Omasta avioerostani on kulunut jo useita vuosia. Asia jäi silloin mieleen pyörimään ja haluan jatkaa nyt sen pohdiskelua. Avioerot ovat nykyään niin yleisiä, että niiden inhimillistä traagisuutta ja vakavuutta ei ehkä osata useinkaan myöntää. Jopa hääsivustoiltakin löytyy tietoa, että kuinka erotaan.
Tilastokeskuksen väestönmuutostietojen mukaan vuonna 2006 Suomessa solmittiin 28 236 avioliittoa, mikä on 1 047 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2005 solmittiin 29 283 avioliittoa. 2000-luvulla solmittujen avioliittojen määrä on vaihdellut vuosittain melko voimakkaasti. Vuonna 2006 avioeroon päättyi 13 255 avioliittoa, mikä on 128 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Vuonna 2005 avioeroja myönnettiin 13 383. Viime vuosina avioerojen määrä on vaihdellut vuosittain hyvin vähän.
Amerikkalainen sosiologi Paul Bohannan (1920-) on hahmottanut kuusi eri avioeron tapahtumakokonaisuutta, jotka ilmenevät osittain samanaikaisesti ja osittain jatkumona. Ne ovat:
- Emotionaalinen ero
– käynnistyy ennen avioeroa, kun avioliitto alkaa näyttää epäonnistuneelta - Juridinen ero
– merkitsee avioliiton virallista loppumista - Taloudellinen ero
– tarkoittaa eron taloudellisia seurauksia ja omaisuuden jakamista - Ero yhteisestä vanhemmudesta
– merkitsee päätöksiä lasten huoltajuudesta, elatusmaksuista ja tapaamisoikeuksista - Yhteisöllinen ja sosiaalinen ero
– eronnut saa uuden aseman, roolin ja siviilisäädyn yhteisössään - Psyykkinen ero
– ilmenee vasta avioeron jälkeisenä aikana ja voi jatkua vuosienkin suru- tai kriisityönä sekä minuuden rakentumisena.
Avioeron jälkeen ensimmäinen vuosi on yleensä rankin ja sitä hallitsevat voimakkaat negatiiviset tunteet. Ero herättää monenlaisia syyllisyyden, vihan, katkeruuden, surun ja masennuksen tunteita. Monelle tunteiden voimakkuus ja ahdistavuus voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä, mutta voimakkaat tunnereaktiot ovat kuitenkin väylä kriisin läpikäyntiin ja siitä toipumiseen. Tunteiden avulla ihminen reagoi kokemuksen ulos itsestään. Tunteiden kohtaaminen on välttämätöntä, jotta ihminen pääsee erosta yli ja voi alkaa suuntautua kohti uutta elämää. Eron jälkeisenä vuonna tunteet tulevat usein aaltomaisesti. Välillä surunpurkaus voi yllättää, vaikka elämä olisikin tuntunut jo pidempään tasapainoiselta. Ajan kuluessa erilaiset tapahtumat ja merkkipäivät nostavat eron uudelleen pintaan, kun eteen tulee esimerkiksi ensimmäinen joulu ilman puolisoa, lasten syntymäpäivät, ensimmäinen syksy ja kevät.
Avioeron jälkeen voi miettiä, että kuinka hyvin on sopeutunut tilanteeseen vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:
- Oletko hyväksynyt, että avioliitto on ohi?
- Oletko tehnyt sovinnon entisen puolisosi kanssa?
- Oletko realistinen sen suhteen, miten vaikutit avioeroon?
- Oletko rakentanut itsellesi tukiverkoston avioliittosi ulkopuolelta?
- Oletko suuntautunut tulevaisuuteen ja teetko suunnitelmia sinkkuna?
Kun on käsitellyt avioeroon liittyvät tunteet, hyväksynyt tapahtuneen osaksi elämää ja mahdollisesti saanut avioerolle uusia merkityksiäkin, on päässyt viimeisenkin avioeroon liittyvän tapahtumakokonaisuuden yli. Vaikka avioero saattaa palata mieleen ajoittain kipeänä muistona, se ei enää vaivaa mieltä ja elämä on päässyt tasapainoon.
Vielä pari viikkoa sitten taisin olla psyykkisen eron viimeisten rippeiden vallassa, vaikka olen jo ollut useamman vuoden uusissa naimisissakin. Tuntui pahalta, kun en ollut saanut koskaan ilmaista toiselle, että mitä kaikkea pahaa hän aiheutti. Yritin sitä monesti, mutta mies osasi olla niin narsistisen ovela, että hän sai minut omalle puolelleen sympatisoimaan. Olen käsitellyt vuosien mittaan tunteitani ja ajatuksiani yksin, ystävien, sukulaisten ja eri psykologien kanssa. Viime viikolla sain sitten vihdoinkin sanottua. En mennyt mukaan hallintadraamaan, vaan sain kerrottua lyhyesti, ytimekkäästi sekä rauhallisesti, mitä mielessä on ollut.
Nyt helpottaa. Koen, että olen päässyt vihdoinkin irti kaikesta avioeroon ja exään liittyvästä mielipahasta. Minun ei tarvitse tuntea edes sääliä häntä kohtaan. En ole hänen kynnysmattonsa, enkä lohdutustukipisteensä. Voin vain päästää irti. Narsistialkoholistin puheet valuvat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mikäli kuulen hänestä joskus vielä. Tunnen, että olen vahvistunut, koska exän tempaukset vain naurattavat enää. Olen tehnyt lopullisen irtioton.
Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haastetta kylliksi yhdelle elämälle.
Tommy Tabermann
Appelsiinin tuoksua 
Sinun blogistahan kehittyy oikea tietolähde kun tarjoat hyvää informaatiota kohtalotovereille.Totta puhut kun kommentoit suhdettasi exääsi ja kuinka kauan kestää lopullinen ero. Vaikka on jo uudessa suhteessa. Minäkin kävin ensimmäisen mieheni kanssa vielä meidän eroomme ja yhteisiin lapsiimme liittyviä asioita syvemmin läpi pari vuotta sitten poikamme kriisin yhteydessä!Ja erostamme on sentään yli kaksikymmentä vuota.
Nyt olen pitänyt tähän meneillään olevaan eroprosessiini mietintätaukoa,tosin koko ajan jossain alitajunnassa kulkee luopumiseen liittyvä prosessi. Lomallakin muistelin yhteisiä matkojamme, en suunnitellut yhteisiä tulevia matkoja vaan omia tulevia. Mutta silti lopullisen päätöksen konkreettinen vahvistaminen on vaikea.Buchananin vaiheiden mukaan taidan olla ensimmäisen ja viimeisen vaiheen pyörteissä, nuo konkreettisemmat vaiheet ovat vielä työstämättä.
Ja mukava kun mainitsit blogini.Ihmettelinkin sisäänkirjautuessani äkillistä tilaajamäärän kasvua. Tuo Tabermannin tuttu lause on aina vaan sykähdyttävän tärkeä ja totta!
Rauhallista illanjatkoa elämääsi!
Mullakin on mennyt tuossa psyykkisessä erossa todella kauan. En ole sitä oikeastaan tajunnut kuin vasta ruvettuani vakavaan suhteeseen. Huomaan että olen myös omalta osaltani ylläpitänyt vaikeaa suhdettani exään, koska olen tarvinnut ja saanut suhteesta jotain.
Kyllähän tää kaikki olis niin paljon helpompaa, jos ei olisi yhteistä lasta. Mutta samalla on ihanaa että on lapsi, nyt olen jo liian vanha hankkimaan.
Tuntuu kuin iso taakka olisi nostettu harteiltani pois – olen vapautunut entisen elämäni ongelmista. Minun ei tarvitse olla exään yhteydessä, mikäli lasten arkielämä sujuu ilman suuria mullistuksia. En tarvitse häneltä mitään. Jos lapset kyselevät isästään, niin voin lohduttaa heitä sanomalla, että ”kyllä meille varmasti ilmoitetaan, jos isä on kuollut”.
Exä on itse valinnut oman tiensä. Ennen hän välitti lapsistaan, mutta nyt alkoholi vie miestä yhä enemmän narsismin ja terveydellisten ongelmien syövereihin. Hän ei taida enää itsekään tietää, että mikä on totta ja mikä on valhetta. Hän saa ihan rauhassa elää omassa valheidensa verkossa, koska hänen lähiomaiset pitävät häntä pystyssä antamalla taloudellista ja henkistä tukea. Napanuora äitiin on edelleen tallessa.
Kiitos, Maaretta ja Iiris, kommenteista! Samalla kun saan omat ajatukseni järjestykseen ja virtuaalipaperille pois päästäni, koen suurta iloa, että voin tarjota muillekin apua ja tietoa : )
Eron päätös oli helppo, mutta vei monta vuotta.
Faktoja tuli vain niin paljon, joten oli parempi lähteä omaan suuntaa kuin jäädä, hamsteripyörään juoksemaan.
Monet sanoo, että alku vaihe on huonoa ja vaikeaa aikaa.
Minulle se oli kuin vapautus 20 vuoden taikaisesta painajaisesta. Olin aivan seitsemässä taivaassa. Sain annettua tästä ”aikuisesta” pikkulapsesta vastuu jollekkin toiselle. Kuin olisin ottanut myllynkiven kaulastani pois.
Läksi pois kahden poikani kanssa. Hyppy tuntemattomaan oli turvallisempi ratkaisu, kuin siihen painostavaan elämään jääminen.
Meillä oli hyvät välit. Olin aina ajatellut häntä vain ystävänä, siksi avioliitto oli kaiken kaikkiaan erehdys alusta saakka.
Niin hyvä ystävä. mutta ei yhtään mitään muuta.
Sittemmin hän halusi tulla takaisin perheeseemme, kun erosi itse ensimmäisestä kihlatustaan. Hän ajatteli että kun en ole alkanut seurustelemaan kenenkään kanssa, olin hänelle uskollinen. Uskollinen olin kyllä vain omalle tunteelleni. Sanoin EI, mutta hän ei uskonut. Loppujenlopuksi hän uskoi ja suuttui.
Se oli kuin uusi ero, 4 vuoden jälkeen. Silloin välit kylminevät lopullisesti ja nyt kun erosta on jo 8 vuotta, tilanne on sama. Emme ole puheväleissä vaikka joskus yritän puhua hänelle jotain. Hän on naimissa mutta ei selvästikkään onnellinen. sotii lapsien avulla minua vastaan.
Juhlat : rippijuhlat olivat jo ja joskus tulevat häät ym. perhejuhlat tulevat varmaan tulevaisuudessa olemaan melkoinen koettelemus. Minä selvisin hänestä, mutta hän ei selvinnyt minusta. Loin taitelija uran hän on sairaseläkeellä.
Kauniit sanat häissä : Kunnes kuolema teidät eroittaa. tarkoittaa minusta yhteisiä lapsia.
Niin kauan kun he ovat, me olemme tavalla tai toisella yhdessä aina ja ikuisesti.
Tuleehan niitä lapsenlapsenlapsiakin, kyllä minä sitä silti toivon ja odotan.
Asumme nyt kaksin tyttäreni kanssa upouudessa omakotitalossamme. Huoneita on vaikka muille jakaa. Mies muutti kuukausi sitten työkeverinsa luokse. Naisen luokse, jonka kanssa hänelleä ei pitänyt olla mitään suhdetta, vaan kaikki oli minun kuvitelmaa ja luottamuksen puutetta…
Meidän aviolliset välimme eivät palautuneet enää koskaan entiselleen, sen jälkeen kun lapsi sai alkunsa. Alku oli myllerystä jo lapsen sairastelun takia ja omien entisten traumojeni takia, joita peilasin meidän suhteeseemme. Pahinta välillämme oli se puhumattomuus oikeista asioista ja tunnetason tyhjyys. Kumpikaan ei saanut toinen toisiltaan tukea vaikeiden vaiheiden aikana.Itse oli tosi hämmentynyt, kun mieheni torjui minut kerta kerran jälkeen, kun lapsi oli pieni. Ensimmäisen kerran välillä oli jotakin seksuaalisuuteen liittyvää, kun lapsi oli yli 2 vuotta. Tämä katkeroitti minua ja aloin olla sanallisesti hänelle ilkeä.
Ennätimme olla yhdessä 17 vuotta ja tyttäremme on nyt 7 vuotias. Ensimmäiset merkit mieheni uudesta suhteesta sain kokea jo vuonna 2006. Monta vuotta olen työstänyt tätä prosessia. Mitään seksuaalista ei meidän välillämme ole ollut kesän 2007 jälkeen. Onneksi niin, sillä ihollakin on muistinsa. Nyt olemme siinä pistessä, että viralliset avioerohakemukset olemme jättäneet, omaisuutta ei ole jaettu, vaan asun tyttäremme kanssa tässä yhteisessä omakotitalossa kaksin niin kauan, kunnes joku päivä samme talon myytyä. Olemme jo exmieheni kanssa puhuneet, että siihen voi mennä jopa 1 – 2 vuotta. Arki sujuu entiseen tapaansa. Lapsella on hyvä isä ja he tapaavat toisiaan sännöllisesti. Exmieheni asuu tässä lähellä työkaverinsa kanssa. Välillämme ei ole pahemmin riittaa, mutta tärkeät asiat hoituvat sähköpostin kautta kuten ennenkin, koska exmieheni on hyvin vaikea ylipäätään kommunikoida kanssani. Exmiehelläni on edelleen lähes kaikki omat vaatteet yms yhteisessä kodissamme. Lisäksi hänellä on avaimet tänne ja hän aina tulee tänne omilla avaimilla. Se häiritsee minua ja luulempa, että parasta laittaa talo mahdollisimman pian myyntii ja aloittaa elämään omaa elämää oikeasti. Paluuta ei entiseen olen, sen olen hänelle selvästi sanonut.