Pakko-oireinen häiriö (OCD, Obsessive-compulsive disorder)

Sain vihdoinkin katsoa tallennetun, jo 19.11.2007 esitetyn Prisma-dokumentin: Pakkomielteen vanki (YLE TV1, Touch Wood/Production Line).

Dokumentin pääosassa on neljä pakko-oireista ihmistä: teini-ikäinen tyttö, keski-ikäinen nainen ja mies sekä itse dokumentin tekijä. He yrittävät ymmärtää itseään kuvaamalla ja analysoimalla tarkasti käyttäytymistään. Huumoria unohtamatta. Eräs tapa tulla sinuiksi OCD:n kanssa onkin siitä ääneen puhuminen.

Pakko-oireinen häiriö (OCD, Obsessive-compulsive disorder) on yleensä kaksiosainen: ihmisellä on pakkoajatuksia, jotka ovat häiritseviä ajatuksia, kuvia tai impulsseja, jotka tulevat mieleen, vaikka niitä ei halua ja vaikka ne itsestä tuntuvat järjettömiltä. Ne toistuvat yhä uudestaan, ja johtavat usein pakkotoimintoihin, jotka ovat OCD:n toinen osa. Ihmisen tarvitsee toistaa tiettyä toimintaa yhä uudelleen.

Kiinnitin huomioni keski-ikäiseen naiseen, Margaretiin, joka on keräilijä ja hänellä on myös tartunta-OCD. Hänen huoneistonsa on niin täynnä tavaraa (mm. kirjoja, sanomalehtiä, pahvilaatikoita), että tilaa on vain yhdelle ihmiselle. Hän yrittää olla koskematta paljain käsin television kaukosäädintä, joten hän käyttää paperia tai muovikäärettä apuna. Naps! Kuin sormia napsauttamalla minulla välähti. Oma sukulaiseni käyttäytyy samalla tavalla. En ole koskaan ajatellut, että hänellä voisi olla lievempi muoto pakko-oireisesta häiriöstä. Nyt sain sen nähdä ihan omin silmin. Hän on turvassa kotonaan kirjamuurien takana.

”On rauhoittavaa, kun ympärillä on tavaraa. Tuntuu turvallisemmalta.” sanoo Margaret ohjelman haastattelussa ja jatkaa: ”Ihmiset sanovat, että mikset lopeta. Jos ei ole OCD:tä, se tuntuu helpolta. Sellaiset, joilla on se, ymmärtävät, että vaikka loogisesti tietää, että se on hullua, eikä sitä ole pakko tehdä, pelko saa tekemään, koska tuntuu, että on pakko. Sitä ei voi jättää huomiotta, tai tuntuu vielä pahemmalta.”

OCD:hen on kaksi pääasiallista hoitomuotoa. Psykologisessa terapiassa, jota sanomme altistukseksi ja reagoinnin estämiseksi, ihmiset altistetaan vähitellen heidän pelkäämilleen asioille ja estetään heitä suorittamasta rituaaliaan. Osin se on kognitiivista terapiaa, jossa keskitytään pakkoajatuksiin. Toinen hoitomuoto on lääkitys.

Omalta osaltani tämä dokumentti lisäsi lääketieteellistä tietämystäni ja ymmärrystäni. En voi parantaa sukulaistani, mutta voin ymmärtää paremmin hänen käytöstään. Margaretin pystyi ystävän avulla kaksi viikkoa harkittuaan heittämään pois ylimääräiset kertyneet pahvilaatikot, joten ehkä minäkin pystyn aloittamaan joulusiivouksen.