kerran vuodessa näin joulun alla. Hän jaksaa vielä uskoa, että sinulla asiat muuttuvat paremmiksi, raitistut, saat töitä ja löydät uuden elämänsuunnan. Mitäpä siihen voi todeta kuin että ainahan äidit toivovat parasta lapsilleen. Niin minäkin.

Voi hyvin ja hakeudu uudestaan katkaisuhoitoon, se on parasta sinulle tällä hetkellä.

Talvenodotusterveisin,

Ensimmäinen ex-vaimosi

***

Aiemmin tapahtunutta:
5.6.2008: Lapsen huollosta tehdyn sopimuksen vahvistaminen
26.5.2008: Toukokuun tohinoita
4.4.2008: Kirje exälle vankilaan
7.2.2008: Matkaleskenä yksinhuoltajuutta hakemassa
25.1.2008: Portti vapauteen
5.1.2008: Exäni ja lasteni isä on alkoholisti
21.9.2007: Kirje exälle

Edit 25.5.2020: Lisätty Parantavat kirjeet -kategoria.