Ei ole helppoa olla esikoinen

Hei rohkea Pikkuinen!

Olet minulle tärkeä, arvokas, ihana ja rakastettava. Kiitos, kun vastasit minulle! Kyllä, minä rakastan sinua. Sinä pääset aina turvaan minun syliini, tule vaan!

Ei ole helppoa olla perheen vanhin tytär, esikoinen, kun äiti on sairaudentunnoton ja isä ankara auktoriteetti. Olet tehnyt aina parhaasi. Olet aina auttanut kaikkia todella paljon. Et voi tehdä enempää. Olet turvassa, usko minua!

Olen sinulle aina läsnä. Pidän sinua sylissäni ja kuuntelen sinua. Kaikkia asioita ei tarvitse ratkaista. Yli 70-vuotiaat sukulaiset ja yli 40-vuotiaat sukulaiset pärjäävät kyllä ihan hyvin ilman sinun kannatteluasi ja jatkuvaa tukeasi. Tee sitä, mikä tuntuu hyvältä. Sure silloin, kun surettaa. Nuku ja lepä, kun väsyttää. Elä omaa rikasta elämääsi. Nauti kaikesta, mistä haluat. Kerää voimavaroja luonnosta, kulttuurista ja saunasta sekä levosta. Anna tunteiden tulla ja anna tunteiden mennä.

Olen sinun tukenasi, aina. ❤ Iso

Ikävä äitiä ja isää

Hei Iso!

Kiitos, kun vastasit minulle! Se on ihanaa. Minä, Pikkuinen, olen aina täällä, vaikka olenkin välillä piilossa. Paljon asioita pyörii päässä ja mietityttää.

Kaikki neuvovat eri tavalla. Minulle tuli ikävä äitiä ja isää. Menin heiden luoksensa mökille. Olen aina pikkutyttö vanhempieni silmissä. Sain kuulla mökillä varoituksia kuumasta, kylmästä ja märästä. ”Ettei ny vaan sattuis mitään”, ”Ei!” ja ”Ei tehrä tästä ny numeroo” ja ”Otsasi hiessä pitää sinun leipäsi ansaita” ovat lauseet, joilla minua on kasvatettu. Minulle kerrotaan asioita, joita en halua kuulla ja neuvottiin asioita, joita en ole tekemässä koskaan. En ollut nähnyt heitä pitkään aikaan, emmekä olleet puhuneet puhelimessakaan.

Kaipasin heidän läsnäoloansa. Herkin hetki oli se, kun sain varmaankin ensimmäisen kerran elämässäni koskea isän hiuksiin. Hänellä oli jotain kuivaa ärsytyspintaa tullut päänahkaan ja hiuspohjaan, joten sain katsoa, koskea ja tutkia. Pyysin isää menemään lääkäriin, koska en ole lääkäri.

Mökkivierailun aikana korotin ääneni vain kerran, muuten sain hillittyä itseni. He katselivat, kun söin noutosushia. Joimme iltapäiväkahvit yhdessä. Söimme iltaruoan yhdessä. Kävin saunassa äidin kanssa. Isä kommentoi painonnousuani, että kannattaa juoda vettä. Saan aina ratkaisuja asioihin, joihin toivoisin vain kuuntelua ja läsnäoloa.

Rakastatko sinä minua, Iso?

t. näkymätön Pikkuinen 6v.

Ei ole mitään hätää

Hei Pikkuinen!

Täällä Iso vastailee sinulle, kiitos kirjeestäsi! Sitä oli kiva lukea. Tuntui kuin olisin luonasi. Istun keittiön pöydän ääressä ja nautin myöhäisestä aamupalasta. Kissat tuhisevat unissaan, toinen kenkälaatikossa ja toinen sohvalla. Juon teetä, vettä, appelsiinimehua, mangomehua ja luomumustikkamehua. Ulkona paistaa aurinko ja on kevät.

Kysyit isosta asiasta. Äitimme rakastaa meitä molempia. Hän ei vain osaa näyttää sitä meille merkityksellisellä tavalla. Pikkuisen äiti on sairas. Hänellä on omista lapsuuden traumaattisista kokemuksistaan johtuen aistiharhoja, hajanaista puhetta, harhaluuloja ja pelkoja. Äitiämme ei ole koskaan kunnolla tutkittu. Hän on sairaudentunnoton.

Isämme haluaa omista syistään suojella äitiä ja pitää hänet kotona. Isä on äidin omaishoitaja äidin tietämättä. Kaikki tietävät, että äiti toimii isälle omaishoitaja isän diabeteksen takia.  He hoitavat toisiaan ja ovat vuosikymmenten aikana hitsautuneet yhteen. Ei ole muita tapoja olla kuin heidän oma tapansa.

Pikkuinen, olet reipas tyttö, joka selviää monesta asiasta, eikä ole mitään hätää. Kun opit lukemaan, sinulle avautuu uusia maailmoja kirjojen avulla. Saat tietää, että me emme ole ainoita maailmassa, joiden äiti on sairas, isä herkkä ja ankara yhtä aikaa ja joilla on paha mieli.  Kaikesta selviää.

Olen sinun tukenasi ja apunasi aina. Laita vaikka käsi sydämesi päälle, niin tiedät minun olevan lähelläsi. Me olemme yhtä, Pikkuinen. Me olemme voittajia. Me selviämme mistä tahansa. Silitän tukkaasi, otan sinut syliini ja keinutan sinua hiljaa. Anna kyynelten tulla. Anna niiden vieriä poskillesi. Pyyhin ne pois hellästi. Ei mitään hätää, pikkuinen. Olet turvassa ja rakastavassa paikassa. Kukaan ei loukkaa sinua täällä. Ole rauhassa. Hengitä.

Lohduttavin terveisin, Iso ❤

Hei Iso!

Pikkuinen täällä kirjoittaa sinulle. Istun kotona olohuoneen lattialla. Keittiöstä kuuluu veden ääniä. Äiti pesee perunoita. Hän laittaa ruokaa. Isä tulee neljästä kotiin tehtaasta töistä. Aurinko valaisee seinää ja ruskeata olohuoneen tapettia. Ilmassa tuoksuu äidin aiemmin suihkuttama Pled-pölynpoistoaine olohuoneen lakatulla puupöydällä ja sohvan puuosissa.

Minua harmittaa. Äidillä on välillä omituisia ilmeitä ja outoja puheita. Äiti puhuu paljon ja nukkuu välillä päiväunia sohvalla. Äiti on aina kotona minun kanssani ja paikalla, mutta ei kuitenkaan läsnä luonani. Joskus leikin kuollutta maaten hiljaa sohvalla. Äiti ei koskaan huomaa minua, eikä tule pelastamaan minua mahdolliselta kuolemalta. Tuntuu tyhjältä. Kuin olisin ja kuitenkaan en olisi.

Silitän lempihamettani päälläni. Siinä on pitkiä pystyraitoja kuin jäätelämakuja; mansikan punainen, suklaan ruskea ja vaniljan valkoinen. Rakastan tätä hametta.

Osaatko auttaa minua, Iso?

t. Pikkuinen 6v.

Hei Pikkuinen!

Olen Iso. Minulla on sama etunimi kuin sinulla. Eikös olekin kivaa? Asun omassa talossa yhdessä tasossa perheeni kanssa. Minulla on kaksi kissaa. Tykkään kauniista asioista, saunomisesta, kissoista, peleistä, lukemisesta, suklaasta, jäätelöstä, kirjoittamisesta, elokuvista ja tv-sarjoista. Haluatko kysyä minulta jotain, Pikkuinen?

Olen täällä sinun tukenasi ja apunasi aina. ❤

Aurinkoisin terveisin, Iso 40+