Tänään on huono päivä. Väsyttää, itkettää ja särkee päätä. Olen neljättä päivää flunssassa. Kun keho ei saa tarpeeksi lepoa/ravintoa/liikuntaa, se oireilee sairastumalla. En tunnu pääsevän eroon näistä sairasteluista, koska allergisen lapsen kanssa en saa riittävästi yöunta. Nukun aina kun voin, mutta tämä niistäminen ja yskiminen estää osaltaan riittävän levon.
Pysähtyminen
Olin eilen käymässä terveyskeskuspsykologilla purkamassa tuntojani. En ole kertonut kenellekään, että kirjoitan tätä blogia. Jos tulee puheeksi, että kuinka olen pärjännyt masennus-diagnoosin jälkeen, niin sanon, että kirjoitan päiväkirjaan pohdintojani menneistä. Se pitää paikkansa, päiväkirja on vain virtuaalisessa muodossa. Kävin istunnon aikana läpi tapahtuneita asioita, analysoin niitä ja etsin syy-seuraus -yhteyksiä. Osaan jäsennellä elämäntapahtumiani, mutta olen tullut nyt tiettyyn pisteeseen. On pysähdyttävä. On mietittävä, että mihin tästä jatketaan. Kaikkea ei voi analysoida puhki, eikä kaikkea voi jäsentää. Tietyt asiat jäävät ihmisen elämässä arvoituksiksi. On osattava luovuttaa. Jos kerran äiti ei saa ”kohtauksia” edes joka vuosi, eikä exä ole hankaloittamassa elämäämme, niin miksi minun pitäisi kantaa heitä mukanani koko ajan?
Riittävän hyvä
Olen pohdiskellut kuukauden ajan kaikenlaista lapsuudesta ja lähimenneisyydestä. Päässä pörrää edelleen tuhat ja yksi tarinaa, jotka haluan saada sieltä pois. Mutta teenkö tämän kaiken oman itseni kustannuksella? Missä on kohtuus? Olen aina ollut ”kaikki tai ei mitään” -tien kulkija. En osaa kultaista keskitietä. Jos haravoidaan, niin sitä tehdään yhteen putkeen 3 tuntia. Jos leivotaan, niin pelkkä yksi kakku ei riitä. Minun tulisi opetella kohtuutta, purkaa itsestäni kohtuuttomia odotus- ja vaatimustasoja. Koko ajan ei tarvitse eikä voikaan olla täydellinen! Jos en kykene iloitsemaan tänään pienistä asioista, olen hukannut yhden päivän elämästäni.
Perusasiat kunniaan
Sovimme psykologin kanssa, että pidän itsestäni huolta perusasioiden tasolla. Nukun, syön ja liikun. Kuulostaa helpolta. Mutta onko se sitä? Aion tehdä itselleni mukavia asioita, joilla lataan omia voimavarojani viikonlopun aikana. Huolehdin itsestäni ja olen läsnä perheelleni. Tällä puheella pidän samalla myös taukoa blogin kirjoittamisesta. Jos en jaksa lähteä oman äidin luo äitienpäiväkahvittelemaan, niin minulla on oikeus viettää omaa äitienpäivää oman perheen parissa. Ehkä teen puutarhatöitä – kohtuudella : )
Huolehdi tulevaisuudesta, älä menneisyydestä.
Kiinalainen sananlasku
Paras aika istuttaa puu oli 20 vuotta sitten.
Toiseksi paras aika on nyt.
Kiinalainen sananlasku
Appelsiinin tuoksua 