Digiaikaan mukaan uusien sarjojen myötä

Huom. Sarjalinkit sisältävät juonipaljastuksia!

Suomi siirtyi digiaikaan 1.9.2007 klo 4.00. Meillä ei ole vielä nauhoittavaa tallentavaa digiboksia hankittuna, vaan käytössä on perusdigiboksi. Tämä merkitsee minulle sitä, että joudun tulemaan jonkin aikaa toimeen pelkällä yhdellä kanavalla kerrallaan. Olen aina ollut ahkera television katselija ja tv-sarjojen seuraaja. Useimmiten tv-ohjelmia tulee samaan aikaa useammalta kanavalta. Ennen pystyin nauhoittamaan videoille yhtä kanavaa ja katsomaan toista unohtaen mahdolliset kolmannen tai jopa neljännen kanavan ohjelmat. Tässä tilanteessa päätin jättää katsomatta tämän vuoden suomalaisen Big Brother -sarja, jotta vaihtoehtoja olisi vähemmän valittavana.
Tulevan viikon ohjelmatarjonta näyttää seuraavanlaiselta:

Sunnuntaina 2.9. alkaa MTV3-kanavalta 7. tuotantokausi Amazing Race -sarjasta. Tässä linkki Amazing Race 6. tuotantokauden sivuille. Muuta ohjelmaa ei välttämättä tarvitse sunnuntaina katsoa.

Maanantaina 3.9. alkavat Neloselta uusi kotimainen, improvisaatioon perustuva sarja nimeltään Runeberginkatu. 8. tuotantokauden Unelmien poikamies Pariisissa -sarjassa on viimeisen ruususeremonian aika.

Tiistaina 4.9. nousee jo hiki pintaan, kun olen valinnan edessä. MTV3-kanava esittää Pako-sarjan 2. tuotantokauden 2. jakson ja Nelonen esittää yhtä aikaa 8. tuotantokauden Bad Girls -sarjan 9. jakson. Paon ensimmäinen jakso meni sivu suun, kun oli kiireitä perherintamalla, samoin Bad Girlsien 8. jakso.

Tässä Paon 1. jakson juonitiivistelmä:
”1. Jahti alkaa! 28.8.2007 (Manhunt)
Michael ja muut vangit pinkovat tiheässä metsässä karkuun vartiopäällikkö Bellickin joukkoja, jotka ovat aivan karkureiden kintereillä. Lincoln, Abruzzi ja C-Note onnistuvat hyppäämään ohikiitävän junan edestä raiteen toiselle puolelle, mutta Sucre ja Michael jäävät joukosta jälkeen, ja Bellick lähestyy heitä uhkaavasti. Kaksikko hyppää liikkuvan junan vaunuun, ja pääsee näin turvaan heitä jahtaavilta poliiseilta.

Sillä välin kätensä haavoittanut T-Bag aloittaa oman pakomatkansa. Hän varastaa leirintäalueella majailevalta pariskunnalta kylmälaukun, jossa pitää vertavaluvaa kättään. Vanki löytää tiensä eläinlääkäri Marvin Gudatin klinikalle, ja pakottaa tohtorin operoimaan irronneen kätensä. Kauhistunut Gudat ei uskalla vastustaa vaarallista vankia.

Fox Riverin vankilassa tunnelma käy kuumana, kun toimittajat penäävät tietoa kahdeksasta karanneesta vangista. Apuun kutsutaan FBI:n agentti Alexander Mahone, joka alkaa ratkoa Michaelin ihoon tatuoituja pakokoodeja. Nokkela agentti pääsee karkureiden jäljille, mutta saapuu hautausmaalle hieman liian myöhään. Vangit ovat ehtineet kaivaa Michaelin piilottaman hautakätkön esiin. Huolellisesti haudutusta kassista löytyvät konnille puhtaat vaatteet, väärennetyt passit, rahaa sekä avaimet pakoautoon.

Yliannostuksen saanut lääkäri Sara Tancredi herää eloon ja alkaa hiljalleen hahmottaa tapahtumienkulkua. Sairaanhoitaja Katie tunnustaa ilmiantaneensa Saran pelastaakseen oman uransa.

Veronica hiillostaa Blackstonessa piileskelevää varapresidentti Terrance Steadmania, jonka murhasta Lincoln on määrätty teloitettavaksi. Rohkea naisjuristi aikoo paljastaa elossa olevan miehen piilopaikan, ja osoittaa näin koko murhatuomion salajuoneksi. Hän kertoo ilouutisesta puhelimitse Lincolnille, mutta samalla talon sisään astuu joukko mustiin pukeutuneita miehiä. Langan toisessa päässä oleva Lincoln kuulee laukauksen ja sitten yhteys katkeaa. Veronican ruumis sullotaan mustiin säkkeihin ja kannetaan ulos piilopaikasta.”

Tässä Bad Girlsien 8. jakson juonitiivistelmä (valitettavasti vain englanniksi tällä kertaa):

”Tina is still in shock after inadvertently killing a man during her bungled bank hold-up. Plagued with guilt, she’s delivered back to Larkhall but the despair becomes too much for her and she tries to take her own life. Things get worse for Tina when she hears that the widow of the man who died during the bank raid has asked to meet her. Tina is terrified, sure that the woman is going to rip her to shred for causing the death of her husband. However, Mrs Fisk has a secret that will leave Tina feeling a lot better about the accident, her late husband was a vicious bully and she’s glad that he’s dead. Over the years, she fed her husband fatty, cholesterol laden food in the hopes that his heart would give out and never dreamed that someone else would be involved when it finally happened. His death is not Tina’s fault and she’s desperately sorry. Tina tells Mrs Fisk not to worry, everything has turned out for the best…she’s back where she belongs.

Lou is furious with Rowan for leading her on. Although he denies that he is still with his wife, claiming that she is a manic depressive and that he has to play along with her delusions, Lou’s instincts are telling her that he’s lying. Rowan is determined to prove her wrong and Lou is stunned when he pops the question. Meanwhile, Lou’s sister, Vicky is out of rehab and Lou has engineered her a job teaching music to the girls on G-Wing. Her first lesson is a huge success and Lou is extremely relieved, so much so that she volunteers to judge the ‘Prison Idol’ competition that Vicky has arranged. The girls pull out all the stops, but in the end there is one obvious winner—Tina.

Pat is sweating over what to do with Natalie—she knows she’ll have to move it from the tumble dryer, as a hot laundry is no place to hide a festering corpse. When Pat suddenly stumbles on a disused manhole behind a washing machine, she is hopeful she has found a solution. However, the manhole cover proves impossible to shift and once again, she has to turn to the Julies for help. Just as they are about to move Natalie, a maintenance man arrives to fix the ‘broken’ dryer. The Julies engineer a sink blockage in the servery to distract him while Pat levers open the manhole cover and soon, Natalie’s decomposing corpse is sent to a watery grave in Larkhall’s sewers.

Janine is desperate for more passion with Donny. When they are almost caught at it in an empty classroom, Donny’s professional conscience kicks in and he puts the brakes on their relationship. Janine is devastated when he tells her that he thinks they should cool things down—it’s clear that he cares about his job more than he does her. Later, Donny proves he is 100% committed by persuading Lou to allow Janine to visit her mum’s grave as a reward for her recent good behaviour. Janine is ecstatic when Donny arrives with the good news, especially when she hears that he will be the PO escorting her.

Vicky wouldn’t trust Rowan as far as she could throw him and, convinced that he’s stringing Lou along, ransacks his office in search of his home address. Rowan receives the shock of his life when he arrives home to find Vicky drinking tea with his wife, Hannah. His secret is now well and truly out—Hannah is pregnant! Rowan reveals to Vicky that that he always planned to let Lou down gently after the babies were born, but he’s now reliant on her support for his documentary and can’t do anything that might rock the boat. It appears that Rowan has Vicky’s measure and he proceeds to buy her silence by offering her a regular supply of drugs. The temptation is just too much for Vicky to stand.

Memorable Moments

Hollamby – “My father refused to call The Beatles music, goodness only knows what he’d make of hop-hip and garbage.”

Vicky – “You all have to choose a song that means something to you.”
Phyl – “How about ‘Unchained Melody’?”
Hollamby – “Men who treat their wives worse than cattle deserve a ticket to the abattoir.”

Julie J – “Ain’t you gonna say a prayer or summink?”
Pat – “Rest in shit, you bitch.””

Keskiviikkona 5.9. jatkuvat MTV3-kanavalta C.S.I.-sarjan 7. tuotantokauden jaksot ja samaan aikaan Neloselta Greyn anatomia -sarjan 3. tuotantokauden jaksot. Pitää tehdä valinta ja se saattaa olla Greyn anatomia, koska ainakin tähän mennessä C.S.I. sarjan jaksoja on esitetty uusintoina. Myöhäisillan tarjonnasta valitsen MTV3-kanavalta Boston Legal -sarjan.

Torstaina 6.9. MTV3-kanava esittää Teho-osaston (kaikkien aikojen lempisarjani) 13. tuotantokauden 23. ja viimeisen jakson sekä Nelonen Lost-sarjan jakson. Valinta taitaa osua kuitenkin Lostin puolelle.

Perjantaina 7.9. tulee varmaan katsottua MTV3-kanavalta 2. tuotantokauden jaksoa Kauhukeittiöstä ja 5. tuotantokauden jaksoa Ilman johtolankaa -sarjasta.

Huom. Kaikki linkit sisältävät juonipaljastuksia!

Anonyyminä oleminen

Between the right and wrong -blogin Hansu pohdiskelee, kuinka moni bloggaaja haluaa pysyä anonyyminä käyttäen pelkkää nimimerkkiä. Olen itsekin valinnut auringonkukkametsa -nimimerkin takana kirjoittamisen. Blogini nimi ja nimimerkki tulevat minuun syvästi vaikuttaneista kolmesta kirjasta: Appelsiinin tuoksu: Joanne Harris, Auringonkukkametsä: Torey Hayden ja Kun luulit unohtaneesi: Leena Lehtolainen.

Blogistaniasta on tullut toinen kotini, jossa surffaan omana itsenäni perheellisenä 30+ ikäisenä naisena vaimona äitinä tyttärenä ystävänä, mutta kuitenkin nimimerkin turvin. Kirjoitan itselleni tärkeistä asioista, mutta en voi niitä omalla nimelläni julkaista, koska haluan turvata perheeni ja ystävieni elämää. Vaikka itse tuon salaisuuksia esiin, niin en halua, että toiset joutuvat niistä kohtuuttomasti kärsimään. Riittää, että joku sanoo tai siis kirjoittaa ne kerrankin julki, ettei aina kaikkea piilotella. Muistelen ja tilitän tuntojani perhesalaisuuksien varjossa; sekä lapsuudenkotini että ensimmäisen avioliittoni kodin asioista. Ainoa ihminen, joka tietää, että kirjoitan tätä blogia, on nykyinen aviomieheni. Hänelle oli aivan pakko kertoa, koska hän opasti minut alkuun blogin kirjoittamisen saloihin. Samoin siitäkin syystä, että hän kummastelisi varsin paljon, että miksi käytän niin paljon aikaa tietokoneella. Se, että olen pystynyt pitämään blogini täysin salaisena huhtikuusta asti, on varmasti ennätys elämäni aikana. Olen erittäin puhelias ja avoin ihminen. Haluan jakaa ihmisten kanssa itselleni tärkeitä asioita. Nyt tätä asiaa jakamassa olette kaikki te lukijani, joista en voi tietää, että tunnenko jonkun : ) Mikäli haluaisin tutustua paremmin Blogistanian asukkaisiin, voisin osallistua johonkin netin ulkopuoliseen bloggaajien kokoontumiseen. Keräilen rohkeutta ja jätän asian hautumaan.

Olen kirjoittanut blogiini toistasataa juttua ja vastaanottanut neljättäsataa kommenttia. Otan aina ilolla vastaan kommentteja, koska ne saavat minut näkemään asioita eri näkökulmista sekä tekemään oivalluksia itsestäni ja ympäristöstäni. Kommenttien joukosta löytyy myös uusia blogituttavuuksia sekä uusia kirjoitusaiheita. Blogispotti on muuten avannut blogihakemiston, jonne kävin tänään lisäämässä oman blogini tuomaan omaa näkemystäni tällä hetkellä varsin teknisen ja miehisen tarjonnan joukkoon (KännykkäLiittymä, Eka Bini, Helsinki-Texas, all night long, Mobile Cowboy ja Spottiblogi).

Katsoin eilen ajatuksia herättävän Boston Legal-sarjan Too Much Information -jakson, jossa käsiteltiin Internetissä yksityisyyden suojaa. Tytär haastoi vakuutusyhtiön oikeuteen, koska hänen väkivaltainen isänsä sai selville vakuutusyhtiön huonosti turvatuilta nettisivuilta häntä turvakodissa pakoilevan äidin tiedot. Isä etsi näiden tietojen avulla äidin käsiinsä ja murhasi hänet raa’asti. Asianajaja Alan Shore (James Spader) vertasi loppuyhteenvedossa kahta tilannetta, jossa toisessa hän itse nuorena tutki isosiskonsa huonetta, löysi tämän päiväkirjan, avasi lukon ja luki päiväkirjan ilman lupaa. Isosisko laittoi huoneensa oveen lukon ja Alan Shore kärsi hetkellisesti isosiskonsa luottamuksen menetyksestä. Toinen tilanne oli kantajana olleen tyttären ja hänen äitinsä luottamus omaan vakuutusyhtiöön ja sen kykyyn turvata heidän tietonsa. Lopputuloksena oli kuollut äiti. Valamiehistö ratkaisi asian tyttären hyväksi ja määräsi isot vahingonkorvaukset vakuutusyhtiölle.

Nykypäivänä meistä löytyy valtavat määrät tietoa Internetistä, eikä niiden yhdistämiseen mene paljon aikaa, jos osaa asiansa. Googletin täten itseni ja löysin tiedon, että olen käynyt ensimmäisen kerran Internetissä ystäväni tietokoneelta keväällä 1996. Muita tietoja minusta ei sitten löytynytkään, mikä on ihan hyvä asia. Olen monen vuoden ajan kirjoittanut erilaisilla foorumeilla toisella nimimerkillä, josta saa heti selville, että se olen minä. Siksi en ole voinut käyttää tätä avoimempaa nimimerkkiä tässä blogissa. Olen myös tehnyt paljon töitä sen eteen, etten paljasta itsestäni liikaa asioita. Se on minulle varsin vaikeata usein. Kirjoittaessa pitää osata sensuroida liian paljastavia yksityiskohtia pois. Entä sinä lukijani, kirjoitatko omaa blogiasi nimimerkin turvin ja miten anonyyminä oleminen onnistuu?