Ensihuuma virtuaalisen ystäväkirjan eli Facebookin kanssa on mennyt ohi. Temmelsin siellä omalla nimellä ja kuvalla oikein kunnolla;
-
keräsin ystävät, koulukaverit, työkamut sekä sukulaiset omaan ystävälistaani ja naamagalleriaan,
-
pelasin vampyyri-, ihmissusi-, ystävän osto-, tetris-, pala- ja tietokilpailupelejä,
-
lähetin haleja, hymyjä, hyvää karmaa, drinkkejä, frisbeeheittoja, ruokia, kasvatettavia kukkatervehdyksiä ja kutsuja kavereille sekä tönin heitä lukuisin eri keinoin,
-
hellin ja syötin kaverin lemmikkikissaa ja
-
liityin lukuisiin ryhmiin.
Nyt on lievä Facebook-krapula avoimuuteni takia. Rekisteröitymiseni ja avautumiseni jälkeen satuin löytämään ”Does what happens in the Facebook stay in Facebook?” – sivuston ja siellä pyörivän videon. Pysähdyin miettimään ja pelästyinkin vähän. Videolla kerrotaan, miten et välttämättä huomaa, kuinka jaat seuraavat tiedot itsestäsi:
-
lempimusiikki
-
lempikirjat
-
lempielokuvat
-
osoite
-
kotikaupunki
-
puhelinnumero
-
sähköpostiosoite
-
klubit, ravintolat
-
työpaikat
-
koulutushistoria
-
syntymäpäivät
-
seksuaalinen suuntaus
-
kiinnostuksen kohteet
-
päivittäiset aikataulut
-
yhteydet ystäviin
-
valokuvat ja
-
poliittiset kytkökset.
Rynnistin jo kovaa vauhtia tuhoamaan koko profiilini. Hillitsin kuitenkin itseni, koska ajattelin, että eipä se CIA taida kuitenkaan olla niin kiinnostunut minusta, suomalaisesta keski-ikää lähestyvästä kotiäidistä, joka on juuri palannut työelämään. Otin kuitenkin opikseni. Pienellä präntätyt tekstit kannattaa lukea. Tein pientä karsintaa. Muutin oman Facebook-profiilini asetuksia privacy-linkin kautta. Piilotin koti- ja työsähköpostiosoitteeni. Poistin kiinnostuksen kohteista musiikki-, leffa- ja tv-sarjamieltymykseni. En klikkaa jokaisen vastaantulevan pikkuohjelman kohdalla, vaan mietin, mistä on kyse. Pistin pelitulokseni pois näkyvistä, etteivät kaikki tiedä, miten paljon vietän aikaa pelailemalla pikkupelejä : )
Bongasin muuten Blogispotin kautta Lehmätkin lentäis-blogin Facebook on Tetris 2.0-jutun, joka osui naulan kantaan. Minäkin taistelin kauan Facebookiin rekisteröitymistä vastaan, kunnes uteliaisuus veti puoleensa. Facebook on pullollaan ajanvietettä, mutta se myös helposti imaisee mukaansa, eikä pian ole virtuaalimaailman ulkopuolista elämää. En aio vetäytyä kokonaan Facebookista, enkä lopettaa blogiin kirjoittamista. Haen tasapainon uusien virtuaalimaailman paikoissa liikkumisessa ja sen jälkeen jatkan taas omalla tavallani : )
Appelsiinin tuoksua 
Moi
Poistin pari päivää sitten omasta blogistani väliaikaiseksi tarkoitetun tekstin, josta samalta paikkakunnalta kotoisin olevat ja samojen piirien liepeillä pyörineet ihmiset olisivat voineet haarukoida henkilöllisyyteni esille.
Mua ajatteluttaa edelleen, että annan silti blogissani aika paljon tahattomia vihjeitä itsestäni, joiden avulla salapoliisityötä tekevä varmaan löytäisi minut Facebookista. Tämä ei olisi mukavaa, koska kirjoitan monen muun lailla aika kipeitä asioita (mm. lapsena koettu väkivalta ja hyväksikäyttö), ja elämääni kuuluneet syyttömät henkilöt saattaisivat kärsiä pahasti esim. vääristä huhuista, syytöksistä ja väitteistä. Puhumattakaan, että joku luulisi minua toiseksi henkilöksi ja alkaisi kiusata tyystin väärää henkilöä. Ja mistä sitä tietää millaisia sekopäitä tuolla bittiavaruudessa liikkuu, jotka käyttäisivät siekailematta hyväkseen blogissa kertomaani.
Auringonkukkametsän kirjoitus on oiva muistutus. Täytyy käydä ensitöikseen tiukentamassa oman Facebook-profiilini asetuksia.
Mäkin taistelin facebookkia vastaan aika pitkään. Tuttu tarina varmaan. Löytyihän sieltä menneitä ihmisiä yms, mutta olen aika painokkaasti kääntymässä koko profiilista luopumiseen. Aika pitkälle edellämainituista syistä.
Itselleni kun blogi on terapiaprosessin ohella minulle elintärkeä apuväline päivittäiseen selviytymiseen ja kanava ajatusten selkiyttämiseen & purkamiseen anonyymille vertaistukiyleisölle, ettei tarvitsisi purkaa kaikkea kipeää lähiystävilleen, joiden voimavarat ovat rajallisia. Ööh. Siis luovun mielummin leikkikalusta kuin työvälineestä.
Mitä tulee CIA aspektiin niin eiköhän toi ECHELON tiedä meistä jo muutenkin melkein kaiken oleellisen, tosin Facebookin kautta me rakennamme ihan itse itsestämme käyttökelpoisen profiilin KAIKKIEN viranomaisten tietoon. Mä voisin lyödä vetoa vasemmasta kädestäni, että mm. SUPOlla on virkamies tutkimassa työkseen Facebookia. Olisi typerää, ellei olisi.
Minna ja Seppo jäävät kiinni kymmenistä turkistarhaiskuista. Eivät paljasta kuulusteluissa mitään, mutta jahas, heillähän on koko sosiaalinen verkostonsa facebookissa. Pistetääs pojat kotietsintäkierrokselle. Sama mm. seurakuntien piilottamien pakolaisten löytämiseksi yms.
Tästä nimenomaisesta syystä mä vastustan viimeiseen saakka jokakansalaisen älykorttia, jossa kaikki nykyisin erilliset kortit pankkikorteista kirjastokortteihin yhdistyisivät. Sen avulla kun viranomaiset voisivat seurata elämääsi minuutti minuutilta ja asettaa kaikki epäilyttävät henkilöt tarkkailuun. Jaaha Johannes lainasi kolmannen islamia käsittelevän teoksen ja on vieraillut epäilyttävässä opiskelijabaarissa turhan usein ja viime viikolla se katsoi Finnkinossa Syriana elokuvan ja sen tililtä lähtee kuukausittain rahaa kaikenmaailman Amnestylle, Animalialle ja Greenpeacelle. Pistäkääs Holopainen tutkiin sen tietokoneen sisältö netin kautta. Tästä syystähän vinkkarissa on ne aukinaiset takaportit.
Mutta hetkinen. Pitikös mun kertoa teille oikeita tekemiäni asioita 😉
– Johannes –
Ette ole ainoat ketkä heräävät Facebook-krapulaan.
Itse en oikein ikinä lämminnyt sen ohjelmistopohjaiselle sosiaalisuudelle ja sille ylettömälle spämmäämiselle ja floodaamiselle, olen enempi tekstipohjaisen kaaveerailun kannalla (Jaiku). Minulta meni maku jo FB:n sopimusehtoihin vilkaistessa, olisin antanut kaikkien lataamieni kuvien oikeudet Facebookille – no thanks.
No, olen kumminkin vielä mukana, vaikka tiedän että moni on jo poistunut sieltä – lopullisesti.